Rv 34 - Lääkärikäynti

Pääsin tänään juttelemaan neuvolalääkärin kanssa raskausdiabeteksesta ja voinnistani, ovatko ikävät tuntemukset alhaalla merkki jostakin.

Oli ihanaa, että terveydenhoitaja otti huoleni ja ihmetykseni tosissaan, hän soitti minulle viime viikolla ja ohjasi minut lääkärin vastaanotolle. Vihdoinkin sain järkeviä selityksiä sille, miksi yksi arvo on ollut koholla sokerirasituskokeessa, vaikka kotona ylityksiä ei ole ollenkaan tullut. Lääkäri kuunteli minua ja ymmärsi ihmetykseni. Hän vastasi minulle ammattimaisesti, mutta hyvin empaattisesti. Eli lyhyesti sanottuna näyttää tosiaan sille, että niin kuin olen uumoillutkin, niin tämä ylitys on johtunut edellisten päivien syömisistäni, sillä on ollut vaikutusta asiaan. Eli tavallaan tämä voi olla oma moka, että näin kävi, mutta koska kun ylitys on kuitenkin tullut sitä ei voi ottaa pois, kun säädökset asian suhteen ovat tiukkoja.

Tärkeää on se, niin kuin itsekin sen tiedän, että minä ja vauva voidaan hyvin ja minun ei tarvitse olla mittailuista huolissani, sillä lukemat ovat niin hyviä. Lähinnä tässä nyt keskitytään siihen, että seurataan vauvan kokoa, koska kun on se yksi ylitys on tullut se voisi viitata siihen, että vauva saattaisi kasvaa isoksi. Puhuimme tästä raskausdiabetes asiasta paljon ja minulla jäi juttelusta hyvä fiilis, sillä nyt sain vastauksia minua askarruttaneisiin useisiin kysymyksiin. Lääkäri myös sanoi minulle, että asian jälkipuinti, eli mahdolliset raskauden jälkeiset sokerirasituskokeet ovat minulle vapaaehtoisia, että minun ei tarvitse mennä niihin jos en halua. Eli minulle jäi kuitenkin sellainen olo, että koska huolta ei ole minun ei tarvitse turhaan stressata juttuja mitkä eivät tunnu minusta tarpeellisilta. En enää koe, että "joudun kärsimään väärästä diagnoosista turhaan myöhemmin" karkeasti sanottuna. Merkintä raskausdiabeteksesta jää ja varmaan jos joskus vielä raskaudun niin joudun käymään asiasta oman kamppailun, mutta se on sitten tulevaisuuden murhe, jos asia on joskus ajankohtainen. Tiedän ainakin sen, että en herkuttele ennen sokerirastuskoetta, virheistä oppii. Haluan vielä selventää, niin kuin olen aiemminkin aiheesta kirjoittanut, että en millään tapaa vastusta tutkimuksia. Olen vain omalla kohdalla kokenut ristiriitaisia ajatuksia tätä asiaa kohtaan. 

Minulla on viime viikolla rasituksesta johtuen tullut voimakkaita kipuja välillä alas ja alavatsaa on jomottanut ja säikähdin näitä tuntemuksia, vaikka halusin ajatella, että ne ovat normaaleja kun kyse on raskauden viimeisistä viikoista. Vauvan pää painaa ja maha painaa, ei ihme, että välillä tuntuu ikävältä. Minulle tehtiin sisätutkimus, katsottiin onko kohdunkaula lyhentynyt, onko kohdunsuu pehmentynyt/avautunut. Ja minun suureksi helpotukseksi mitään ei ole tapahtunut, joten voin huokaista. Ikävät tuntemukset ovat normaaleja loppuraskauden vaivoja, ei ole toistaiseksi ainakaan merkkejä aikaisin käynnistyvästä, ennenaikaisesta synnytyksestä. Kaikki siis tällä hetkellä hyvin. 

Rv 34+2

Vaikka aamu oli neuvolassa vähän stressaava, niin loppupäivä oli erittäin kiva, kun ystäväni S järjesti minulle ihanan Mothers´s Blessing päivän, josta kirjoittelen huomenna blogiin. 

Kahdestaan Helsingissä

Oi miten ihanaa! Me olimme Pekan kanssa kahdestaan Helsingissä, vietimme ihanan viikonlopun yhdessä, keskittyen vain toisiimme. Samalla kun rentouduimme, nautimme kiireettömyydestä ja vapaa-ajasta, niin juhlimme keväällä täyteen tullutta kahdeksaa yhteistä vuotta ja heinäkuun lopulla, tasan kahden kuukauden päästä koittavaa viidettä hääpäiväämme. 

