Toukokuun kivoimpia juttuja

Toukokuussa olemme nauttineet kukkivasta luonnosta, vihreydestä vehreydestä. Harmi, että tässä kuussa on ollut aika koleaa ja sateistakin, vielä emme oikeastaan ole päässeet nauttimaan kovin kesäisistä keleistä. Tytöistä on ollut hauska leikkiä hiekkalaatikolla, leikkimökissä ja pomppia trampalla. Piirtää katuliiduilla, puhaltaa saippuakuplia ja potkutella potkulaudalla&potkupyörällä. Tytöt ovat tehneet isin kanssa kivoja pyöräretkiä ja käyneet monissa leikkipuistoissa. H sai tulevasta koulustaan tietopaketin kotiin mikä sisälsi mm. lukujärjestyksen. Nyt se on todellista ja asia konkretisoituu, meillä on syksyllä koululainen. Olemme valmistautuneet vauvan tuloon, kotona kaikki on valmiina häntä odottamassa. Toukokuussa oli useampi neuvolapäivä, kaikki on vaikuttanut olevan hyvin vauvalla sekä minulla, vaikka verenpaineet on vähän koholla, liitoskivut ja närästys vaivaavat. Ei enää kauaa niin hän on täällä. ♡ Toukokuussa tapahtui monenlaista, mitkä olivat niitä toukokuun kivoimpia juttuja? 

Vappu

Vappuna oli kiva hassutella ja herkutella. Pekka paistoi perinteisesti munkkeja ja äitini valmisti simaa. Tytöt saivat vappupallot mummilta ja ukilta sekä mammalta ja papalta. Tällä kertaa emme kotona kauheasti koristelleet, koska vietimme vappua mökillä. Oli kiva saunoa ja ulkoilla, lillua paljussa (se oli minulle ensimmäinen kerta).

Äitienpäivä

Äitienpäivänä heräsin haleihin ja suukkoihin, minulle oli tehty herkkuaamupala, sain ihania kortteja, lahjoja ja kukkia. Onnittelimme myös mm. mammaa ja mummia, askartelimme kortit ja hauskat eläinkukkaruukut. Äitienpäivä on minulle aina yksi toukokuun kohokohdista, ihana päivä mikä nostaa minulla tunteet pintaan. Olen niin kiitollinen siitä, että saan olla äiti. 

Kummipojan ristiäiset

Tämä oli minulle hyvin merkityksellinen päivä, kun meistä tuli Pekan kanssa kummeja ihanalle pienelle pojalle. Samalla todistimme toista ihanaa hetkeä, kun juhlimme myös vauvan vanhempia. Minulle kummina oleminen on tärkeä kunniatehtävä. Haluan olla mukana kummilapsen elämässä ja tietää mitä hänelle kuuluu, vaikka he asustelevatkin toisella paikkakunnalla. 

Saimme tietää milloin poikamme syntyy

Meillä oli aika äippäpolilla, vauvan vointi tutkittiin ja saimme kuulla sektiopäivän, milloin vauvamme syntyy. Se oli ihanaa ja jännittävää, myös helpottavaa. Tyttöjen hoitokuviot oli helpompi sopia, kun tarkka päivä tiedossa. Pian meillä on vauva sylissämme, odotamme kovasti meidän "masuvauvaa", ihanaa pientä poikaa, sitä että pääsemme näkemään hänet.

Yllätysvauvajuhlat

Olin niin iloinen, onnellinen ja hämilläni, kun minut yllätettiin ihanilla vauvajuhlilla. Päivä oli aurinkoinen ja kesäinen, juhlat olivat juuri sellaiset kuin olisin halunnutkin. Mukavaa yhdessäoloa kivalla porukalla. Herkullisia ruokia, kauniita koristeita ja kukkia sekä upea vaippakakku. Olo on niin kiitollinen ja onnellinen siitä, että elämässäni on ihmisiä, jotka halusivat ilahduttaa minua näin. Tiedän että he olivat nähneet paljon aikaa ja vaivaa vuokseni, arvostan sitä todella. Kiitos vielä ihanat P & T + kaikki juhliin osallistuneet ♡

Tyttöjen nimpparit

Toukokuussa sattuu olemaan meidän molempien tyttöjen nimipäivät. Juhlimme pienesti isovanhempien kanssa. H toivoi omiin nimpparijuhliinsa hiledonitseja ja hilepipareita, V omiin juhliinsa marjakermakakkua. Tietenkin isi toteutti tyttäriensä toiveet, hih. 

