Marraskuun kivoimpia juttuja

Marraskuu mielletään monesti pimeänä ja synkkänä kuukautena. Haluan aina nähdä marraskuun hyvät puolet, koska paljon hyvää siinä onkin. Pimeys voi olla myös tunnelmallista ja kaunista, ainakin kynttilän valossa. Marraskuussa saa jo vähän jouluttaa, on tullut tehtyä jo monenlaisia jouluisia askareita mitkä ilahduttavat. Juhlimme isänpäivää ja esikoisemme syntymäpäivää. Nautimme lumesta, ulkona on niin kaunista. Marraskuussa saimme selvyyden meitä koko syksyn mietityttäneeseen terveyshuoleen. Kaikki on onneksi sen osalta hyvin. Valitettavasti minulle marraskuu on ollut henkisesti todella rankka. On monet itkut itketty, on ollut unettomia öitä ja ahdistusta. Onneksi suunta on eteenpäin ja mieli alkaa olla parempi. Kyllä tämä tästä. Joulu tuo tullessaan iloa ja valoa. Haluan synkkyydestä huolimatta pysyä positiivisena ja siksi listasin taas perinteisesti kuukauden kivoimpia juttuja. Postauksen lopussa linkit kaikkiin marraskuun postauksiin.

Leevi 5kk

Meidän ihana, söpö ja vauhdikas pieni poika, joka kuolaa hirmuisesti. 7345g, 65.5cm. Marraskuun puolen välin tienoilla hänellä ilmestyi suuhun kaksi hammasta, alas keskelle.  🤍

Ensilumi

Se on joka vuosi yhtä ihana tunne kun maahan sataa ensilumi. On niin kaunista ja valoisaa. Lapsilla on hauskaa lumileikeissä ja valkoinen maa saa mielen tunnelmoimaan ja ajattelemaan joulua.

Isänpäivä

Isänpäivä on isien ansaittu juhlapäivä, ainakin meidän perheen super-isille. Kiva marraskuun piristys. Hemmottelimme Pekkaa tekemällä aamupalaa, suukottamalla ja toivottamalla hyvää isänpäivää.  Lapset tekivät ihanat kortit ja lahjaksi hän sai meiltä toivomansa muumitermosmukin. Toivotimme hyvää isänpäivää myös papalle, P-papalle, Ukille ja Ugulille. Veimme kynttilät hautausmaalle muistellen minun pappaa ja isopappaa (Pekan pappaa) ♡ 

Muumipiparkakkutalo

Äitini on tehnyt meille upean muumipiparkakkutalon jo 7 kertaa.  Äitini tuo sen meille aina H:n syntymäpäiväksi. Se on tälläkin kertaa mielettömän hieno! Ihastelemme sitä päivittäin. Muumipiparkakkutalosta on tullut meille ihana jouluperinne. Tytöt koristelivat muumitalon pihan muumihahmoilla. ♡

H täytti 7 vuotta 

Meillä oli marraskuun lopulla kiva juhlaviikonloppu. Perjantaina häntä onniteltiin kotona ja koulussa. Lauantaina hän pääsi parhaan kaverin kanssa Tykkimäki Actionparkiin riehumaan. Sunnuntaina herkuteltiin ja juhlittiin muutamien läheisten kanssa Sylvanian families teemalla. Kiitos kaikille onnitteluista ja muistamisista!  Meillä asustelee ihana ja onnellinen 7-vuotias koululainen. 

Ensimmäinen adventti

Pääsimme aloittamaan kaksi meidän jouluperinnettä: sytytimme adventtikynttilän ja tontut toivat lasten joulusukkiin yllätykset: tällä kertaa joulukuusenkoristeita

Joululahjojen tekeminen 

Arvostan itsetehtyjä lahjoja, niissä on tunnearvoa mitä ei voi rahassa mitata. Tuntuu hyvältä, että joku on ajatellut minua, nähnyt vaivaa vuokseni ja halunnut ilahduttaa minua. Koska siitä tulee niin lämmin olo, haluan myös itse tehdä lahjoja ja tuoda niin sitä samaa lämpöä muille. Minkälaisia lahjoja viime vuonna tein: kurkkaa täältä!

