keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Keväthaalari



Aivan mahtavaa kun kevät on tullut! Helmi tarvitsi uuden keväthaalarin, vanha haalari oli tietysti jäänyt jo pieneksi. Sitten heräsi kysymys, minkälainen? Siis ihania lasten ulkovaatteita on niin paljon, että taas oli vaikea valita minkälainen ostettais. No meillä oli budjetti vähän rajoittamassa haalarin valintaa (onneksi), tämä teki valinnasta helpompaa. Pekka ja Helmi olivat käyneet jo aikaisemmin katselemassa ulkovaatteita ja Pekka olikin löytänyt useampia hyvännäköisiä haalareita. Kaikki ne olivat kivoja, mutta tämä haalari oli mielestäni ylitse muiden (johtuiko kenties siitä, että haalari on harmaa, haha). Helmillä kaikki aikaisemmat haalarit ovat olleet pinkkejä ja violetteja (lukuunottamatta äitiyspakkauksen haalareita), joten ihan mukavaa vaihtelua ostaa jonkun muun värinen tällä kertaa. Lisäksi tässä haalarissa on ihana eläinkuosi. Kiva lapsenmielinen kuvio korvaa vähän sitä, että haalari on melko väritön. Toisaalta kun kuvio on noin voimakas, niin värikkäänä kuosi olisi ehkä liian räikeä, ainakin minun makuuni. Ostettiin haalari kokoa 86, haalari on sopivan kokoinen, mutta alle mahtuu myös välivaatteita. Helmi on pitänyt tästä uudesta haalarista. Haalari on ohut, se päällä on helpompi liikkua ja ulkoilla. Ja tämä aivan ihana muumipipo sopii täydellisesti yhteen tämän uuden haalarin kanssa!

Helmin kevättalvilook:






perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pääsiäisaskarteluja

Helmi on jo niin iso ja taitava tyttö, on mukavaa askarrella yhdessä. Kyllä jo yksivuotiaankin kanssa voi askarrella vaikka mitä! Tällä kertaa otettiin sivellin käteen ja ruvettiin maalaushommiin. Hyödynnettiin käytetyt, tyhjät pilttipurkit. Otettiin etiketit pois ja Helmi maalasi purkkeihin kauniit keltaiset kuviot. Helmi piti kiinni siveltimestä ja liikutti sitä edestakaisin ja minä pyörittelin purkkia, jotta maalia tulisi jokapuolelle. Purkeista tuli kauniit ja ihanan keväiset. Mietittiin, että mitä purkkeihin voisi laittaa. Se olisi ollut hyvä idea laittaa niihin rairuohot kasvamaan, mutta tämä ajatus tuli liian myöhään. Päätettiinkin laittaa niiden sisälle pieniä suklaamunia ja pajunkissoja. (Purkin sisään voi laittaa myös pienen tuikun) Helmi on kyllä upea taiteilija. Nyt nämä hienot purkit koristavat meidän pääsiäiskotia. Voi olla että muutama purkki viedään tuliaisiksi, kun pääsiäisenä mennään sukuloimaan :-)









Helmin ensimmäinen vuosi

Raskauspostauksen jälkeen on hauska muistella Helmin vauvavuotta. Vauva-aika on lyhyt ja se meni nopeammin kuin osasin arvatakkaan. Onneksi meillä on paljon ihania kuvia muistona.


Perhe-elämä on ollut meidän haaveena ja on ihanaa kun se haave toteutui. Koen olevani äiti-ihminen ja nautin äitinä olemisesta. Pekka on ehdottomasti maailman paras isä. Helmi on ihana lapsi, kiltti, rauhallinen, mutta sopivan tempperamenttinen. Voisi jopa sanoa että Helmi on ollut "helppo lapsi". Helmi on terve ja helppohoitoinen, vähään tyytyväinen. Meidän onneksi Helmi alkoi kokonaisia öitä nukkumaan jo 3kk ikäisenä. Helmi on myös (melkein) kaikkiruokainen. Ollaan leikitty paljon yhdessä, mutta Helmi on osannut jo pienenä leikkiä myös itsekseen. Helmi on ihan pienestä pitäen nähnyt paljon ihmisiä, eikä hän pahemmin ujostele. Helmi on myös siksi ollut helppo jättää hoitoon isovanhemmille, koska jää sinne mielellään, eikä mene paniikkiin jos me Pekan kanssa hetkeksi kadotaan näkyvistä. Näin ollaan hyvällä omallatunnolla saatu aikaa myös parisuhteelle.