Me tykkäämme viettää ja juhlia myös nimipäiviä. Se tuo kivaa vaihtelua arkeen, on hauska herkutella ja mukavaa viettää aikaa sukulaisten kanssa. Se on lapsille tärkeää. Uskon, että heille jää nimipäivien viettämisestä kivoja lapsuusmuistoja.

Upea kukkiva luonto

Olen nauttinut todella paljon siitä, kun luonto on kunnolla herännyt eloon talven jälkeen, puihin on tullut lehtiä ja kukat ovat alkaneet kukkimaan. Niin kaunista ja piristävää!

Tyttöjen viikonloppu

Isi oli poikien kanssa juhlimassa kaverin polttareita, me tytöt kutsuimme S-kummin meille yökyläilemään ja auttamaan minua tyttöjen hoidossa. Oli mukava viettää tyttöjen laatuaikaa ennen vauvan syntymää. Katsoimme elokuvaa ja euroviisuja, pelasimme lautapelejä, ulkoilimme ja herkuttelimme.  Rehellisesti sanottuna en olisi ehkä näin loppuraskaudessa uskaltanut olla yksin kotona koko viikonloppua, vaikka olinkin aika varma siitä, että ei synnytys silloin käynnisty, eikä käynnistynytkään. Tytöistä oli hauskaa viettää laatuaikaa kummin kanssa.  

Pekalla alkoi kesäloma 

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna Pekalla alkoi kolmen viikon kesäloma, ihanaa! Hän on jo hemmotellut meitä tyttöjä paistamalla lettuja, tekemällä hamppareita ja grillaamalla, nam. Kävimme liikennepuistossa ja ihastelemassa kukkivia puita Kymijoen rannalla Kuusankoskella. Ehdimme nyt yhdessä, rauhassa valmistautua vauvan tuloon ja minä saan lepäiltyä enemmän, liitoskipujen takia arki on nimittäin ollut pitkään aika hankalaa. Toivotaan hyviä kelejä, että ehdimme myös vähän nauttia lomasta ennen leikkausta ja vauvan tuloa. Silloin meillä ja varsinkin Pekalla on kädet varmaan aika täynnä työtä heh ja saatamme olla myös aika väsyneitä totutellessamme uudenlaiseen arkeen kolmen lapsen vanhempina.

Toukokuussa innostuin tekemään monenlaisia postauksia. Osaa en ehtiny edes julkaisemaan. Luonnoksissa on kirjoituksia kuvia vaille valmiina, eli kesäkuussakin on luvassa useampia postauksia, hih. Tässä alla vielä linkit kaikkiin toukokuun postauksiin.

Meidän vappuviikonloppu

1kk laskettuun aikaan

Äitienpäivä

Käynti äitiyspoliklinikalla

Miten ihana yllätys - Minulle järjestettiin vauvajuhlat

Kesäinen piknik takapihalla 

Makuuhuoneen kesäfiilis

Tyttöjen viikonloppu

Marimekko 70 vuotta

Ihana taapero

Onko supistellut?

Viikon päästä meillä on vauva sylissämme

Kaunis kukkiva toukokuu

Toukokuun kivoimpia juttuja

Kaunis kukkiva toukokuu

Toukokuu on niin kaunista ja taianomaista aikaa, kun luonto herää eloon talven jälkeen. Tässä lähiaikoina olemme saaneet ihastella upeita kukkivia puita ja kasveja, vihreyttä vehreyttä, ihanaa!

Minulla on tapana keväisin tehdä postaus kevään väriloistosta. Harmittaa vähän, kun loppuraskauden vaivat ovat vaikuttaneet siihen, että en ole pystynyt kuvaamaan ihan niin kuin olisin halunnut. Myös monien päivien sateet ja koleus tekivät sen, että ei kuvausfiilistä ollut. Näiden syiden takia myös meidän perinteinen keväinen retki Kotkaan Katariinan meripuistoon piti jättää tekemättä. 