Aarre 1940-luvulta

Sain äidiltäni lainaan vihkon, mihin on kirjoitettu laulujen sanoja. Se on kuulunut mammalleni, kun hän oli teini-ikäinen 1940-luvulla. Mamma lauloi ja hyräili paljon, esimerkiksi silloin, kun hän kokkaili, pesi astioita tai neuloi. Tämä vihko löytyi vasta hänen poismenonsa jälkeen. Uskomaton aarre. Mammalla oli kaunis käsiala. 🤍Laulut kertovat rakkaudesta, kaipuusta, sodasta. Onko laulujen kirjoittaminen ollut hänelle keino käsitellä tunteitaan? Tai ihan vain mukavaa ajanvietettä? Ehkä. Olisi ollut mielenkiintoista keskustella hänen kanssaan näistä lauluista ja kuulla hänen laulavan niitä. Vihkon välistä löytyi myös kaunis kortti. 🤍

Tässä vielä linkit kaikkiin marraskuun postauksiin:

Leevi 5kk

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa - Tänään muistellaan edesmenneitä rakkaita

Iloinen yllätys - Kouvolaan satoi ensilumi

Helppo askarteluidea tyhjistä vessapaperirullista

Saako jo marraskuussa jouluttaa?

Rankka syksy - Nyt katse eteenpäin

Hyvää isänpäivää!

Muumi tunnekortit

Paljon onnea rakas H

Tällä kertaa minulla on tulevan joulun suhteen kriisi

Marraskuun kivoimmat jutut

Tällä kertaa minulla on tulevan joulun suhteen kriisi

Meidän joulukoti on yleensä sisustettu aika runsaasti. Monet rakkaat perinnekotisteet on laitettu esille samoin itsetehdyt askartelut. Kotoa on löytynyt joulunvärejä: punaista, vihreää, hopeaa, kultaista... paljon kaikkea. Minulla on ollut monia ideoita jouluun: koristeluihin, sisustukseen, lahjoihin, askarteluihin ja paketointiin. Nyt minulla on tulevan joulun suhteen kriisi. 

Yleensä olen joulukoristeista ja joulun odotuksesta todella innoissani. Olen sanonutkin olevani "jouluhössöttäjä". Rakastan joulua, mutta nyt rankka syksy on vaatinut veronsa, ahdistaa enemmän ja olo on välillä synkempi. Minun on vaikea tehdä päätöksiä tai löytää samanlaista joulufiilistä kuin yleensä. Harmittaa, kun olin suunnitellut lapsille elf on the shelf tonttukalenterin (jo elokuussa), mutta täytyy myöntää, että minulla ei ole voimia toteuttaa sitä tänä vuonna. 

Tuntuu että en jaksaisi jouluhössötystä ja se on kohdallani todella poikkeuksellista ja outoa. Ehkä, kun mieli on myllerryksessä on vaikeampi sietää runsautta ja monia askareita kotona? Väsyttää, koska välillä on ollut vaikea nukahtaa, näen paljon unia mikä tekee myös pöpperöistä oloa. Tiedän, että väsynyt olotila vaikuttaa fiilikseen. Ihan ymmärrettävää, jos kaikesta ei jaksa samalla tavalla innostua tai kokoajan hössöttää.