0-1kk

2kk

3kk

Helmin syntymän jälkeen oltiin viikko sairaalassa ja ai että miten ihanaa oli kuulla että päästään kotiin. Tuntui kyllä hassulta lähteä sairaalasta, mentiin sinne kahdestaan, mutta lähdettiin sieltä kolmestaan. "Nyt meillä on lapsi ja alkaa elämä perheenä". Pekka ei ole varmaan koskaan ajanut niiin varovasti kuin silloin, tosin ei kyydissäkään ollut aikaisemmin ollut niin arvokasta lastia. Kun päästiin kotiin, meille yllätykseksi Pekka oli tehnyt suursiivouksen ja koristellut koko kodin jouluiseksi. Kotiin oli ihana tulla, onhan koti maailman paras paikka. Kaikki tuntui paljon helpommalta kotona kun ei ollut koko ajan joku kyttäämässä. Sai toimia ja olla niin kuin parhaalta tuntui. Näytettiin Helmille millaiseen kotiin hän on muuttamassa, koristeltiin joulukuusi ja avattiin joulukalenterin avaamattomat luukut. Pekka luki Helmille iltasadun niin kuin tapana oli masuaikanakin. Me vain ihastelimme omaa pienokaista ja ajateltiin kuinka onnekkaita me saamme olla kun meillä on lapsi. Kutsuttiin sukulaiset ja ystävät myös ihastelemaan Helmiä.
Ensimmäiset viikot vahtasin Helmiä koko ajan. Halusin varmistaa, että sillä on kaikki hyvin, siksi mun piti pitää sitä koko ajan lähellä, yölläkin. Ensimmäisen kuukauden Helmi nukkui meidän välissä, meidän sängyssä. Kun oltiin kuukaus sitä vahdattu, niin todettiin, että kyllä se pärjää. Siirrettiin Helmi nukkumaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen ja Helmi alkoikin nukkua parempia yöunia. Helmi sai rauhassa tutustua tähän maailmaan ja Helmiä ihmetyttikin monet asiat. Joulukuusen valot ja kaikki mahdolliset lamput olivat erityisen kiehtovia. 
Vauva-arki oli kaikkien ihanien juttujen lisäksi myös melko rankkaa. (Sektion jälkeen mahani oli monta kuukautta erittäin kipeä. Oli vaikea liikkua ja nostella Helmiä, rappusia en kunnolla pystynyt kulkemaan.) Imetyksen kanssakin oli hieman ongelmia (Helmi ei osannut kunnolla imeä, apuna oli rintakumi. Maitoa ei myöskään tullut tarpeeksi), Helmi sai rintamaidon lisäksi korviketta. Tämä tosin helpotti syöttämisiä, sillä Pekkakin pystyi syöttämään Helmiä, Helmi oli myös helpompi jättää hoitoon. Vaikka vauva nukkuukin paljon, niin unet ovat katkonaisia. Jaksoin kyllä melko hyvin kun lepäsin aina kun Helmi nukkui. Saatoin itsekin nukkua useammat päikkärit päivän aikana. Onneksi vauva on helppohoitoinen ja vähään tyytyväinen, riitti että imetti, antoi maitoa, vaihtoi vaippoja, hoivasi ja suukotti. Pieni vauva on niin avuton, mutta äkkiä se alkaa oppimaan asioita.

Ensimmäisten kuukausien aikana Helmi oppi: Juomaan tuttipullosta, olemaan kylvyssä, pitämään päätä koholla, jokeltelemaan, tarttumaan esineisiin, hymyilemään, kierähtämään masulleen ja syömään soseita. (Ensimmäisen kokonaisen yön Helmi nukkui 3kk ikäisenä)

Ensimmäisiin kuukausiin mahtui paljon unohtumattomia hetkiä. Helmi vietti ensimmäisen kerran joulua, pääsi ensimmäistä kertaa joulupukin syliin, juhlittiin uutta vuotta, Helmi kastettiin, oli äitin nimipäivät, ystävänpäivä ja juhlittiin myös äitin 24- vuotis syntymäpäivää.