Perinteisesti olemme Pekan kanssa olleet kahdestaan reissussa heinäkuun loppupuolella, jolloin vietämme hääpäiväämme. Mutta olen aika muhkea ja vauvan laskettu aika on 10.7, joten tänä kesänä hääpäivän kahdenkeskinen reissu ei tulisi onnistumaan. Siksi teimme reissun jo nyt toukokuussa, tämä oli muutenkin kätevä ratkaisu, koska meneillään on myös Pekan kesäloma. 

Meistä olisi ollut kiva kuvata Roihuvuoren kirsikkapuistossa, mutta puut olivat jo kukkineet, joten se suunnitelma meni mönkään. Se ei sinänsä haitannut, koska olemme kuitenkin ottaneet kivoja kuvia täällä kotona omenapuiden kukkiessa. Ja meillä oli tiedossa monia kivoja juttuja pääkaupunkiseudulla.

Olemme yöpyneet joka vuosi samassa hotellissa Glo Hotel Kluuvissa ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä palveluun, huoneisiin, aamupalaan ja sijaintiin. Tällä hetkellä Glo Hotelleissa on Marimekon kanssa yhteistyö meneillään ja jos hyvä tuuri käy on mahdollisuus nukkua Marimekon lakanoissa ja muutenkin Marimekolla sisustetuissa huoneissa. Kun sain kuulla tästä Marimekolta tulleessa sähköpostissa keväällä olin niin innoissani ja toivoin kovasti, että pääsisimme tälläiseen huoneeseen. Silloin kun ensimmäisen kerran yövyimme Glo Kluuvissa kesällä 2013, niin hotellissa oli silloinkin Marimekon kanssa yhteistyö ja aamiainen syötiin ihanilta Siirtolapuutarha lautasilta. Menimme aamiaisen jälkeen Marimekon myymälään ja ostimme kyseisiä lautasia ja siitä alkoi minulla Marimekko astioiden kerääminen. Ajattelin miten ihanaa olisi kokea tälläkin kertaa Marimekko elämys hotellivierailullamme, yöpyessämme siellä jo kuudetta kertaa. 

Olin niin onnellinen kun toiveemme kävi toteen ja pääsimme yöpymään tälläiseen Marimekko huoneeseen. Naurattaa ihan miten pienestä voi olla näin innoissaan, hih. Mutta olihan huone upea. Ihastelin erilaisia tyynyliinoja, pussilakanoita, maljakkoa, astioita ja oviseinällä olevaa Räsymatto-tapettia (jota en tajunnut kuvata). Selailin myös Marimekon kuoseista kertovaa kirjaa. Oli kiva päästä nukkumaan näissä Tasaraita pussilakanoissa, sillä olen haaveillut niiden ostamisesta, myös Siirtolapuutarha lakanat miellyttivät silmääni. Ajattelin, että myös tältä reissulta pitää kotiuttaa jotain Marimekkoa ja kävimmekin ostamassa meille kotiin tuollaiset samanlaiset Tasaraita-mukit, hih. Huoneessa oli tietysti ihana lepäillä, kävimme myös vaahtokylvyssä, mikä oli todella rentouttavaa. 

Kävimme mm. rauhassa syömässä, ostoksilla, kahvittelemassa ja museossa. Olin erityisen kovasti odottanut  Kansallismuseossa esillä olevaa Barbie The Icon näyttelyä, jossa esillä on yli 400 erilaista Barbie-nukkea. Barbiet olivat lapsena minulle todella tärkeitä ja muistan leikkineeni niillä todella paljon. Näyttelyssä ihastellessani erilaisia nukkeja mieleeni painui omat Barbieni ja muistot ihanasta lapsuudesta ja kivoista leikeistä. Esillä oli paljon upeita nukkeja, joista lempparini oli Coca Cola -tarjoilija Barbie, hih. Upeita olivat myös mm. morsian Barbiet ja erilaiset julkisuuden henkilöt. 

Meidän jokavuotiseen Helsingin reissuumme kuuluu herkkuhetki Kaivopuiston rannassa syöden Helsingin Jäätelötehtaan jäätelöä. Tykkään merikaupungeista, on ihana kävellä meren rannalla käsi kädessä, samalla nauttien auringosta. Ihanaa miten lämpimät kelit tosiaan sattuivat tälle meidän reissulle. 

