Tammikuu 2020

Tammikuu 2020, uuden vuoden ja uuden vuosikymmenen alku. Mitä kaikkea tässä kuussa on tapahtunut ja mitä tammikuusta on jäänyt mieleen? Postauksen lopussa linkit kaikkiin tammikuun postauksiin.

On ennenkin ollut vähälumisia talvia, mutta en muista, että olisin koskaan aiemmin tammikuussa haravoinut, niin kuitenkin tapahtui. Lämmintä on ollut jopa +7 astetta, kääk! Alkoi jo turhauttamaan, kun tuntui siltä, että syksystä on hypätty suoraan kevääseen, talvea ei näkynyt eikä kuulunut. Teimme tuttuun tapaan pieniä metsäretkiä ja meistä oli outoa, kun tammikuussa metsässä näytti niin vihreältä. Lunta on niin paljon kaivattu ja odotettu, onneksi sitä nyt loppukuusta vihdoinkin tuli! 

Kuun alussa V täytti puolitoistavuotta. V on jo niin ison tytön oloinen kun hän leikkii paljon siskon kanssa, samoilla leluilla kuin hänkin. Tällä hetkellä V tykkää leikkiä eniten pehmoleluilla, ruokatarvikkeilla, duploilla ja poneilla. Majassa ja säkkituolissa on kiva köllötellä ja katsella kirjoja tai telkkarista Pipsa Possua. V tykkää myös tehdä palapelejä, piirtää ja maalata. Hauskaa on kaikenlainen riehuminen, kiipeäminen ja vauhdikkaat leikit. Hän juoksee jo aikamoista vauhtia, on hauskaa kiipeillä ja pomppia. V tykkää höpistä ja häneltä tulee jo ainakin 15-20 sanaa. Neuvolassakin käytiin ja kaikki on juuri niin kuin pitääkin. V aloitti pottaan tutustumisen.  

Olemme niin iloisia, kun nyt loppukuusta talvi tuli viimeinkin tänne Kouvolaan (ainakin toistaiseksi). Tytöistä on ollut hauskaa istua pulkan kyydissä, tehdä lumiukkoja ja muutenkin leikkiä lumessa. Myös minä olen talvisesta maisemasta innoissani, ihanaa, lunta! 

Kävimme Jyväskylässä isomummun (Pekan mummun) syntymäpäiväjuhlissa, hän täytti 90 vuotta. Tytöt maalasivat isomummulle lahjaksi ihanan taulun. Hauskaa oli myös, kun pysähdyimme ohikulkumatkalla Pandan tehtaanmyymälässä Vaajakoskella ostamassa lakuja ja vilkuttamassa panda-patsaalle, hih. Yleensä olen siellä käydessä ostanut myös suklaata, mutta joulun jälkeen suklaakiintiö on ollut melko täynnä, heh.

H:llä jatkui kerho pitkän joululoman jälkeen ja ilmoitimme hänet eskariin. H oli rohkea ja kävi reippaasti hammaslääkärissä! Näköni tutkittiin ja sain uudet silmälasit. Kävimme Ikeassa, ostimme sieltä mm. ihanan vuodekatoksen H:n huoneeseen. Vietimme nimipäivääni ja herkuttelimme, sain lahjaksi tyttöjen tekemän ihanan kortin, kukkia, silmälasipussin ja ihanan Lovin Pikku Myy koristeen. Aloitimme perinteen, mikä on tuttu minun lapsuudestani: lettupäivä. Eli joka perjantai paistamme lettuja, myös tänään, aika hauskaa! Tammikuun aikana kaivoin ompelukoneen pitkästä aikaa esiin ja tein jämäkankaista söpöjä rusettiponnareita.

Olemme tietysti tammikuun aikana myös nähneet ystäviä ja sukulaisia. Pääsin viettämään laatuaikaa ystäväni S:n kanssa ja meillä on Pekan kanssa ollut treffipäiviä. Harmi, että olemme olleet myös vähän flunssaisia. Tammikuussa on ollut paljon kivoja juttuja, päällimmäisenä hyvä fiilis, vaikka aika paljon väsyttääkin. Saa nähdä mitä kaikkea helmikuu tuo tullessaan. 

Linkit tammikuun postauksiin:

• Uusi vuosi 2020 - Olen elänyt jo neljällä vuosikymmenellä, kahdella vuosisadalla ja kahdella vuosituhannella

• 1.5-vuotias 

• Vuosikymmenen tapahtumat

• Ihana talvi, missä olet?