4kk


5kk

6kk

Talvi ei ollut koskaan mennyt niin nopeasti, yht'äkkiä kevät oli tullut. Helmi oli tosiaan ensimmäisen kokonaisen yön nukkunut 3kk ikäisenä ja nopeasti pitkät yöunet (6-10h) alkoivat vakiintumaan. Saimme siis nukuttua enemmän, jaksoimme arkea paremmin ja meillä kaikilla oli paljon enemmän energiaa. Leivoin usein ja suoritin muutaman kurssin avoimessa yliopistossa (en tosin enempää olisi jaksanut opiskella). Vauva-arki oli jo tullut niin tutuksi, että en enää jännittänyt mitään. Leikkaushaavakin oli parantunut hyvin ja ei ollut enää jokapaiväiväistä kipua. Helmillä oli neuvolakäynnitkin menneet erinomaisesti. Oli ihanaa kun tuli lämpimät kelit, aurinko paistoi ja lumet sulivat pois. Helmin kanssa oli mukava ulkoilla. Helmistä kiikkuminen oli ihanaa ja maailman paras juttu, mitä kovemmat vauhdit sen parempi. 

Näihin kuukausiin mahtui paljon kivoja asioita: Haettiin pajunoksia, Käytiin virpomassa (Helmillä oli yllään ihana pupuasu, oksat olivat tietysti äitin ja isin koristelemia), Helmin ensimmäinen pääsiäinen, pääsiäiskukko kävi munimassa, kirjat rupesivat enemmän kiinnostamaan (Helmi siis katseli niitä nyt enemmän itsekseen), Helmi piirti ensimmäisen kerran, juhlittiin vappua ja Helmin ensimmäistä nimipäivää, Äitienpäivä (Äiti sai lahjaksi superihanan kortin ja kukkasia) Helmille puhkesi ensimmäiset hampaat, Helmi kiikkui ensimmäisen kerran, Helmi leikki hiekkalaatikolla ja laski liukumäkeä(isin sylissä) ensimmäistä kertaa, Helmi täytti puolivuotta!

Helmi kasvoi taas hurjaa vauhtia ja 4-6kk ikäisenä hän oppi: kierähtämään masulleen ja siitä takaisin selälleen, istumaan tukea vasten, istumaan ilman tukea, juomaan nokkamukista, ryömimään, menemään konttausasentoon. Ensimmäisen kerran Helmi nousi pinnasängyssä seisomaan tukea vasten juuri ennen kuin 7kk tuli täyteen, se oli suuri yllätys. En osannut ajatella, että Helmi olisi niin nopeasti oppinut seisomaan(tukeavasten). Täytyi kiireesti laskea pinnasängyn tasoa alemmas. 

7kk

8kk

9kk

Helmin (7-9kk) kesäkuukaudet olivat huippukivoja. Tosin kesä oli melko kylmä (muutamaa viikkoa lukuunottamatta). Toisaalta ihan kiva, että ei ollut joka päivä kuuma ja hellettä, se olisi vauvan kannalta ollut kurja juttu. En itsekkään pidä helteestä, tulee liian kuuma. Kunhan on aurinkoista ja t-paita keli, se on sopiva lämpötila, myös pienelle lapselle. Helmi alkoi minun silmissäni olla jo "iso tyttö", ei enää mikään avuton sylivauva. Omaa tahtoakin alkoi olla enemmän ja Helmillä oli kova vauhti päällä. Eläimet ovat kiinnostaneet Helmiä aina, mutta nyt ne kiinnostivat vielä enemmän. Ulkona oli kiva kiikkua ja katsella ohi ajavia autoja. Saippuakuplat olivat ihania!