Kun olen blogissa useaan kertaan fiilistellyt sitä, että ei pahempia kolotuksia ja tuntemuksia ole ollut, niin valitettavasti nyt niitä on. Ensimmäistä kertaa nyt raskauden aikana olin oikeasti tuskissani. Selkä tuli kävelystä todella kipeäksi, vähän väliä jouduimme pysähdellä, tuntuu että uuvuin melko nopeasti ja tuonne alas tuikki välillä todella inhottavasti, välillä jopa pelästyin tuntemuksiani, vaikka luulen niiden kuuluvan asiaan, kyseessä kun on raskauden loppupuoli. Selvisin kuitenkin reissusta ja kykenin tekemään siellä monia kivoja juttuja, tuskasteluista huolimatta. Oli ihanaa päästä viettämään laatuaikaa ihan kahdestaan. Saimme nukkua rauhassa, niin että kukaan neiti ei potkinut selkään tai kenenkään käsi ei ollut naamalla jne, heh!

Vaikka keskityimme toisiimme ja rooleihimme avioparina, niin toki meillä oli välillä myös Helmi ja vauva mielessämme. Ostimme Helmille tuliaiseksi Pokemon-lelun, taskulampun, vesiliukoista myrkytöntä kynsilakkaa, aurinkolasit ja ihanan jätski t-paidan. Tulevalle heinäkuiselle ostimme kauniita pukluliinoja, sukat, bodyn, Miffy-pehmon ja ammeen. Pekka osti itselleen muutaman t-paidan ja minun ostokset painottuivat Marimekkoon ja Ikeaan, hih. 

Miltä meidän viime vuotinen Helsingin reissumme näytti, kun juhlimme silloin heinäkuussa neljättä hääpäiväämme? Tsekkaa postaus täältä. 

Helmi 3.5v

Tänään Helmi on 3.5-vuotias  ♡ Miten aika meneekin näin nopeasti? Tuntuu, että ei siitä ole edes kauaa, kun hän syntyi, oli pieni vauva ja hänestä kasvoi reipas taapero. Nyt hän on jo 3.5-vuotias leikki-ikäinen, tuleva isosisko, joka aloittaa syksyllä kerhon. Minusta on niin söpöä miten taitavasti Helmi osaa esitellä itsensä ja perheensä: "Minä olen Helmi tyttö. Tuossa on äiti, äitin nimi on Laura, äitin masussa on pieni vauva. Tuossa on isi, isin nimi on Pekka." Helmi on niin kaunis tyttö, hänellä tukka on kasvanut hirmuisesti ja ihana hymy tekee päivistä paremman. Omaa tahtoa löytyy, välillä kiukuttaa, mutta yleisempää on, että neiti on iloinen ja hyväntuulinen, ihana pieni rakas!  ♡

Helmi on todella energinen tapaus, on hauska riehua isin kanssa, hyppiä, juosta, pomppia trampoliinilla ja melskata. Ääntäkin lähtee, välillä turhankin paljon, hih. Helmi tykkää todella paljon käydä perhekerhossa, HopLopissa, leikkipaikoissa ja odottaa todella kovasti huvipuistoon pääsyä. Rannalla on kiva litsyttää lätsyttää, kahlata ja leikkiä monenlaisia vesileikkejä mm. ampua vesipyssyllä ja kastella kastelukannulla. Saippuakuplat ja saippuakuplakoneet ovat edelleen hitti, on kiva leikkiä myös leikkimökissä ja hiekkalaatikolla. Hiekkakakkuja hän ei halua yksin tehdä, mutta pieniin jäätelötötteröihin tekee jäätelöä ja vanukasta hiekasta. On myös kiva kattaa leikkimökin pöytä täyteen hiekkaherkkuja, hih. Pallopelit on tosi jees, on kiva heitellä ja potkia palloa sekä pelata sählyä.

