Gender reveal juhlat - Onko vauva tyttö vai poika

Järjestimme eilen ihanat Gender Reveal juhlat eli paljastimme läheisille onko pieni ihme masussani tyttö vai poika. Tämä hauska juhla on Amerikassa melko yleinen ja vaikutti minusta hauskalta idealta paljastaa kumpi masussani köllii, ajattelin myös, että on kiva, että läheiset kuulevat iloisen uutisen samaan aikaan.

Läheiset saivat ensin arvuutella sitä onko vauva tyttö vai poika. Vauvan ultrakuvan ympärille jokainen sai vuorotellen piirtää sydämen. Jos uskoi vauvan olevan tyttö tuli piirtää vaaleanpunaisella tussilla, jos uskoi vauvan olevan poika niin sinisellä tussilla. Suurin osa vieraista oli sitä mieltä, että vauva saattaisi olla poika.

Sitten herkuteltiin. Pekka oli leiponut sinisiä mustikkamuffinsseja ja vaaleanpunaisia vadelmamuffinsseja. Lisäksi tarjolla oli vaaleanpunaisia ja vaaleansinisia karssuja. Koristeena käytimme kauniita ilmapalloja, viuhkoja sekä teemaan sopivia kukkia.

Kaikki olivat uteliaita ja kiinnostuneita siitä kumpaa me odotetaan. Ja ehkä vähän malttamattomiakin, hih. Kyllä jo itsekin odotin, että pääsemme jakamaan tämän iloisen uutisen, joten ajattelimme, että nyt on se hetki mitä kaikki olivat koko päivän odottaneet. 

Paljastimme vauvan sukupuolen niin, että avasimme laatikon, jonka sisältä paljastui vaaleanpunaisia It's a girl -ilmapalloja! Eli jos kaikki sujuu hyvin, niin heinäkuussa perheemme kasvaa yhdellä ihanalla tytöllä, Helmi saa pikkusiskon ♡ Ihanaa!

Oli kiva saada rakkaita kylään, ihanaa, että niin moni pääsi juhlimaan vain muutaman tunnin varoitusajalla. Emme uskaltaneet kutsua porukkaa etukäteen, jos vauva ei olisikaan suostunut sukupuoltaan näyttämään. Päivä oli vauhdikas, samoin ilta, toivottavasti ehdin kaikkien kanssa juttelemaan. Yllättäen omat juttuni olivat aika ultra/raskaus painotteisia, mutta tuskin kukaan siitä yllättyi, hih.

Rakenneultra

Täytyy sanoa, että olen odottanut jo viikkoja, että pääsen rakenneultrassa näkemään pienen ihmeemme, kuulemaan ja näkemään miten raskaus on edennyt ja onko kaikki hyvin.

Koko raskausaika on tietyllä tapaa pelottavaa, koska koskaan ei voi olla täysin varma mistään. Olen raskauden alusta asti ottanut kuitenkin sen asenteen, että jos ei tavallaan ole mitään syytä huolestua, niin en turhaan murehdi. Toki silti mielessäni pyörii välillä kysymys: Onkohan kaikki hyvin?

Vaikka odotin tätä rakenneultraa suurella mielenkiinnolla ja sillä ajatuksella että ihanaa nähdä pieni ihme jälleen, niin olin samalla myös vähän kauhuissani. Mitä jos siellä havaitaan jotain poikkeavaa, jotain ikävää, miten reagoin siihen? Olemme Pekan kanssa kyllä puhuneet siitä mitä jos kaikki ei olekaan hyvin ja ajattelemme niin, että mitä vastaan tuleekaan siitä selvitään kyllä.

Lähdimme aamulla ajelemaan KOKS:iin ja minua jännitti todella paljon. Pääsimmekin etuajassa jo sisään ja oli kyllä mukavaa, että heti perille päästyämme alkoi tutkimukset, niin ei tarvinut odotushuoneessa tuijottaa kelloa. Kätilö oli jälleen ihana, hän puhui rauhallisesti ja näytti ja kertoi meille selkeästi ja tarkasti mitä monitorilla näkyy ja mitä siellä olisi hyvä näkyä jne.

Kaikki näytti juuri siltä niin kuin tässä vaiheessa raskautta pitääkin. Laskettu aika pysyy samana, sillä viikot vastasivat vauvan painoa. Elimet ovat hyvin kehittyneet ja ovat oikeilla paikoilla. Ultrassa tarkasteltiin perusteellisesti vauvan rakenne ja vauva oli sellaisissa asennoissa, että kätilö sai tutkittua hyvin kaiken tarpeellisen. Istukka on etuseinämässä eli se voi vaimentaa vauvan potkuja, mutta siitä ei ole haittaa. Vauva on tällä hetkellä perätilassa, mutta asento voi muuttua vielä. Vauva oli kyllä taas vauhdikas, hän huitoi käsillä ja jaloilla. Pieni ihme näytti niin ihanalta ja piti söpösti käsiään kasvojen edessä.