Kesällä tapahtui paljon ja tehtiin paljon kivoja juttuja: Oli Helmin ensimmäinen juhannus ja käytiin mökillä monta kertaa. Helmi kasteli varpaitaan ensimmäistä kertaa järviveteen ja loppukesästä "ui" ensimmäisen kerran lastenaltaassa. Juhlittiin Isin nimipäivää. Käytiin Tykkimäessä katsomassa kotieläintarhan eläimiä, puput olivat erityisen kivoja ja samalla reissulla Helmi voitti narunvedosta saippuakuplamiekan. Helmi söi ensimmäisen kerran tuoreita mansikoita ja mustikoita. Helmi kävi ensimmäisen kerran kirkossa ja juhli ensimmäistä kertaa häissä. Helmi pomppi ensimmäisen kerran trampoliinilla (isin kanssa). Käytiin Korkeasaaressa ja nähtiin paljon eläimiä. Helmi pääsi ensimmäistä kertaa pyörän kyytiin. Imetys väheni ja loppui (Helmi ei enää malttanut).

Helmi seisoi tukea vasten ensimmäisen kerran 6kk ikäisenä (edellisenä päivänä ennen kuin 7kk tuli täyteen), mutta mielestäni voi sanoa, että Helmi on oppinut seisomaan tukea vasten 7kk ikäisenä. Helmi oppi myös 7kk ikäisenä konttamaan ja siitä melkein heti perään kävelemään tuenvarassa. 8kk ikäisenä tulivat ensimmäiset sanat: Äiti, Iti, ankka, pupu. Helmi alkoi maistelemaan kiinteää ruokaa.

10kk

11kk

1v

Vauva alkoi muistuttamaan taaperoa. Uskomatonta miten nopeasti kuukaudet olivat vierineet. Kesä oli ohi ja syksy oli saapunut. Alkoi taas pukemisrumba ja aluksi Helmillä menikin pukemiseen hermo. Oli hauskaa kun tuli ruska, Helmi ihmetteli värikkäitä lehtiä. Helmi katseli kirjoja todella paljon ja imi kaiken uuden tiedon itseensä. Leikittiin usein leikkipuistossa, Helmiä oli alkanut enemmän kiinnostaa kaikki leikkihärpäkkeet ja kiipeilyvietti kasvoi. Kiikkuminen oli edelleen superhauskaa. Lokakuussa juhlittiin Isin synttäreitä. Vietettiin Halloweenia ja käytiin karkkikierroksella, Helmi oli pukeutunut ihanaksi pikku kurpitsaksi. 
Helmin sanavarasto kavoi kasvamistaan. Helmi rupesi matkimaan puhetta, joten täytyi vähän enemmän miettiä mitä suustaan päästää. Isi vietti esimmäistä isänpäiväänsä ja annettiin isille kuvakirja lahjaksi, Helmi piirti ja maalasi tyhjille sivuille, lisäksi sadutin Helmiä ensimmäistä kertaa. Marraskuussa tuli ensilumi. Mentiin heti ulos lumisateeseen, Helmi konttasi hangessa ja ihmetteli lunta. Pian tämän jälkeen Helmi oppi kävelemään. Olin odottanut jo innolla sitä että Helmi oppii kävelemään. Helmi alkoi olla jo aika painava ja minulle tuli selkäongelmia (onneksi selkä saatiin lopulta "kuntoon"). Helmi leipoi pipareita ensimmäisen kerran ja samalla maisteli taikinaa ja tietysti valmiita pipareita, nam.  Helmi oli alkanut syömään kiinteää ja ruokaa ja minusta oli ihanaa miten Helmi piti minun tekemistä ruuista. Helmi myös opetteli syömään itse omalla pikku haarukallaan. Helmistä tuli marraskuun lopussa yksivuotias. Vietettiin isot juhlat kaikkien läheisten kesken. Uskomatonta, että minun pieni vauvani on kasvanut isoksi tytöksi.