Helmi leikkii pehmoleluilla päivittäin, välillä hän tekee ruokaa leikkikeittiössä. Helmi tykkää leikkiä myös Pokemoneilla, dinosauruksilla, Ryhmä Hau-hahmoilla ja poneilla, välillä hän hoivaa nukkea. Helmi odottaa aina kovasti meidän kylpyhetkiä ja tykkääkin todella paljon kylpyleikeistä. Myös palapelit, Kimble ja Choco kiinnostavat ja vähän aikaa neiti malttaa keskittyä pelaamaan. Helmi osaa hienosti laskea kymmeneen, joskus myös kahteentoista. Helmi tunnistaa monia värejä mm: punainen, keltainen, violetti, oranssi, ruskea, sininen ja vihreä, joskus tosin nämä kaksi viimeisintä väriä menevät sekaisin. Helmistä maalailu ja piirtely on edelleen kivaa, on mukava täyttää Mamman ostamia Napero-lehtiä ja tehdä kivoja tehtäviä. Musiikkilelut ovat ahkerasti käytössä ja Helmiltä löytyykin monenlaisia soittimia: piano, haitari, nokkahuilu, rummut, kastanjetti, rytmimuna ja ksylofoni. Helmi on edelleen kiinnostunut eläimistä, tykkää leikkiä niiden kanssa, silittää, halittaa ja suukottaa.

Helmi tykkää katsella kirjoja ja malttaa hienosti kuunnella kun luemme satuja, Puppe-kirjat ovat suuressa suosiossa. Helmistä on kiva katsella telkusta tällä hetkellä mm. seuraavia ohjelmia: Pokemon, Sanabileet, Pipsa Possu, Muumien Maailma, Purkkijengi, Postimies Pate, Prinsessa Sofia, Mikki Hiiren kerhotalo ja Ralliryhmä. On kiva rauhoittua iltaisin ja köllötellä äitin kanssa sohvalla. Välillä on kiva silittää äitin masua ja kuunnella kuuluuko masusta vauvan ääniä, on myös mukavaa pohtia mitä tulevan pikkusiskon kanssa voi tehdä ja minkälaisia leikkejä leikkiä. Helmi tykkää soittaa pienen ihmeen soittorasialelua äitin masua vasten. Helmi nukkuu edelleen hyvin n.12h, nukkuu omassa sängyssä, omassa huoneessa, mutta välillä aamuyöllä/aamulla kömpii meidän väliin nukkumaan.

Meillä on kyllä niin ihana 3.5-vuotias tyttö. ♡

Treffit Mustilassa

Oi miten ihanaa! Ystäväni halusi viettää laatuaikaa Helmin kanssa ja tämähän tarkoitti siis sitä, että me pääsimme Pekan kanssa treffeille, oi!  ♡ Ajattelimme, että haluamme mennä tutustumaan paikalliseen Arboretum Mustilaan, sillä emme olleet koskaan aiemmin vierailleet siellä. Ajattelimme myös, että siellä saisimme otettua ihania masukuvia. Kun olimme reissussa kahdestaan, niin pystyimme kuvaamaan rauhassa.

Tosiaan vaikka olen Kouvolassa asunut koko ikäni, niin täytyy tunnustaa, että olen aika vähän perehtynyt paikallisiin nähtävyyksiin ja olen ajatellut, että tähän on tultava muutos, sillä meillä on upea kaupunki täynnä mielenkiintoisia kohteita. Ajelimme kotoa noin puolisen tuntia Elimäelle, jossa Mustila sijaitsee. Sattui todella kuuma ja hiostava keli, jännitin vähän miten jaksan kulkea tämän muhkean masuni kanssa tällä meidän metsäretkellä. Meille tuli tervetullut olo kun kävimme ostamassa liput, saimme hyvää, iloista asiakaspalvelua, meille kerrottiin ja näytettiin missä on mitäkin ja ohjattiin kulkemaan oikeaan paikkaan. 

Lähdimme tietysti kulkemaan lyhyintä reittiä, jonka pituus on 1,5km. Melkein heti, vähän matkaa kuljettuamme saavuimme kauniiseen paikkaan ja ajattelin, että tässä ainakin kuvataan. Oli niin kesäinen tunnelma, kun aurinko paistoi ja kukat kukkivat upeasti. Oli niin kiva ottaa ihania masukuvia, kuvia meistä kun odotamme toista tytärtämme. Nyt on muutenkin kiva ottaa masukuvia, kun mahani on tosi muhkea, hih.

Jatkoimme matkaa syvemmälle metsään ja ajattelin jälleen, että onpas kivoja kuvauspaikkoja, mutta harmiksemme hyttyset olivat todella äkäisiä ja häiritsivät kuvauksia, emme antaneet niiden kuitenkaan liiaksi haitata, hih. Reitti oli kyllä kaunis, näimme monenlaisia, erilaisia kukkia, kauniita puita ja pensaita. Mielestäni metsässä oli kaunista ja siellä oli monia kivoja yksityiskohtia mitkä kiinnittävät huomion. 