Joulu aiheuttaa vähän stressiä, vaikka olen jo vuosia toitottanut, että joulun ei pitäisi aiheuttaa stressiä.  Nyt minua kuitenkin stressaa se, että olen ollut joululahjojen suhteen mielestäni ajoissa, mutta pelkään silti, että posti ei ehdi tuomaan paketteja. Jotkut tilaamistani tavaroista eivät ole kuukauden odotelusta huolimatta saapuneet. Inhottavaa, kun pitää alkaa selvittämään mistä viivyttely johtuu. Muutenkin joululahjojen suhteen on täytynyt olla tänä vuonna harkitsevampi ja säästeliäämpi, kytätä alennuksia ja jättää osa lahjojen ostamisesta viime tippaan. Myös se stressaa, kun olemme yleensä tehneet joulukortit itse, mutta nyt meidän tulostin ei toimi. En saa tulostettua lapsista otettuja kuvia kortteja varten, enkä usko että ehdin niitä enää tilamaan. Mitä teen? Äh. Tiedän, että stressiä aiheuttaa kohdallani yleensä se, jos asiat eivät mene niin kuin olen suunnitellut. 

Jotenkin koen huonoa omatuntoa, harmitusta ja hämmennystä siitä, miksi en ole joulusta niin innoissani kuin yleensä. Miksi stressaan, vaikka ei tarvitsisi? Se on vähän höpsöä, sillä silti olen tehnyt ja teen monia kivoja joulujuttuja ja nautin niistä oikeasti. On ihana kuunnella joululauluja ja tehdä lahjoja, katsella jouluelokuvia, askarrella, ihastella lumista maisemaa ikkunasta, leipoa pipareita ja torttuja. Lahjojen paketointi on mielestäni kivaa, odotan vain että pääsisin paketointi hommiin. Onneksi on melkein koko joulukuu aikaa. Minun ei pitäisi olla itseäni kohtaan niin ankara eikä asettaa liikaa odotuksia.

Rahaa ei tarvitse oikeasti stressata, koska tärkeintä on ajatus. Siksi olen myös tänä vuonna tehnyt lahjoja itse. Tiedän myös, että lapset eivät tarvitse valtavaa lahjavuorta kokeakseen ihanan joulun. Pari pakettia riittää, koska tiedän, että he saavat muiltakin lahjoja kuin meiltä. Joulussa kivointa on yhdessä vietetty aika ja perinteet, jouluiset puuhat, hyvä ruoka,  herkut ja tunnelma. Niistä syntyy ihanimmat muistot, vaikka tietenkin lahjat ovat lapsille tärkeitä. 

Joku voi tätä postausta lukiessa miettiä, että mitä hittoa? Koska kyllä meidän kotona jo marraskuussa näkyi ripaus joulua: jouluisia tekstiilejä, kausivaloja, havuja ja muumihyllyssä joulumukeja. Myös muutamia koristeita tai pienempiä paperitähtiä laitettu hyllyille. Meillä vain yleensä joulukuussa koristellaan kotia todella runsaasti ja näkyvästi. Tänä vuonna näyttää toistaiseksi siltä, että koristellaan vähemmän kuin aiempina vuosina, mutta ei sen tarvitse olla huono asia. Joulun tunnelma syntyy pienilläkin jutuilla. 

Tiedän, että vaikka välillä synkistelee, nautin joulunodotuksesta. Se, että en laita kaikkia mahdollisia joulukoristeita ei haittaa mitään. Kerroin Pekalle, että nyt ei tunnu siltä, että haluaisin kuorruttaa kotia joulukoristeilla. Jostain syystä ajatus siitä tuntuu epämukavalta. Kysyin miltä se hänestä tuntuu? Hän sanoi ihanasti, että "vaihtelu virkistää, ei jokaisen joulun tarvitse olla samanlainen". Se on totta. Pitää tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Joskus vähemmän on enemmän, hih.  

