Pääsin tänään juttelemaan neuvolalääkärin kanssa raskausdiabeteksesta ja voinnistani, ovatko ikävät tuntemukset alhaalla merkki jostakin.
Oli ihanaa, että terveydenhoitaja otti huoleni ja ihmetykseni tosissaan, hän soitti minulle viime viikolla ja ohjasi minut lääkärin vastaanotolle. Vihdoinkin sain järkeviä selityksiä sille, miksi yksi arvo on ollut koholla sokerirasituskokeessa, vaikka kotona ylityksiä ei ole ollenkaan tullut. Lääkäri kuunteli minua ja ymmärsi ihmetykseni. Hän vastasi minulle ammattimaisesti, mutta hyvin empaattisesti. Eli lyhyesti sanottuna näyttää tosiaan sille, että niin kuin olen uumoillutkin, niin tämä ylitys on johtunut edellisten päivien syömisistäni, sillä on ollut vaikutusta asiaan. Eli tavallaan tämä voi olla oma moka, että näin kävi, mutta koska kun ylitys on kuitenkin tullut sitä ei voi ottaa pois, kun säädökset asian suhteen ovat tiukkoja.
Tärkeää on se, niin kuin itsekin sen tiedän, että minä ja vauva voidaan hyvin ja minun ei tarvitse olla mittailuista huolissani, sillä lukemat ovat niin hyviä. Lähinnä tässä nyt keskitytään siihen, että seurataan vauvan kokoa, koska kun on se yksi ylitys on tullut se voisi viitata siihen, että vauva saattaisi kasvaa isoksi. Puhuimme tästä raskausdiabetes asiasta paljon ja minulla jäi juttelusta hyvä fiilis, sillä nyt sain vastauksia minua askarruttaneisiin useisiin kysymyksiin. Lääkäri myös sanoi minulle, että asian jälkipuinti, eli mahdolliset raskauden jälkeiset sokerirasituskokeet ovat minulle vapaaehtoisia, että minun ei tarvitse mennä niihin jos en halua. Eli minulle jäi kuitenkin sellainen olo, että koska huolta ei ole minun ei tarvitse turhaan stressata juttuja mitkä eivät tunnu minusta tarpeellisilta. En enää koe, että "joudun kärsimään väärästä diagnoosista turhaan myöhemmin" karkeasti sanottuna. Merkintä raskausdiabeteksesta jää ja varmaan jos joskus vielä raskaudun niin joudun käymään asiasta oman kamppailun, mutta se on sitten tulevaisuuden murhe, jos asia on joskus ajankohtainen. Tiedän ainakin sen, että en herkuttele ennen sokerirastuskoetta, virheistä oppii. Haluan vielä selventää, niin kuin olen aiemminkin aiheesta kirjoittanut, että en millään tapaa vastusta tutkimuksia. Olen vain omalla kohdalla kokenut ristiriitaisia ajatuksia tätä asiaa kohtaan.
Minulla on viime viikolla rasituksesta johtuen tullut voimakkaita kipuja välillä alas ja alavatsaa on jomottanut ja säikähdin näitä tuntemuksia, vaikka halusin ajatella, että ne ovat normaaleja kun kyse on raskauden viimeisistä viikoista. Vauvan pää painaa ja maha painaa, ei ihme, että välillä tuntuu ikävältä. Minulle tehtiin sisätutkimus, katsottiin onko kohdunkaula lyhentynyt, onko kohdunsuu pehmentynyt/avautunut. Ja minun suureksi helpotukseksi mitään ei ole tapahtunut, joten voin huokaista. Ikävät tuntemukset ovat normaaleja loppuraskauden vaivoja, ei ole toistaiseksi ainakaan merkkejä aikaisin käynnistyvästä, ennenaikaisesta synnytyksestä. Kaikki siis tällä hetkellä hyvin.
Rv 34+2
Vaikka aamu oli neuvolassa vähän stressaava, niin loppupäivä oli erittäin kiva, kun ystäväni S järjesti minulle ihanan Mothers´s Blessing päivän, josta kirjoittelen huomenna blogiin.