Olimme jonkun matkaa kulkeneet ja aika paljon onneksi jo kuvailleet, mutta sitten taivaalle kerääntyi paljon tummia pilviä ja alkoi jyristä. Ukkonen yllätti meidät reissullamme. Otimme vielä muutamat kuvat ja sitten lähdimme vähän reippaammin kävelemään reittiä eteenpäin. Minusta tuntuu, että kävelin vähän liian vauhdikkaasti ja ehkä tuo patikoiminen oli vähän liian raskasta tämän masun kanssa (vaikka reitti oli helppokulkuinen), sillä loppupäivän alavatsa oli vähän arka, loppupäivä meni lepäillessä. Ei kyllä haittaa yhtään, sillä meillä oli Pekan kanssa kiva päivä, ihanaa, että saimme pitkästä aikaa olla ihan kahdestaan ja tehdä jotain kivaa yhdessä. Oli mukava ulkoilla ja nauttia Suomen kesästä ja kauniista metsämaisemasta.

Vaikka olemme vanhempia ja meillä on perhe, niin olemme myös aviopari, rakastavaisia ja meillä on myös parisuhde. Meille meidän kahdenkeskinen aika on aina ollut tärkeää, haluamme välillä olla ihan kahdestaan, viihdymme yhdessä. Oli mukava ikuistaa nämä meidän treffit Mustilassa, ottaa ihania masukuvia, kun odotamme meidän ihanaa pientä tyttövauvaa. Oli ihanaa viettää päivä yhdessä, ihan kahdestaan. ♡

Oli mukava kuulla, että ystävälläni oli ollut kiva päivä Helmin kanssa ja he olivat tehneet monenlaisia kivoja juttuja yhdessä. He olivat maalailleet, leikkineet pehmoleluilla, katsoneet telkkua ja leikkineet ulkona vesileikkejä, pallotelleet +. Uskon, että pääsemme varmasti jossain vaiheessa Pekan kanssa uudelleen treffeille, hih ja Helmi pääsee viettämää laatuaikaa ystäväni kanssa ihan kahdestaan, kiitos S ♡

Kummikirjeet

Kummeilla on tärkeä rooli pienen lapsen elämässä, niin kuin muillakin läheisillä. Me ajattelemme, että kummit niin Helmille kuin pienelle ihmeellekin ovat ansainneet paikkansa kummeina, he ovat meille tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä ja haluamme, että heillä on tärkeä rooli lastemme elämässä. Meillä ei ole kummeille vaatimuksia, toivomme tietysti, että kummit ovat osa lastemme elämää, osoittavat rakkautta/kiinnostusta lapsiamme kohtaan ja ovat paikalla heidän tärkeinä hetkinään. Jokainen on omalla tavallaan hyvä kummi ja ajattelenkin niin, että jokainen heistä voi itse määritellä minkälainen kummi haluaa olla.

Halusimme antaa tuleville kummeille kummikirjeet, kirjeet, jossa pyydämme heitä kummeiksi meidän pienelle ihmeelle. Ajattelimme, että se on kaunis ele, josta jää tuleville kummeille ihana muisto, ensimmäinen konkreettinen muisto heidän kummilapsestaan. 

"Tulisitko kummiksi meidän pienelle ihmeelle? ♡ Hän odottaa lämmintä syliä ja sitä, että olet mukana hänen elämässään " ♡

Halusimme, että kummallakin lapsellamme olisi omat henkilökohtaiset kummit. Pyysimme tällä kertaa kummeiksi meidän ystäviämme, jotka kaikki kolme ovat meille tärkeitä. Meistä on niin kiva, että he ovat olleet ja ovat edelleen kaikki kiinnostuneita Helmistä, ovat tykänneet touhuta hänen kanssaan, olemme nähneet, että he tykkäävät olla lasten kanssa. Kiva myös, että he ovat olleet kiinnostuneita raskaudesta ja muutenkin meidän elämästä ja kuulumisistamme. Uskomme, että he kaikki tulevat olemaan hyviä kummeja ja siihenhän koko homma perustuu, että voimme seisoa hyvällä mielellä kummivalintojemme takana. Eli myös pieni ihme saa itselleen hyviä, ihania kummeja muiden rakkaiden ihmisten lisäksi.