Paljon onnea rakas H

Paljon onnea rakas, olet nyt 7-vuotias! ♡

Meillä oli kiva juhlaviikonloppu. Perjantaina häntä onniteltiin kotona ja koulussa. Lauantaina hän pääsi parhaan kaverin kanssa Tykkimäki Actionparkiin riehumaan. Sunnuntaina herkuteltiin ja juhlittiin muutamien läheisten kanssa Sylvanian families teemalla. Kiitos kaikille onnitteluista ja muistamisista!  Meillä asustelee ihana ja onnellinen 7-vuotias koululainen. 🤍

Herkuttelimme Pekan tekemällä kinkkupizzalla, mansikkakermakakulla, tiikerikakulla ja kekseillä. Tarjolla oli myös muita pieniä herkkuja. Mamma (äitini) teki upeat kakkukoristeet sokerimassasta. Tarjottavat oli H:n valitsemia juttuja.  ♡

Muumi tunnekortit

Millä mielellä teillä on tämä viikko alkanut?  Meillä: 😄😴🤪🤯😭🥰

Meillä arki on välillä aika tunteiden täyteistä väsyneen äidin, vauvan, uhmaikäisen ja koululaisen kanssa. Iloa meidän elämään tuo monenlaiset kivat jutut mitä yhdessä teemme. Välillä kuitenkin kiukuttaa, harmittaa ja itkettää, se on ihan ok. 

Miltä erilaiset tunteet tuntuvat ja näyttävät? Niiden opetteluun ja tunnistamiseen olemme käyttäneet näitä Otavan Muumi tunnekortteja, hahmokortteja ja kirjainkortteja. Samalla yhdessä leikkien ja pelaten. Tehden korttien avulla erilaisia tehtäviä mitä pakkauksen mukana tulleessa vihkosessa on ollut. Olemme esimerkiksi nimenneet tunteita, tehneet pantomiimia, keksineet tarinoita ja kertoneet korttien avulla päivän kuulumisia +

*Muumi tunnekortit (sisältää myös hahmokortteja ja kirjainkortteja. Yhteensä 64 korttia) saatu pr-lahjana

Hyvää isänpäivää!

Hyvää isänpäivää meidän lähipiirin kaikille isäihmisille! Haluan toivottaa hyvää isänpäivää erityisesti lasteni isille, sekä omalle isälleni. ♡

Aamulla juhlittiin Pekkaa. H 6v oli tehnyt isänpäiväkortin koulussa, V 3v kerhossa ja L 5kk minun kanssani yhdessä. Yllätettiin isi ihanien korttien lisäksi pienellä lahjalla: vihreitäkuulia, sukkia, pari olutta ja lasinaluset. Aamupalaksi tein munakkaan sekä mansikkasuklaamuffinsseja+kakkupalloja. Hyvää oli! 

Tällä kertaa teimme niin, että Pekka meni tyttöjen kanssa viettämään isänpäivää mummille ja ukille, kun taas minä suuntasin poitsun kanssa viettämään isänpäivää mammalle ja papalle. Päädyimme tälläkertaa tälläiseen ratkaisuun minun todella inhottavan ja vaikean eläinallergian takia. En olisi voinut mennä kahteen eläinkotiin samana päivänä. Lähetimme ugulille isänpäiväterveiset Kuopioon. 

Olimme käyneet juhlimassa isänpäivää P-papalla ja S-mammalla eli minun isovanhemmillani edellisenä päivänä, lauantaina. Saimme rauhassa viettää aikaa siellä, kun yleensä isänpäiväsunnuntai on meillä aika vauhdikas. Tytöt leikkivät, etsivät aarteita ja näyttivät tanssiesityksiä. Poitsu ihmetteli siskojen touhuja, "höpötteli" ja leikki lattialla muutamilla leluilla. Pöytään oli laitettu meitä varten vaikka mitä herkkuja. Olemme jo aikaisemmin S-mamman kanssa tehneet havainnon hänen lapsuuden kuvastaan, että V muistuttaa todella paljon häntä. Katselimme taas sitä kuvaa ja todentotta, heissä on paljon samaa.  ♡

 

Illalla kävimme viemässä minun toiselle papalle ja Pekan papalle kynttilät haudoille. Muistelimme heitä ja lähetimme heille isänpäiväonnittelut taivaankotiin. ♡