Harmillista, että sateet tekivät joidenkin puiden kukkaloistosta aika lyhyen, onneksi kuitenkin sain ihania kuvia muistoksi ja vieläkin osa puista kukkii. 

Tytöistä on ollut kiva ihastella kukkia ja poimia niitä omalta pihalta. Teimme viikko sitten pienen tyttöjen retken S-kummin kanssa Kymijoen rantaan kuvailemaan. Tänä viikonloppuna palasimme samaan paikkaan nyt isin kanssa ulkoilemaan ja ottamaan kivoja kuvia. Menimme Kuusankoskelle joenrantaan, koska se on lähellä, myös auton saa lähelle ja paikka on nopeasti katseltu. Siksi koska liitoskipujen takia liikkuminen on minulle hankalaa ja kivuliastakin. Alueelta myös löytyi useampia kukkivia puita.

Haaveilen siitä, että myös omalla pihalla olisi enemmän kukkivia puita. Meidän pihalla vaan kasvien ja puiden suhteen menestys ei ole ollut kummoinen, heh. Voihan se olla, että aiemmin meillä on ollut vain huonoa tuuria. 

On ollut tosiaan kiva seurata puiden kukintaa. Ihanaa, kun kesä tulee ja myös yhä useammat kasvit alkavat kukkimaan. Minulle kauniit kukat tuovat paljon iloa ja piristystä! Kiitos kaunis kukkiva toukokuu ♡

Viikon päästä meillä on vauva sylissämme

Tänään, perjantaina on menossa rv 38+4. Viikon päästä meillä on vauva sylissämme, ellei sitä ennen mitään dramaattista tapahdu. Ihanaa ja jännittävää! Täällä kovasti odotamme meidän kesäkuista "masuvauvaa", pikkuveikkaa, meidän ihanaa pientä poikaa. ♡

Tuntuu siltä, että tämä raskaus on mennyt todella nopeasti. Ehkä siksi, kun elämässä tapahtuu paljon ja arki on isosiskojen kanssa aika vauhdikasta? Tosin minun menoani on jo maaliskuussa asti rajoittanut kovat liitoskivut mistä kärsin tämän kolmannen raskauden kohdalla ensimmäistä kertaa.

Tämä raskaus ei todellakaan ole ollut helppo liitoskipujen ja huonovointisuuden/ällötyksen takia mikä jatkui melko pitkään. Tässä raskaudessa vauva on ollut eri asennossa kuin aiemmilla kerroilla ja potkinut/muljunut masussa rajummin. Tällä kertaa vauvan liikkuminen on välillä tehnyt kipeää mitä en olisi uskonut tapahtuvan. Ehkä aiemmilla sektioilla on jotain osuutta asiaan? Nyt loppuraskaudessa olen myös nukkunut huonommin, vauva tai kolotukset pitävät hereillä, keskellä yötä saatan herätä vessaan ja siihen, että on nälkä ja närästää, eikä sen jälkeen uni enää välttämättä tulekaan, ainakaan ihan heti. 

Vaikka helppoa ei ole ollutkaan silti raskauden päättyminen tuntuu vähän haikealta, koska tämä saattaa olla meidän viimeinen raskaus. En välttämättä enää koskaan tunne vauvan liikkeitä sisälläni enkä pääse silittämään muhkeaa pyöreää raskausvatsaani. Olen tästä raskaudesta todella kiitollinen, onneksi olen myös pystynyt nauttimaan siitä. 

Odotan niin paljon, että saan vauvan syliini, pääsen suukottamaan, silittämään ja hoivaamaan häntä. Näkemään miltä meidän kesäkuinen näyttää. Pystyn huokaisemaan vasta sitten, vaikka haluan olla luottavaisin mielin, että myös tämä viimeinen raskausviikko ja tuleva sektio sujuvat hyvin.