Muistan kun minulle sanottiin, että vauva aika tulee menemän todella nopeasti, ajattelin silloin että "joojoo". Mutta vuosi meni nopeammin kuin olin ajatellutkaan. Onneksi pidän valokuvaamisesta ja meillä onkin Helmistä satoja kuvia. Helmi on myös ikuistettu kaikkien läheisten kanssa. Kaikki hyvät, ihanat ja ikimuistoiset hetket on taltioitu ja niihin voi palata uudelleen ja uudelleen. Vauva-aika oli ihanaa ja se meni todella nopeasti, mutta toisaalta on kiva, että Helmi on kasvanut isoksi ja oppinut paljon uusia asioita. Helmin kanssa on kiva askarrella yhdessä ja ulkoilukin on kivempaa, kun voi kävellen tutkailla maailmaa. Tuntuu myös, että isomman lapsen kanssa on muutenkin enemmän tekemistä ja isommasta lapsesta on enemmän seuraa. Helmi jutteleekin paljon. Olen saanut olla Helmin kanssa kotona ja olen saanut nauttia vauvavuodesta. Olen itse saanut seurata vierestä Helmin matkaa vauvasta taaperoksi.  Tämä on ollut ihana matka, joka tietysti jatkuu. Muistakaa nauttia vauvavuoden jokaisesta päivästä, sillä aika menee nopeammin kuin arvaattekaan. 

1-12kk


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Kun Helmi oli vielä masussa


23.3 On minulle erityinen päivä, se on minun syntymäpäiväni. Kaksi vuotta sitten siitä tuli erityinen päivä myös Pekalle, saimme silloin tietää että meille tulee vauva <3

Muistan vieläkin kun kävin tekemässä testin, en uskaltanut katsoa sitä, koska pelkäsin että se näyttää negatiivista. Mietin että meneekö syntymäpäiväni pilalle jos testi onkin negatiivinen. Sisimmissäni olin melko varma että olin raskaana (epämääräisen pahanolon takia), mutta en kuitenkaan voinut olla varma. Annoin testin Pekalle ja katsoimme sen yhdessä. Testiin oli ilmestynyt kaksi viivaa. Tunne oli hieman epätodellinen, "olenko oikeasti raskaana, nytkö me saamme sen vauvan." En pysty kuvailla sitä tunnetta miten onnellinen olin, se oli sillä hetkellä maailman paras juttu. Vauva oli niin toivottu ja odotettu, raskaus oli ihana uutinen. Eikun neuvolaan soittamaan ja varaamaan aikaa. Olo oli hieman jännittynyt, koska ei yhtään tiedetty mitä kaikkea on tulossa. Muistan kun soitin ensimmäistä kertaa neuvolaan ja sopersin sinne puhelimeen, että haluaisin varmistua että olenko raskaana, mutta neuvolantäti onnitteli minua puhelimessa ja sanoi "jos testi näyttää positiivista niin silloin olet raskaana". En tiennyt että ne raskaustestit on oikeasti niin tarkkoja. Olimme suunnitelleet, että kerrotaan läheisille vasta sitten kun ollaan käyty siellä neuvolassa. Oli siinä pokassa pitelemistä kun sukulaiset tulivat synttärikahveille. Olisi niin tehnyt mieli kaikille kertoa iloisista uutisista, mutta päätettiin kuitenkin odottaa, että tietäisimme vähän enemmän esim. kuinka pitkällä raskaus mahtaisi olla.

Ensimmäiset kuukaudet olin todella huonovointinen. En pystynyt kunnolla nukkumaan enkä syömään kun ällötti koko ajan. Ensimmäisinä kuukausina söin käytännössä pelkkää omenaa, kurkkua ja näkkileipää. Myöhemmin allergisoiduin omenalle ja kurkku rupes tökkimään. Töissä alkoi olemaan aika rankkaa, mutta onneksi siitäkin selvisin ja sain hoidettua työt kunnialla loppuun. En olisi selvinnyt tästä raskaudesta ilman Pekkaa. Pekka tekikin oloni niin mukavaksi kuin mahdollista ja huolehti, että minulla on kaikki hyvin. Onneksi mulla on ihania läheisiä, jotka jaksoivat tsempata mua. Mua lohdutettiin, että "eka kolmannes on vaikee, kyllä se sit helpottaa", vaan ei helpottanu. Olin todella huonovointinen koko raskauden ajan. Ekan kolmanneksen jälkeen pystyin hieman paremmin kyllä syömään, mutta muuten olo oli melko samanlainen. Autossa matkustaminen ja hissillä liikkuminen oli lähes mahdotonta, hyi. Vieläkin kun muistelee niin ällöttää. Vaikka itselleni raskausoireet olivat epämiellyttäviä ja tekivät minut välillä hulluksi, niin onneksi vauvalla oli kokoajan kaikki hyvin. Ei tarvinnut murehtia kuin omasta kurjasta olosta... Paitsi että tottakai pieni ihme siellä masussa mietitytti, "onkohan sillä varmasti kaikki hyvin". Se miettiminen ja huolehtiminen kuulemma kuuluu äidiksi kasvamiseen.