Hän näytti jo nyt niin ihanalta. Uskomatonta miten tarkasti vauvan voi nyt jo nähdä. Kyllä se, että vauvan näkee niin tekee kaikesta konkreettisempaa. Siellä se pieni kulta oikeasti köllöttelee. Olo on kyllä niin helpottunut, kiitollinen ja onnellinen. Tietysti se on kaikista tärkeintä, että vauvalla on kaikki hyvin, mutta kuten olen jo aikaisemmin kertonutkin niin meitä kiinnosti kovasti myös vauvan sukupuoli ja saimmekin vahvan lupauksen siitä kumpi meille on tulossa, kerron sen myöhemmin blogissa tällä viikolla. Illalla paljastamme läheisille kumpi siellä masussa köllii ♡

Kylmä ja aurinkoinen Porvoo

Kävimme Pekan kanssa eilen Porvoossa, Helmi meni mummille ja ukille leikkimään. Ollaan ajettu Porvoon ohi ties kuinka monet kerrat, kuitenkaan siellä koskaan pysähtymättä. Oli kaunis aurinkoinen päivä, mutta todella kylmä. Ajatus oli, että kiertelisimme vanhaa kaupunkia, mutta oli niin kylmä, että emme viitsineet kauaa olla ulkona. Mutta nyt ainakin voin sanoa, että olen käynyt Porvoossa, heh. Aiomme kyllä mennä sinne kesällä uudestaan, jolloin siellä on varmasti viihtyisämpää. 

Olen aina ihastellut vanhoja, kauniita taloja, joilla on monta tarinaa kerrottavanaan. Vanha miljöö oli tunnelmallinen, joten ajattelin, että Pekka voisi samalla ottaa kasvavasta masustani muutamat kuvat. Nyt näiden kuvien myötä havahduin siihen miten iso masuni onkaan ja olen vasta raskauden puolivälissä, huh. Saa nähdä miten iso tästä vielä kasvaakaan. Toisaalta se, miten isolta masu näyttää riippuu myös kuvakulmasta ja asennostani, hih. Vaikka masuni on suuri, niin olen niin helpottunut siitä, että kiloja ei ole vielä tullut. Helmistä kun keräsin itselleni aikoinaan 18 kiloa raskauden aikana, onneksi yli puolet kiloista jäi sairaalaan, mutta silti. Tykkään kuitenkin siitä, että masuni kasvaa, koska samalla se kertoo minulle siitä, että pieni ihme kasvaa myös. Huomenna sitten ultrassa nähdään, minkälainen pieni tyyppi siellä masussa oikein köllii.

Vaikka halusinkin käydä katsomassa Porvoon vanhaa kaupunkia, niin päällimmäinen syy miksi ajelimme Porvooseen oli se, kun, ostimme paikalliselta pariskunnalta vanhan retro pinnasängyn mitä olin ihastellut pitkään. Heillä sattui olemaan sellainen myynnissä 20 eurolla, joten tartuimme äkkiä tarjoukseen. Sänky on ehjä, mutta pinta on kärsinyt. Pekka on onneksi taitava nikkaroimaan ja pääseekin tuunaamaan pinnasängyn meidän pienelle heinäkuiselle, onneksi tässä on vielä hyvin aikaa. Meillä on kyllä Helmin vanha pinnasänky tallella, mutta se on niin iso ettei se mahdu meidän pieneen makuuhuoneeseen, joten oli pakko etsiä sen tilalle pienempi. Tämä näppärä retro pinnis mahtuu hyvin ja nyt ei enää tarvitse tuskailla sitä, että mistä keksitään vauvalle sänky, hih. Aion myöhemmin tehdä oman postauksen tämän vanhan pinnasängyn kunnostamisesta, sitten kun se projekti on joskus valmis, hih. 

Upeita lumiveistoksia

Kouvolassa Kuusankoskella järjestettiin tammikuussa Lumenveiston SM-kilpailut. Tänään menimme koko perhe yhdessä ulkoilemaan ja tutkimaan näitä upeita lumiveistoksia. Samalla nautimme kauniista jokimaisemasta. Onneksi on ollut aurinkoisia pakkaspäiviä niin veistokset ovat säilyneet ehjinä.

Kuusankoskitalon ympäristö oli täynnä toinen toistaan hienompia lumiveistoksia ja niitä oli paljon! Meistä oli kiva huomata, että paikalla oli monia lumiveistoksia, jotka toimivat myös leikkipaikkoina ja liukumäkinä, pitihän Helmin käydä kokeilemassa niitä kaikkia. Jotkut mäet olivat aika jyrkkiä ja neiti meni muutaman kerran nurin, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Oli hauska huomata miten innoissaan Helmi oli lumiveistoksista ja ihasteli niitä, minuunkin monet veistokset tekivät vaikutuksen, kyllä lumesta saa taiottua hienoja juttuja! Kannattaa käydä paikan päällä ihastelemassa, siellä viihtyy koko perhe, meillä oli ainakin hauskaa.