Vuosi sitten isänpäivänä paljastimme läheisillemme salaisuuden: "meille tulee kesäkuussa vauva". Nyt meidän vauva on jo 5kk ikäinen söpöliini. Tämä on Pekalle ensimmäinen isänpäivä kolmen lapsen isinä. Hän on maailman paras isi meidän lapsille, rakastava ja läsnäoleva, hauskuuttaja ja lohduttaja + paljon muutakin. Hyvää isänpäivää hani. ♡

Rankka syksy - Nyt katse eteenpäin

Tämä syksy on ollut rankempi mitä etukäteen osasin ajatella. Vauva + kerholainen + koululainen. Arki on ollut aika vauhdikasta, täynnä muutoksia ja uusia juttuja. Mutta oikeasti elämästämme on tehnyt rankkaa huoli lapsen terveydestä.

Tämä syksy on sisältänyt monia lääkäri- ja sairaalakäyntejä, tutkimuksia, pelkoa, stressiä, murehtimista ja unettomia öitä. Onneksi jo melko aikaisessa vaiheessa selvisi, että mistään vakavasta ei ole kyse, mitään hätää ei ole, inhottavaa vain. Kuitenkin tapaus osoittautui harvinaiseksi ja sen selvittämiseen vaadittiin aikaa. Nyt useamman kuukauden jälkeen, vaikuttaa siltä, että pahin olisi ohi.

Nyt katse eteenpäin. Haluan luottaa siihen, että lapsen kohdalla tilanne helpottuu. Olen kiitollinen siitä, että kyse ei ollut mistään vakavasta, hän pääsi nopeasti tutkimuksiin ja sai hyvää hoitoa. Toipuminen alkaa. 

Niin kuin aina, olen myös tänä syksynä halunnut keskittyä positiivisiin asioihin. Kivat jutut kantavat minua ja antavat voimaa. Blogi ja instagram ovat piristäneet minua, vaikka somehommiin on ollut välillä vaikea keskittyä, kun mielessä on ollut ihan muut jutut. Tälläisenä aikana varsinkin blogi on ollut minulle tärkeässä roolissa. Olen kirjoittanut syksyn aikana monia postauksia. Keksinyt itselleni tekemistä esimerkiksi myös askartelemalla ja ompelemalla. Halloweenkoristeiden tekeminen lähti pikkuisen lapasesta, haha. Tuntuu että olen kehittänyt itselleni puuhaa, että en niin paljon murehtisi. Lapsiperheessä on aina tekemistä, ei ole kauheasti aikaa istuskella murehtimassa, vaikka moni asia onkin mietityttänyt. Arkea täytyy pyörittää. Minulla on ihania, reippaita ja rohkeita lapsia. Vaikka aina ei reipas tarvitsekaan olla. Kiitos meidän läheisille avusta ja tuesta.  ♡

Olen tämän syksyn aikana oppinut, että olen vahvempi kuin luulinkaan. Äitiys antaa uskomattomia voimia. Haluan lähettää tsemppiä kaikille kenellä on ollut rankka syksy. Onneksi joulu lähestyy ja tuo mukanaan iloa ja valoa. ♡

Saako jo marraskuussa jouluttaa?

Saako jo marraskuussa vähän jouluttaa? No saa, jos siltä tuntuu! Varsinkin ensilumen sataminen muutama päivä sitten herätteli minussa joulufiilistä. Vaikka eihän lunta tullut kuin ihan pikkuisen ja sitä iloa kesti vain pari päivää. Toivottavasti lunta sataisi pian uudestaan. ♡ 

Marraskuu on melko pimeä ja synkkä, kyllä kivat jouluiset jutut tuovat hyvää mieltä ja piristävät arkea. Kuitenkaan marraskuussa meidän kotona ei vielä perinteisiä joulukoristeita nähdä, kuten esimerkiksi joulukuusta tai punaisia yksityiskohtia. 