• Positiivisella palautteella on iso merkitys

• Perjantai on lettupäivä

• Tuleva eskarilainen

• Kivoja muutoksia lastenhuoneessa - Ihana vuodekatos

• Neuvolakuulumisia - 1v 6kk 

• Tammikuu 2020

Neuvolakuulumisia - 1v 6kk

Kävimme V:n kanssa muutama päivä sitten viimein 1v 6kk neuvolakäynnillä. Edellisen kerran kävimme neuvolassa lokakuussa ja seuraavaksi menemme vasta heinäkuussa, ellei jotain tarvetta neuvolakäynnille  aiemmin ilmene. 

Tällä kertaa menimmekin ensin lääkärin huoneeseen. Lääkäri kyseli kuulumisia mm. nukkuuko V päiväunia, juokseeko hän, miten syömiset ja nukkumiset sujuu, onko allergioita? V nukkuu yhdet päiväunet, kestoltaan yleensä 1.5h-2h. Yöunet vaihtelee, välillä hän nukkuu koko yön heräämättä, monesti herää 1-2 kertaa yössä, joskus enemmänkin. Silloin ainakin on hankalia öitä, kun hampaita tulee. V on jo kauan aikaa juossut ja osaa hienosti myös hyppiä ja kiipeillä. V tykkää monenlaisista ruuista ja syö hyvin, kun sille päälle sattuu. Nykyään monesti hän ensin syö vähän ja loput ruuista heitetään lattialle. Allergioita ei ole.

Sydän ja keuhkot kuunneltiin, silmät tutkittiin ja korvat katsottiin. Lääkäri kysyi, että onko V:lla ollut korvatulehduksia ja ainakaan toistaiseksi niitä ei ole ollut. Kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Lääkäri kyseli jaksamisia ja kerroin, että loppuvuosi oli rankka, mutta nyt (ainakin toistaiseksi) jaksaminen on ihan ok. 

Sitten siirryimme terveydenhoitajan huoneeseen. Ensin juttelimme kuulumisia ja tytöt leikkivät leluilla. V:sta otettiin mitat, hän on 82.5cm pitkä, painaa 13.6kg ja päänympärys on 48.2cm. Terveydenhoitaja kysyi löytyykö V:lta omaa tahtoa ja tuntuu, että sitä häneltä on aina löytynyt, koko ajan enemmän ja enemmän, hih. Terveydenhoitaja kysyi myös, että tuleeko sanoja ja niitä V:lta tulee aika paljon ainakin 15 sanaa. Lopuksi V sai rokotteen mikä tietysti tuntui inhottavalta.

Neuvolakäynti oli V:lle vähän rankka, sillä korvien tutkiminen ja rokote eivät olleet yhtään kivoja juttuja. Hänestä oli kuitenkin kiva katsella seinällä olevia värikkäitä kuvia, leikkiä leluilla ja päästä ensimmäistä kertaa isojen tyttöjen vaa'alle! Ihana ja reipas pieni kulta ♡

Kivoja muutoksia lastenhuoneessa - Ihana vuodekatos

Lastenhuoneessa on tapahtunut kivoja, pieniä ja vähän isompia muutoksia, hih. Vaaleanpunaiset seinät ovat vaihtuneet valkoisiksi, tauluhyllyjä on vähän järjestelty uudestaan, matto on vaihdettu, seinälle on laitettu suuri kehys ja sänky on saanut ylleen ihanan vuodekatoksen.

Olin pitkään miettinyt lastenhuoneeseen vuodekatosta ja edellisellä Ikea-reissulla sellaisen nähtyäni päätin, että tällä kertaa se lähtee mukaamme. Päätöstä ei ole tarvinut katua, sillä tytöt tykkäävät "prinsessakatoksestaan" todella paljon. Sen alla leikitään, luetaan ja katsellaan kirjoja sekä muuten vain köllötellään. Kyllä vuodekatos toi uuden kivan ilmeen huoneeseen ja vähän kaivattua pehmeyttä, hih.

Huoneesta on joskus tulevaisuudessa tulossa pelkkä leikkihuone ja ajattelimme valkoisen olevan hyvä ja helppo ratkaisu, kun emme vielä tiedä minkälaiseksi huone tulevaisuudessa muodostuu. Tällä hetkellä se on kuitenkin tulevan eskarilaisen huone ja siksi halusimme myös tehdä siitä vähän isomman tytön huoneen, hih (vaikka tietysti myös V viettää siellä paljon aikaa ja leikkii). Lisäksi H:n lempiväri on jo pitkään ollut keltainen ja myös siksi vaaleanpunainen huone sai lähteä, vaikka se ihana olikin. Onneksi siitä on kivoja kuvia muistona. Täältä pääset näkemään postauksen vaaleanpunaisesta huoneesta.

H on ollut muutoksista innoissaan ja tykkää uudesta huoneestaan. Hänen mielipidettään kysyttiin ja hän halusi olla syksyllä isin apulaisena maalaushommissa. Vaikka äiti tykkääkin okran sävystä, niin H on (lehtimattoa lukuunottamatta) itse valinnut huoneeseensa sen värisiä yksityiskohtia kuten okran väriset tyynyt, tähden ja sateenkaarityynyn, hih. Aika hauskaa! 