Vaikka oloni oli kurja, niin raskaudessa oli niin paljon ihania asioita ja raskaus itsessään oli maailman paras juttu. Kyllä sitä mahaa vahtas koko ajan, milloin se rupeaa kasvamaan ja milloin vauva rupeaa potkimaan. Muistan kun mentiin huhtikuussa ensimmäiseen ultraan. Voi mikä helpotus kun selvisi että kaikki on siellä masussa todella hyvin. Ja se oli jotain ihaninta ikinä kun oikeasti näki sen oman pienen murun ensimmäisen kerran. Oltii niin onnellisia ja ihmeissään katseltiin kun se niin pienenä näytti jo niin ihmiseltä. Kuvasta pystyi hyvin erottamaan pään ja jalat, ja se näyttikin jo ihan vauvalta. Kyllä siinä vierähti kyynel jos toinenkin ihania onnen kyyneleitä. Kun saatiin tietää että vauva on terve ruvettiin pohtimaan kumpi sieltä on tulossa (tosin sillä ei ollut väliä, molemmat yhtä toivottuja). Olin ihan varma että vauva olisi poika ja muutamat muutkin olivat sitä mieltä että vaikuttaa poikamasulta. Pekka oli kuitenkin ihan varma että vauva olisi tyttö, niin kuin muutamat muutkin. Siinä sitten jännitettiin että kumpikohan on oikeassa. Heinäkuussa oli sitten seuraava ultra. Hoitaja kertoi että sieltä olisi tyttö tulossa, se oli ihana uutinen. Pekan kanssa katsottiin toisiamme ja ajateltiin että voi miten ihanaa, tyttö. Nimikin oli jo selvillä: tytöstä tulee Helmi. Mentiinkin heti sairaalakäynnin jälkeen ostamaan vaaleanpunaista vauvakirjaa omalle pikku prinsessalle, ja ruvettiinkin sitä samantien täyttämään. Teemaksi nousi muutenkin vaaleanpunainen ja alettiin lastenhuonetta sisustamaan ja huonekaluja kokoamaan.




Se oli kivaa kun masu rupes kasvamaan. Siliteltiin massua ja Pekka suukotti sitä. Minusta oli todella ihanaa kun Pekka luki sadun Helmille joka ilta. Juteltiin masuun ja mie lauloin Helmille joka päivä. Se tuntui kyllä kieltämättä aluksi hassulle puhua masulle kun tuntui siltä että olisi puhunut itsekseen. En ole koskaan ollut niin tyytyväinen omaan vartalooni kuin raskaana ollessani. Pidin siitä kun maha luvan kanssa pyöristyi. Siellä kasvoi meidän oma pieni kulta. Kyllä se on ihmeellistä kun yhdessä kehossa sykki kaksi sydäntä. En tarkalleen muista milloin tunsin potkut ensimmäisen kerran, mutta se oli ihanaa. Sen kyllä muistan, että Pekka tunsi Helmin potkut ensimmäisen kerran meidän ensimmäisenä hääpäivänä, se oli paras hääpäivälahja. Varsinkin loppua kohden Helmi oli kova potkuttelemaan, etenkin öisin kun olisi edes jotenkin pitänyt yrittää levätä.