Marraskuussa annan itselleni luvan fiilistellä joulua leipomalla pipareita ja joulutorttuja, kuuntelemalla joululauluja, katsomalla jouluisia elokuvia lasten kanssa, laittamalla kausivaloja, polttamalla kynttilöitä, vaihtamalla sänkyyn kuusilakanat ja lisäämällä sohvalle enemmän kuusityynyliinoja. Tietenkin ostamalla ja paketoimalla joululahjoja. Lasten kanssa on hauska selailla lelulehtiä. Jossain vaiheessa ehkä havuja päätyy maljakkoon.

Marimekon Kuusikossa kuosi on yksi lemppareistani. Varsinkin tämä mustavalkoinen versio, eipä meiltä toistaiseksi muita löydykään. Aiemmin tuotannossa olleen vihreän tyynyliinan haluaisin, mutta en ole onnistunut sellaista löytämään.

Lapsille kaivettiin esiin tonttulakit. Ne ovat päässä heillä melkein päivittäin. Hauskaa! Tytöillä on useampia tonttuhattuja, nyt marraskuussa on käytössä mustat ja harmaat, punaiset otetaan käyttöön joulukuussa, heh. Tosin 3v:n söpö KaislaStar punainen tonttupuku on ollut ollut jo päällä. Sen sallin! Kyllähän tontut jo marraskuussa liikkuu, hih. 

Jouluradio soi päivittäin. Iltaisin on ihana sammuttaa valot, tunnelmoida polttamalla kynttilöitä, sytyttämällä kausivalot ja käpertymällä sohvalle viltin alle villasukat jalassa. Jos nyt jo jouluttaa, niin anna mennä, fiilistele! Ihanaa marraskuuta! ♡

Helppo askarteluidea tyhjistä vessapaperirullista

Helppo ja hauska DIY idea tyhjistä vessapaperirullista: kiikarit. Tarvitset 2 tyhjää vessapaperirullaa, liimaa/kuumaliimapistoolin, lahjapaperia, narua. 

Käytin Kaikon lahjapaperin jämät tehdäkseni lapsille leikkeihin kiikarit. Liimasin lahjapaperin palat rullien reunaan, pyöritin lahjapaperit kokonaan rullien ympäri ja lopuksi liimasin lahjapaperien toisetkin reunat rulliin kiinni. Taitoin sivuilta ylijääneet lahjapaperit rullien sisään. Liimasin lopuksi rullat yhteen ja sidoin varmuudenvuoksi niiden ympärille vielä narua. Ovat olleet välillä aika rajussakin käsittelyssä ja säilyneet yllättävän hyvinä. Halutessaan kiikareihin voisi vielä lisätä narun, että sen saisi lapsen kaulaan roikkumaan. 

Toiset kiikarit liimasin kuumaliimalla, toiset askarteluliimalla. Molemmat kestäneet leikeissä, mutta luulen, että pidemmän päälle kuumaliima kestää kauemmin/paremmin. Iloisia askartelu- ja leikkihetkiä.

Iloinen yllätys - Kouvolaan satoi ensilumi

Oi mikä piristys odotti tänä aamuna ikkunan takana! Maahan oli satanut ensilumi. 3v hihkui innoissaan, että "jee, nyt on joulu!" Vähän piti toppuutella, että vielä ei ole joulu, mutta ulkona on kyllä jouluisen näköistä, hih. Pakkohan se oli heti pukea ja mennä ulos lunta ihmettelemään, laittaa päähän tonttulakki. 

V käveli pitkin pihaa, oli hauskaa, kun kengistä jäi jäljet lumeen. Hän meni leikkimökin luokse tekemään lumisoppaa ja ihmetteli hiekkalaatikon luona, kun ei saanutkaan hiekkakakkuja tehtyä.