Kaikki alkaa kotona olemaan valmista vauvaa varten. Vaatteet, lelut, tutit, tuttipullot ja harsot on pesty ja paikoillaan. Hoitoalustalle on tehty paikka lipaston päälle missä säilytetään mm. vaippoja ja vaatteita. Ensisänky ja kori odottavat vauvaa niihin köllöttelemään. Meillä jäi vaunujen ja turvakaukalon tilaaminen vähän viime tippaan, mutta ne ehtivät onneksi saapua. Olen tehnyt listaa mitä kaikkea sairaalakassiin tarvii, suunnitelmissa on pakata se lähipäivinä. Helpottavaa, kun nyt tyttöjen hoitokuviot on sovittu. Minun on kivempi lähteä sairaalaan ja olla siellä, kun tiedän missä tytöt ovat ja että heillä on kivaa tekemistä. Olen iloinen myös siitä, että Pekka pääsee viettämään mahdollisimman paljon aikaa minun ja vauvan kanssa sairaalassa, sillä sektion jälkeen tarvitsen aika paljon apua ja onhan vauvan syntymä ja ensimmäiset päivät tärkeitä ja merkityksellisiä myös Pekalle.

Tänään viikko ennen sektiota oli viimeinen neuvolapäivä. Tänään myös Pekalla alkoi kolmen viikon mittainen kesäloma. Mukavaa, että saamme yhdessä, rauhassa valmistautua vauvan tuloon. Toivotaan hyviä kelejä, että ehdimme myös vähän nauttia lomasta ennen leikkausta ja vauvan tuloa. Silloin meillä ja varsinkin Pekalla on kädet varmaan aika täynnä työtä heh ja saatamme olla myös aika väsyneitä totutellessamme uudenlaiseen arkeen kolmen lapsen vanhempina.

Ihanaa ja jännittävää, ei tosiaan enää kauaa niin hän on täällä, meidän ihana pieni poika. Tytöt ovat innoissaan pikkuveikasta, odottavat että pääsevät sylittelemään, hoivaamaan ja suukottamaan häntä. Olen niin onnellinen siitä, kun tiedän miten rakastettu "masuvauva" on. Hänen saapumistaan odottaa kovasti myös meidän läheiset, jotka ovat olleet odotuksessa mukana. Me emme ole ainoita, jotka laskevat päiviä hänen syntymäänsä. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia, jotka ovat olleet tukenamme raskausaikana, lähettäneet voimia ja tsemppiä tulevaan. Haluan olla luottavaisin mielin, vaikka sektiotilanne jännittää minua kovasti. Kestän sen, kun palkinto siitä on maailman paras. Pian olen äiti kolmelle, siitä olen aina haaveillut ♡

Onko supistellut?

Onko supistellut? Onko tullut harjoitussupistuksia? Tätä on kysytty monta kertaa neuvolassa, niin myös sairaalassa ja aina vastaukseni on sama. "En tiedä,  en usko." Siitä olen varma että kahden aiemman raskauden kohdalla minua ei ole supistellut. Sen vuoksi ajattelen, ettei niin tapahtuisi nytkään. Vaikka minulla on nyt ollut erilaisia tuntemuksia kuin aiemmissa raskauksista. Oletan vain, että nämä tuntemukset on vauvan mylläämistä, muljuamista ja liitoskipuja.

Olen kuullut monta kertaa lauseen, että kohtu menee supistaessa kovaksi ja kyllä tietäisin jos näin olisi tapahtunut. Silti välillä stressaan ja mietin, mitä jos en tiedä, mitä jos en tajua? No terkkari on minua joka tapauksessa lohduttanut, että aikakin kipeät synnytykseen liittyvät supistukset eivät voisi jäädä huomaamatta. 

Minulla ei ole ollut mitään merkkejä yhdenkään raskauden kohdalla, että vauva sieltä itsestään tulisi. Lääkäri pitää sitä myös nyt kolmannenkin kerran kohdallani epätodennäköisenä. Silti nyt loppua kohti pelkään jos tällä kertaa synnytys käynnistyisikin. Meiltä sairaalaan on n. 50km matka. Vauva ei todennäköisesti mahtuisi normaalisti syntymään, joten siksi ajatus synnytyksen spontaanista käynnistymisestä pelottaa minua. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että ei se ihan yht'äkkiä tapahdu. Ainakin tuttuja kenen synnytystarinoita tiedän, niin kyllä heillä on ollut selkeitä merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ennen kuin vauva on sieltä päättänyt tulla, esim on tullut harjoitussupistuksia, vauva on selkeästi laskeutunut, limatulppa irronnut ja/tai lapsivedet menneet yms. 