Helmi viihtyi kyllä masussa, jopa pariviikkoa yli lasketunajan. Vaikka kuinka pidin masusta, niin kyllä sitä loppuvaiheessa vaan toivoi että Helmi tulisi ulos. Me tosiaan kaikkea mahdollista yritettiin, ilman mitään vaikutusta. Lopulta raskaus oli mennyt jo niin pitkäksi että pakko oli ruveta käynnistelemään. Jos Helmi olis saanu päättää se oliski varmaan jääny sinne masuun. Kätilöt ja lääkärikin koitti kaikkia mahdollisia keinoja että Helmi olis sieltä lähtenyt tulemaan, mutta neidillä oli tosi kova tahto jo silloin. Lopulta Helmi piti "kaivaa" ulos sieltä masusta, kun 24h ensimmäisten (kivuliaiden) supistusten jälkeen raskaus päättyi kiireelliseen sektioon. Vaikka synnytys oli minulle rankka ja kivulias, niin onneksi Helmi saatiin terveenä ja hyvinvoivana tähän maailmaan ja ollaan siitä todella onnellisia. Meidän suurin haave oli toteunut, saimme lapsen ja meistä tuli äiti ja isi. <3











maanantai 21. maaliskuuta 2016

Meidän pääsiäiskoti

Palmusunnuntaina (joskus aikaisemminkin) ruvetaan koristelemaan kotia pääsiäistä varten. Minusta on helpompi päästä juhlatuulelle kun kodista huokuu pääsiäisfiilis. Meillä kävi eilen ihania virpojia ja saatiin hienoja oksia koristeeksi. Tietysti maljakosta löytyy myös meidän pikkuneidin tekemä virpomisoksa. Seiniä koristaa pääsiäismunat ja puput pomppivat melkein joka huoneessa. Löysin ihania koristeita, jotka sopivat minun värittömään makuuni. Koristeita on paljon, mutta ne ovat hillittyjä mustavalkoisen värinsä ansioista (täältä voi tulostaa munat ja puput). Löytyy meiltä pieni pilkahdus väriäkin, mun uudesta lempparista Elefantti-tyynynpäällisestä ja ihanista kukkopilleistä. Ollaan saatu lahjaksi ihania posliinipupuja ja niille löytyi myös oma paikkansa. Tältä näyttää meidän pääsiäiskoti.


















sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Virvon varvon...

"Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks! Vitsa sulle, palkka mulle!"

Aloitettiin Helmin kanssa virpomisoksien koristelu jo maaliskuun alussa. Helmi on vielä niin pieni, ettei jaksanut tehdä kerrallaan kuin kaksi oksaa. Tosiaan ollaan Helmin kanssa koristeltu oksat yhdessä. Helmi sai jo kaupassa valita mitä ja minkä värisiä koristeita ostetaan. Kotona sitten Helmi sai valita vaihtoehdoista minkälaisia koristeita haluaa laittaa oksiin. Seuraavaksi Helmi osoitti mihin kohtaan oksaa hän haluaa minun laittavan koristeen. Virpomisoksat ovat Helmin suunnittelemia ja minun toteuttamia. Eli oksat ovat juuri sellaisia kun Helmi on niistä halunnut. Yksikin vitsa oli sellainen missä kaikki koristeet oli yhdessä oksassa, koska Helmi oli niin halunnut. Oli se kyllä kieltämättä vähän hupsun näköinen, mutta rakkaudella tehty. Olihan oksien koristelu aikaavievä ja ehkä jopa vähän työläs prosessi, mutta minusta on ihanaa askarrella Helmin kanssa yhdessä. Ja sukulaisia on aina kiva ilahduttaa Helmin tekemillä jutuilla :-)




Lähdettiin aamupäivällä melkein heti Helmin aamupalan jälkeen virpomaan. Meillä olikin monta paikkaa missä haluttiin käydä. Helmistä koko touhu oli todella hämmentävää. Yleensä kun kotoa lähdetään kyläilemään niin siellä sitten leikitään, syödään ja touhutaan. Nyt aamupäivä meni siinä että koko ajan hosuttiin paikasta toiseen, eikä menty eteistä pidemmälle. Tosiaan meillä oli niin monta läheistä virvottavana, että oli pakko rientää paikasta toiseen. Ehdittiin onneksi kaikki virpoa ennen Helmin unia. Helmi jaksoi hienosti koko reissun ja oli oma ihana, iloinen itsensä.
Helmi saikin muhkean saaliin, siitä riittää mutustettavaa pitkäksi aikaa. Nyt jäädään odottamaan sitä kun Pääsiäispupu vierailee viikon päästä. Mukavaa pääsiäisen odotusta!