Vuosikymmenen tapahtumat

Tämän vuosikymmenen aikana minulle on tapahtunut niin paljon, että en tiedä voiko enää minään vuosikymmenenä tapahtua näin paljon... tai eihän sitä koskaan tiedä, hih. Elämäni on muuttunut todella paljon 10 vuoden aikana mm. 18-vuotiaasta sinkusta 28-vuotiaaksi vaimoksi, bilettäjästä kotiäidiksi. Bilettäminen oli hauskaa silloin, mutta se ei ole enää vuosiin ollut minun juttuni.

Vuosikymmenen kohokohdat:

2010 Ensirakkaus: Pekka, ystävyys muuttui rakkaudeksi, luin ja kirjoitin ylioppilaaksi

2011 Teimme ensimmäisen yhteisen reissun ja aloitin koulun. Pekka kosi minua ja menimme kihloihin, se oli ihana yllätys

2012 Valmistuin koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi, aloitin työt päiväkodissa, yhteinen koti Pekan kanssa, remppa alkoi 

2013 Häät, vauvahaaveilua

2014 Ensimmäinen raskaus, loppuvuodesta H syntyi 

2015 Äidiksi kasvamista, ihanaa perhe-elämää, luin muutaman kurssin kasvatustiedettä avoimessa yliopistossa

2016 Blogi sai alkunsa, samalla aloin olemaan aktiivisempi Instagramissa 

2017 Vauvahaaveilua, loppuvuodesta alkoi V:n odotus 

2018 Aloitin bloggaamisen Starboxissa, V syntyi 

2019 Aloitin bloggaamisen Kaksplussalla, remppa tuli (lähes) valmiiksi

Olen kasvanut teini-ikäisestä aikuiseksi, vaikka tietyllä tavalla en koe olevani aikuinen vieläkään, hih. Ehkä tämä lapsenmielisyys säilyy minussa aina? Kuluneen vuosikymmenen aikana ystävyyteni Pekan kanssa muuttui rakkaudeksi, olemme menneet kihloihin ja naimisiin, olen saanut kokea kaksi raskautta ja olemme saaneet kaksi ihanaa lasta. Olemme tehneet monenlaisia kivoja reissuja ja viettäneet ihania hetkiä ja juhlia läheisten kanssa. Meillä on kaunis, meidän näköinen koti, jota on paljon näiden vuosien aikana remontoitu. Nämä ovat ehdottomasti parhaimmat jutut mitä olen saanut kokea tämän kuluneen vuosikymmenen aikana. Aika ihanaa, että tänä keväänä saamme juhlia Pekan kanssa meidän 10. vuosipäivää. 

Kuluneen vuosikymmenen aikana luin ja kirjoitin ylioppilaaksi, aloitin opiskelut, valmistuin ammattiin ja luin muutaman kurssin avoimessa yliopistossa. Vuosikymmenen alussa lopetin viisi vuotta kestäneen karkkilakon. Aloitin ensimmäisessä työpaikassani, töissä en ehtinyt olla kuin kaksi vuotta, sitten minusta tuli kotiäiti, mikä on minun unelma-ammattini, vaikka tuntuu, että sitä ei kauheasti arvosteta eikä siitä juuri rahaa saakaan. Ennen raskautta lopetin tupakoinnin mikä on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä ja minulle silloin ihan itsestäänselvä juttu, vaikka ei se aluksi helppoa ollutkaan. 

Näihin vuosiin on mahtunut paljon hyvää, mutta myös ikäviä, kipeitä asioita: kiusaamista, hylkäämistä, välirikkoja ja erimielisyyksiä silloisten ystävien kanssa, masennus ja sairastuminen paniikkihäiriöön, pahimpana kaikista mamman (äitini äidin) kuolema.

Olen oppinut itsestäni paljon, olen oppinut hyväksymään muutokset itsessäni, olen oppinut pärjämään, vaikka vieläkin on tehtävä töitä itseni kanssa. Kaikesta huolimatta osaan olla onnellinen ja kiitollinen elämästäni ja nähdä paljon hyviä ja ihania asioita ympärilläni, vaikka haasteita vähän onkin. Olen oppinut katsomaan eteenpäin enkä enää murehdi menneitä asioita. Ne on käsitelty. Ikävät asiat ja tapahtumat ovat olleet rankkoja minulle, mutta olen niiden kautta oppinut arvostamaan enemmän itseäni ja elämääni, minun ei tarvitse kaikkea sietää tai hyväksyä, minua ei voi kohdella miten vain. Minä olen hyvä juuri tälläisenä, minä elän. Minusta on tullut itsevarmempi ja rohkeampi, vaikka vähän arka olenkin.  Elämä ei aina ole helppoa, mutta kaikesta voi selvitä, usein se vaatii vain aikaa ja ehkä apuakin.

Olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen läheisistäni, kaikista rakkaista elämässäni ja mitä olen heidän kanssaan saanut kokea. Minulla on ihana ja rakastava perhe ja lähipiiri, tiedän sen, että he tykkäävät minusta juuri tälläisenä kuin olen. Saan ja voin olla täysin oma itseni ja se riittää. 

Se on ihanaa, että olen jo saavuttanut elämässäni kaikista suurimmat unelmat. Löysin elämäni rakkauden: Pekan, olen sanonut hänelle "tahdon" (ja tahdon edelleen), meillä oli ihanat häät. Pekka on elämässäni kaikista suurin tuki ja turva, hänen kanssaan minun on hyvä olla. Olen saanut kaksi ihanaa ja äärettömän rakasta lasta, he ovat minulle unelmien täyttymys ja kalleimmat aarteeni, suurimmat saavutukseni. 

Elämässä olen kaikista eniten halunnut tulla rakastetuksi omana itsenäni ja tulla äidiksi, ne olivat suurimmat toiveeni, kaikki muu on ollut plussaa. Olen niin kiitollinen ja onnellinen ihanasta perheestäni, minun ihanasta elämästäni.

Vuosikymmen oli samalla tähänastisen elämäni raskain ja kaikista ihanin. Hyvin merkityksellinen, joka sisälsi kasvamista, uusia kokemuksia ja paljon muutoksia, niin hyvässä kuin pahassa. Päällimmäisenä kuluneesta vuosikymmenestä tulee kuitenkin mieleen kiitollisuus ja onnellisuus, mitä kaikkea ihanaa olen elämääni saanut, paras niistä on ehdottomasti perheeni ♡

Jos olisin vuonna 2010, 18-19-vuotiaana tiennyt, että asiat järjestyy ja mitä kaikkea ihanaa minulle tapahtuu olisin varmasti murehtinut vähemmän. Toisaalta ehkä joku tärkeä asia olisi silloin jäänyt oivaltamatta? Uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Jos ovi sulkeutuu, ikkuna avautuu. Luotan siihen, että mitä vastaan tuleekaan selviän siitä kyllä. Mielenkiintoista nähdä mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan, olen siihen valmis.