Myös pikkuinen L kävi ulkona. Hän pääsi näkemään lunta ensimmäisen kerran. Kyllä siinä olikin ihmettemistä. "Ja mikä tuo kylmä viima onkaan", hän varmaan mietti. Meidän pieni söpö nallukka. 

Tosiaan sen olen oppinut tässä vuosien varrella, että meidän keskimmäinen ei tykkää talvisin ulkoilla... kuin pienen hetken. Hän ei tosiaan ole talvi-ihminen, heh. Viima, tuuli ja pakkanen ei ole kivaa kun poskia palelelee. Mutta talvisin on hauska tehdä lumiukkoja, lapioida ja kiipeillä lumikasoissa. Tosin vielä ei lunta niin paljon tullut että pääsisi niitä ns kunnon lumileikkejä leikkimään. 

Ulkona kuitenkin näytti kauniilta ja pääsihän sitä lunta vähän ihmettelemään ja tunnustelemaan. Kyllä tuo lumi vaan tuo joulun tuntua. Heti piti sisään tullessa laittaa joululaulut soimaan ja ottaa kupit kaakaota. Katsottiin myöhemmin myös V:n toiveesta Frozen elokuva, hih.

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa - Tänään muistellaan edesmenneitä rakkaita

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa. Tänään muistelen ja ikävöin poisnukkuneita isovanhempiani. Mammaa ja pappaa, juttelen heistä lasteni kanssa. He elävät muistoissani ja kertomissani tarinoissa ♡ 

Näin kauniisti kirjoitin ja muistelin pappaa vuonna 2016 ja muistelen edelleen: "Pappa oli minulle erityisen rakas, hän on minulle edelleenkin rakas ja elää vahvasti muistoissani. Olen onnekas että sain tuntea papan 16 vuotta, minä muistan papan ja sain kokea hänen kanssaan monia hyviä hetkiä. Pappa oli aina kannustava ja hyväntuulinen, hän rakasti lapsenlapsiaan. Veljeni kanssa vietimme lapsena paljon aikaa papan kanssa. Pappa järjesti meille aina kaikkea hauskaa puuhaa ja otti meidät mukaan arjen askareisiin. Hän oli läsnä lapsuudessamme ja oli kiinnostunut minun ja veljeni elämästä. Tunsin olevani tärkeä ja rakastettu. Kun mietin lapsuuttani, niin pappa on ollut todella iso osa sitä. Olen hänelle kaikesta erittäin kiitollinen, rakastan ja arvostan häntä todella paljon. Vaikka papan poismenosta on jo vuosia niin kaipaan häntä edelleen yhtä paljon. Melkeinpä aina itku tulee kun mietin pappaa tai hänestä puhutaan, mutta oloa vähän helpottaa kaikki kauniit muistot ja papan rohkaisevat sanat. Elämä jatkuu. Pappakin varmasti haluaisi, että ihmiset eivät liikaa murehtisi vaan muistelisivat lämmöllä hänen kanssaan yhdessä vietettyjä hetkiä. Olit pappa rakas minulle, lapsillesi, lapsenlapsillesi ja myös lapsenlapsenlapsillesi, sekä tietysti muillekin läheisille. Sinua jäivät kaipaamaan monet rakkaat, haluan uskoa siihen, että vielä me tavataan. Hyvää pyhäinpäivää pappa, olet ajatuksissani ja elät muistoissani. ♡"

En osannut silloin tuota tekstiä kirjoittaessani vuonna 2016 vielä aavistaa, että vuoden päästä siitä mamma olisi nukkunut pois ja haudattu papan viereen, että joutuisin häntäkin muistelemaan kaivaten. Ylläoleva teksti pätee ehdottomasti myös mammaan, he olivat minulle yhtä rakkaita ja tärkeitä, mamman sain vain tuntea kauemmin, elämästäni 26 vuotta. ♡

