Minun mamman (Helmin mammanmamman) pihassa on upeita vanhoja "käkkärä"omenapuita. Toukokuussa postailin ihanista omenapuun kukista, nyt on omppujen vuoro. Mamman pihassa on paljon omenapuita, pihaa voisi jopa kutsua omenatarhaksi. Omenoita on monen värisiä ja monen makuisia. Helmi kävikin testaamassa miltä omput maistuvat, "nam nam". Söin ennen paljon omenoita, ikävä kyllä raskauden aikana allergisoiduin omenalle, enkä voi niitä enää syödä. Onneksi kuitenkin Helmi ja Pekka voivat syödä näitä kotimaisia herkkuja.
Vaikka en voikaan enää omenoita syödä, niin onneksi kuitenkin voin ihastella kauniita omenapuita ja muistella niitä hetkiä, kun istuin papan kanssa liiterin rappusilla syömässä omenoita. Tällaisina hetkinä ikävöin pappaa todella paljon. Olisi mahtavaa jos hän voisi nyt istua Helmin viereen rouskuttamaan omenoita. Pappa on kuitenkin ajatuksissani, mieltäni lämmittää se, että tiedän miten rakas olin hänelle ja tiedän myös sen että Helmi olisi hänelle äärettömän rakas. Mielessäni voin kuvitella hänet viereemme syömään omenoita ja jakamaan kanssamme kaikki nämä hyvät hetket.
Pappa 1926-2007 <3
Ihana taas <3 Aika jännä juttu, eilen just porukoilla jutskattiin papasta! Jos ei muuten, niin viimeistään hänen maalaustaiteensa seinillämme saa taas muistamaan, kunnioittaen kaipaamaan ihanaa ihmistä :)
VastaaPoista-Sande
Kiitos <3 Niinpä, ikävä on tosi kova. Ei varmaan koskaan helpota :'( Onneks on kaikkia ihania muistoja, papan taulut ja valokuvat <3
Poista