Pakko kai tälläisissä asioissa on luottaa omaan intuitioon, tuntemuksiin ja vaistoihin. Kuunnella kehoa ja ammattilaisia. Luottaa siihen, että loppuraskaus sujuu hyvin, että vauva pysyy sisälläni sektiopäivään asti, siihen ei onneksi ole enää kauaa. Tiedän, että todennäköisesti olen miettinyt ja stressannut ihan turhaan, mutta koskaan ei voi olla varma ennen kuin on varma. Tiedättehän? Tuntuu, että tämä on pitkään  sisälläni pyörinyt asia mikä täytyy saada ulos. Minua helpottaa, kun pääsen purkamaan ajatuksiani sanomaan ajatuksiani ääneen, on se sitten typerää tai ei. Tältä minusta kuitenkin on tuntunut ja tälläisiä asioita olen pyöritellyt, enkä usko olevani ainoa. Kyllä se tosiaan on mahdollista, että ei kolmannenkaan raskauden kohdalla tiedä miltä harjoitussupistukset tuntuvat eikä välttämättä tunnista synnytyksen lähestymiseen viittaavia merkkejä. Tsemppiä muillekin samojen ajatusten kanssa painiville. 

Ihana taapero

Meillä asustelee tällä hetkellä ihana ja suloinen taapero, joka on myös aika pippurinen ja uhmakas. Omaa tahtoa löytyy, mikä on mielestäni hyvä asia... tietyssä määrin. Ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan, hih.

Taaperovaiheessa on omat haasteensa, jotkut päivät tuntuvat vaikeammilta, mutta mielestäni tämä aika on kuitenkin enemmän kivaa ja ihanaa. Tykkään siitä miten kivoja leikkejä meidän taapero leikkii, myös yhdessä siskon kanssa. Miten hän innostuu monista ehdottamistani asioista kuten vaikkapa askartelusta, muovailusta ja palapelien tekemisestä. Hänen silmänsä loistavat ihastellessaan vaikkapa kukkia, koruja tai isin tekemiä leipomuksia. "Vauu miten aanis utta", ooi miten hieno kou", "nam, tää on hyvää". Hänellä on kaunis hymy ja ihana kikattava nauru, mikä saa aina muutkin ympärillään hyvälle tuulelle. 

Se on ihanaa miten ylpeä ja innoissaan  hän on tekemistään ja osaamistaan asioista kuten siitä miten korkealle hän hyppää, minkälaisen maalauksen hän on tehnyt tai miten reippaasti hän on siivonnut (silloin kun sille päälle sattuu, hih). Miten hän esittää upeita tanssiesiyksiä ja muotinäytöksiä. Hän myös välillä iloisesti toteaa "Äiti katso, minä osaan", kun hän esimekiksi laittaa sukat, pikkuhousut tai saappaat jalkaan. 

Välillä vahinkojakin sattuu, siihen hän söpösti toteaa "ei haittaa" ja se on ihan totta. Hän myös osallistuu mielellään äitin kanssa siivoushommiin ja pyyhkii esimerkiksi omia sotkuja. Aika hauskaa! Siivoaminen on kivaa muuten, mutta imuri on liian äänekäs ja lelujen paikoilleen laittaminen on usein tylsää, heh. Touhutessa välillä sattuu ja tapahtuu, monesti jostain kuuluu "ei hattunu" (sattunut).

On kiva seurata miten hän kasvaa ja oppii koko ajan uutta. Katsoa hänen elämäniloa ja miten hän janoaa tietoa. Välillä ällistyn siitä miten paljon hän jo tietääkin erilaisia asioita. Esimerkiksi hän tunnistaa hienosti  värit, monia eläimiä, erikoisempiakin ja osaa laskea ainakin kymmeneen, osaa hän jo vähän aakkosiakin. Välillä hän puhuu esim avaruudesta, merenelävistä ja vuodenajoista. Vau!