Mamma eli pitkän hyvän elämän, nukkui pois rauhallisesti omassa kodissaan 90 vuoden iässä vuonna 2017. Hänen olisi ollut tarkoitus paistaa äidilleni, minulle ja esikoiselleni tipupullia. Oli pääsiäinen. Mamma oli edellisenä päivänä ennen poismenoaan ollut meillä kahvilla äitini kanssa. Hän nauroi ja oli täynnä elämää, istui H sylissään, luki hänelle kirjaa. Hänen käytöksessään tai olemuksessaan ei ollut mitään poikkeavaa. En olisi ikinä voinut uskoa, että sinä päivänä näkisin mamman viimeisen kerran. Niin kuitenkin kävi. 

Mamma oli isoäitini, mutta myös yksi parhaimmista ystävistäni. Hän oli aina tukenani, kannustava ja ylpeä minusta. Hauskaa seuraa. Tiesin, että olin hänelle yhtä rakas mitä hän oli minulle. Hän löysi aina oikeat sanat lohduttaakseen. Hänen hymynsä sai minutkin aina hymyilemään. Hän huokui lämpöä ja rakkautta. H oli hänen elämänsä valo ja aurinko. Miten paljon hän H:ä rakasti. Lauloi ja leikitti, piti sylissä, paistoi pullia ja lettuja. Mamma odotti meidän kyläilyjä ikkunan takana ja lähtiessämme vilkutti kuistilla. Se on niin sydäntä särkevää, että mamma ei saanut tuntea H:ä kuin vain 2.5 vuotta eikä hän päässyt tapaamaan kaikkia lapsiani. Tiedän varmasti, että hänen sylissään ja sydämessään olisi ollut tilaa heille kaikille. Meidän V 3-vuotiaskin ikävöi "mammanmammaa", vaikkei ole häntä koskaan nähnytkään (muuta kuin kuvista.) "Äiti minulla on ikävä "mammanmammaa". "Mammanmamma" asuu siellä taivaankodissa".  Minulle on tärkeää puhua lapsilleni mammasta ja papasta "mammanmammasta" ja "äitin papasta" ja kertoa miten rakkaita lapseni olisivat heille. Isovanhempani elävät muistoissani ja kertomissani tarinoissa. Meidän kotona olevat mamman ja papan vanhat huonekalut ja astiat sekä heidän tekemät taulut, käsityöt ja lelut muistuttavat meitä heistä päivittäin. ♡

Sinä aamuna, kun kuulin mamman poismenosta, en uskonut ikinä selviäväni siitä. Maailmani romahti. En pystynyt nukkumaan enkä syömään kunnolla moneen päivään. Tärisin, minua huimasi ja oksetti, en saanut kunnolla henkeä. Mutta ajan kanssa, kun pääsin shokin ja alkujärkytyksen yli ymmärsin kuitenkin, että oli ollut mamman aika lähteä. Tiedän myös, että esikoiselleni rakkaan "mammanmamman" poismeno on ollut helpompi silloin, kun hän ei vielä kunnolla ymmärtänyt mitä tapahtui. Minua lohdutti, kun olin mamman eläessä kertonut hänelle miten rakas hän on. Mitään tärkeää ei jäänyt sanomatta. Uskon, että hän lähti täältä onnellisena. Minua lohdutti suuresti ajatus siitä, että Mamma lähti täältä papan syntymäpäivänä, n. 10 vuotta papan poismenon jälkeen. Pappa ei vain enää kestänyt olla erossa mammasta ja tuli hakemaan häntä. Niin sen täytyi olla ♡  

Hyvää pyhäinpäivää sinullekin rakas Mamma sinne taivaankotiin. Toivoit vielä eläessäsi pääseväsi suojelusenkeliksi, jos paikkoja olisi vapaana. En tiedä toteutuiko toiveesi, mutta ainakin lapseni ovat olleet turvassa. Ehkä he ovat sinun suojeluksessasi? ♡