Minulla on tavoitteena olla jatkossa sosiaalisempi somessa ja olen tätä jo vähän harjoitellutkin. Minulla on aina ollut vähän ristiriitaisia ajatuksia sosiaalisesta mediasta. Ymmärrän, että nimensä mukaisesti sosiaalisessa mediassa kuuluisi olla sosiaalinen, samalla kun se kiehtoo minua niin samalla myös vähän pelkään sitä.
Niin se vain on. Olen livenäkin vähän arka ja ujo, uudet ihmiset ja tilanteet jännittää, vaikka tykkään olla ihmisten seurassa ja oikeastaan olen aika puheliaskin. Kuitenkin instagram-tilini ja blogin alkuajoista asti olen pelännyt ilkeitä/ikäviä kommentteja ja ehkä tästä pelosta johtuen minun on ollut vähän haastavaa aloittaa keskusteluja ja olen ollut aika varovainen kommentoimaan myös esimerkiksi muiden kuvia. Se on vähän ristiriitaista, sillä tykkään todella paljon siitä, kun minulle tulee viestejä ja kommentteja. Tykkään keskustella ihmisten kanssa ja vastata kommentteihin, niistä tulee minulle hyvä mieli. Kotiäidin elämä on välillä melko yksinäistä, joten yhteydenotot ja kommentit somessa merkitsevät minulle todella paljon ja ne piristävät arkeani. Koen, että minun on helmpompi lähteä mukaan keskusteluun kuin aloittaa sellainen.
Päätin rohkaistua ja haastaa itseäni aloittamaan enemmän keskusteluja blogissa/instagramissa ja samalla myös kommentoimaan enemmän muiden kuvia. Jos minulle tulee kommenteista ja keskusteluista hyvä mieli, niin luultavasti myös muut niistä ilahtuvat. Ehkäpä tämän harjoittelun myötä tulisin taas pikkuisen rohkeammaksi ja uskaltaisin lopulta olla rohkeampi myös livenä ihmisten keskuudessa.
Kuitenkin Instagram-tilini ja blogin alusta asti tavoitteenani on ollut haastaa itseäni, voittaa pelkojani ja tulla rohkeammaksi. Toivon, että onnistun tässä uudessa tavoitteissani, että joku päivä keskustelut somessa olisivat minulle niin luontevia, että minun ei tarvitsisi aina jännittää niitä.
Onko sinulle keskustelu/kommentointi somessa haastavaa vai luontevaa?
Täällä toinen "ujo" somettaja! Olen erittäin epäsosiaalinen, siis ujo, ja koko some-maailma tuntui pitkään todella vieraalta - osittain tuntuu vieläkin, vaikka pidän blogia ja olen vihdoin avannut sen insta-tilinkin itselleni... Minut läheisesti tuntevat sanovatkin, että eivät blogini perusteella uskoisi minun olevan sama persoona kuin mitä oikeasti olen, kun blogi kuulemma on niin avoin ja jopa kuviakin itsestäni sinne laitan, vaikka muuten olen niin syrjäänvetäytyvä enkä pidä esillä tai kuvissa olemisesta.
VastaaPoistaEn pidä bloginkaan puolella, muuten, mutta kuvia laitan sinne siksi, että lukija edes vähän tietää, minkätyyppinen ihminen on tekstien takana. Blogissa avaudun paljonkin itsestäni, toki harkitusti, koska jotenkin siirrän tietoisuudestani pois sen, että moni lukee tekstini, mutta keskustelunavauksissa ja muiden tekstien kommentoinnissa olen vähemmän rohkea. Harjoittelen sitäkin, muun muuassa tällä kommentilla! =)
Muuten, luulen että kommenttien määrä on yleisesti ja kautta linjan vähentynyt blogeissa siitä mitä se joskus parhaimmillaan oli. Näin ainakin olen kuullut. Tiedä sitten mistä kommentoinnin väheneminen johtuu.
Anna / Mustikkapasta
Kiva, että tulit kommentoimaan! :) Mulla niin samanlaisia fiiliksiä sun kanssa. Vaikka ruudun takana on helpompaa olla sosiaalinen, niin kyllä täälläkin keskustelujen aloittaminen tuntuu jännittävältä, vaikka olen sitä harjoitellutkin. Tykkään kuvata, mutta minäkään en viihdy kuvattavana. Olen kuitenkin ajatellut, että vaikka olen epävarma itsestäni, niin kiva, että myös minusta jää kuvamuistoja, varsinkin lasten ja puolison kanssa <3 Minusta tuntuu, että esim. instagramiin on jotenkin paljon helpompi kommentoida? Ainakin itse herkemmin kommentoin instagramissa kuin blogeissa. Kiva kuulla, että en ole yksin ajatusteni kanssa. Tsemppiä! Olet rohkea kun uskallat haastaa itseäsi! :)
Poista