Taaperovaiheessa on monia kivoja juttuja, mutta parasta on rakkaus mitä hän osoittaa suukottamalla, haleilla, silityksillä ja haluamalla istua sylissä tai kainalossa, ihan lähellä. Sanomalla "minä tykkään hinutta" (sinusta), äiti olet minun akas (rakas)" toivottamalla joka ilta "hyvää yötä". Toistamalla sanaa äiti ja isi.

Olen niin kiitollinen siitä, että hän on sulostuttamassa ja ilostuttamassa elämäämme. Meidän ihana taapero. Kasva kulta, mutta älä pidä kiirettä. ♡

Marimekko 70 vuotta

Marimekko täytti viime viikolla 70 vuotta. Huikeaa, paljon onnea! Meiltä löytyy monia Marimekon tuotteita: astioita, vaatteita, tekstiilejä, lautasliinoja, laukkuja, pussukoita... Marimekko on kulkenut jo pitkään mukana matkassani. Yksinkertaisen tyylikkäät ajattomat tuotteet, kivat mielenkiintoiset kuosit ja suomalainen design viehättää. 

Varsinkin mustavalkoiset ja vaaleat Marimekon kuosit ovat lähellä sydäntäni, kuten Räsymatto, Kuusikossa, Unikko, Bottna, Lumimarja, Siirtolapuutarha, Tasa-raita...

Löytyy meiltä muutamia värikkäitäkäkin Marimekon tuotteita kuten minun punainen Unikko paita, lastenvaatteita, Kukkameri ja Mansikka tyynyliinat, sininen Unikko purkki, vihreät Räsymatto mukit sekä Ketunmarja muki. Sille pitäisi jostain löytyä pari, meillä nimittäin näitä muita mukeja löytyy aina 2kpl samaa kuosia olevia.

Minusta on hauska yhdistellä erilaisia Marimekon kuoseja keskenään esimerkiksi sohvalla, sängyssä tai kattauksissa. 

Minulla on monia Marimekko haaveita, mutta kotiäidin budjetti on rajallinen ja siksi harvoin pystyn hemmotella itseäni uusilla astioilla, vaatteilla tai tekstiileillä. Haaveilen Marimekon Urna, Ming ja Flower maljakoista. Pussilakanoista, Räsymatto pöytäliinasta ja jostain kivasta vaihtopäällisestä meidän ihanaan Puffiin. Olisi ihana ostaa kankaita ja ommella niistä tyynyliinoja, huiveja, rusettiponnareita, donitseja ja hiuspantoja. Haluaisin kerryttää astiakokoelmaani, ostaa leikkuulaudan ja tarjottimen, haaveilen myös Sukat makkaralla laseista.

Haaveilen uusista Marimekon mekoista/tunikoista. Ne tuppaavat vain yleensä olemaan liian kalliita minulle. Onneksi minulla on välillä käynyt hyvä tuuri ja olen löytänyt niitä vähän edullisemmin alennuksesta. Minulta löytyy muutama mekko kuoseissa Unikko, Kivet ja Kannas. Lisäksi punainen Unikko paita. Haluaisin joskus ostaa Marimekon tennarit. Olisi mahtavaa löytää myös esim. käytettynä kohtuu hintaan Unikko farkkutakki. 

Minulla on ollut jo vuosia jokin hulluus astioihin, tyynyliinoihin  ja suomalaiseen designiin. Muumiastioiden lisäksi tässä vuosien varrella meille on kerääntynyt myös monenlaisia Marimekon astioita. Marimekkoa en kuitenkaan osta niin suurella intohimolla kuin Muumeja, vain niitä mistä todella pidän. En siis koe itseäni Marimekko keräilijäksi, vaikka meiltä löytyykin  aikamoinen kokoelma Marimekkoa, heh. Tässä postauksessa näkyy vain osa meidän Marimekko ihanuuksista, koska en jaksanut niitä kaikkia alkaa kuvailemaan, heh. 

Onneksi aina saa haaveilla eikä se maksa mitään, hih. Kivaa, että minulla on jo monenlaisia kauniita astioita ja tekstiitejä mitä ihastella, mitkä tuovat iloa arkeen ja juhlaan. I ♡ Marimekko.