Kun laitoimme tuon mustan 50x70 kehyksen seinälle (joka meiltä löytyi entuudestaan), niin huomasimme, että oli aika vaikeaa löytää siihen sopivaa julistetta, joka olisi sopinut lastenhuoneeseen. Sellaisen me kuitenkin löysimme Kaverini verkkokaupasta. Mielestäni tuo kauris juliste on ihana ja ajaton. 

Mielestäni lastenhuoneessa on leikkisä tunnelma, vaikka seinät eivät enää värikkäitä olekaan. Tekstiilit, somisteet ja lelut tuovat sopivasti väriä ja lapsenmielisyyttä huoneeseen. H:n huone on minusta kaunis ja söpö, siellä syntyy kivoja leikkejä, mutta siellä on helppo myös rauhoittua. Tärkeintä kuitenkin on, että huoneen asukas on tyytyväinen ja tykkää huoneestaan. ♡

☆ Huom! Huone ei todellakaan aina ole näin siisti, heh.

Tuleva eskarilainen

Nyt se on tehty, meidän rakas esikoinen, viisivuotias H on ilmoitettu esikouluun. Minun on vaikea käsittää, että pienestä tytöstäni on kasvanut näin iso tyttö, tuleva eskarilainen. 

Vastahan H täytti kaksi ja kävimme yhdessä perhekerhossa, nyt hän on jo kaksi vuotta ollut päiväkerhossa ja syksyllä olisi tarkoitus aloittaa eskari.

Toivomme ja myös uskomme, että hän pääsee jompaan kumpaan meidän hakuvaihtoehdoista, se olisi kätevää tulevaa koulutaivalta ajatellen, että eskari olisi mahdollisimman lähellä. Olisi mukavaa, jos H tutustuisi kavereihin, ketkä asuisivat kanssamme samalla asuinalueella, lähellä kotiamme.

H on kiva ja ihana tyttö, hän tykkää ja osaa tehdä monenlaisia juttuja ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Uskon, että eskarin aloittaminen on hänestä kiva juttu, vaikka se saattaa ehkä vähän jännittääkin.  ♡

Perjantai on lettupäivä

Tykkään letuista tosi paljon ja minulla on niihin liittyen erityinen tarina. Kun olin lapsi mamma (äitini äiti) paistoi perjantaisin lettuja minulle ja veljelleni. Kutsuimme perjantaita lettupäiväksi. ♡

Lettupäivä on ihana muisto lapsuudestani ja letuilla erityinen paikka sydämessäni. Mamma teki maailman parhaimmat letut. Kun jouduin luopumaan mammasta halusin kotiini muistoja hänestä ja yksi niistä muistoista on tämä vispilä, millä hän aina lettutaikinaa sekoitti. Sen avulla aion nyt jatkaa ihanan lettupäivän perinnettä.

Olin miettinyt pitkään, että haluaisin ottaa lettupäivän käyttöön oman perheeni kanssa. En kuitenkaan ole koskaan osannut paistaa lettuja itse. (Olen kyllä joskus yrittänyt, mutta siitä on jo aikaa. En onnistunut kääntämään lettuja ja niistä tuli aina vain kasa taikinaa). Viikko sitten perjantaina pidimme pienet lettukestit, kun Pekka toiveestani paistoi lettuja ja juhlimme samalla nimipäivääni. Siitä inspiroiduin ja ajattelin, että minun on opittava paistamaan lettuja, jos haluan aloittaa tämän lettupäivä perinteen. Sillä jos Pekalla on perjantaina iltavuoro, hän ei silloin pysty paistamaan lettuja ja minulle olisi tärkeää, että lettupäivä olisi aina juuri perjantai päivä, ihan niin kuin omassa lapsuudessani. Minulle ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin opetella paistamaan lettuja. 

Pekka näytti ja kertoi minulle lempeästi, selkeästi ja yksityiskohtaisesti miten saisin letut onnistumaan (hän tietää miten minua tulee ohjeistaa niin, että en hermostu ja luovuta). Pekka kertoi kuinka kuumalla asteella levy kannattaa olla, miten paljon rasvaa pannulle, miten paljon taikinaa kannattaa laittaa ja kauan odottaa ennen kuin letun kääntää. Minulla ei mennyt hermo enkä luovuttanut heti, huomasinkin, että hyvillä ohjeilla ei lettujen paistaminen olekaan yhtään vaikeaa. Kaikki letut onnistuivat, sain ne käännettyä ja paistettua, riemuitsin! Aivan mahtavaa, että kun haluan lettuja minun ei aina tarvitse pyytää Pekkaa, voin tehdä niitä nyt myös itse, hih. Minä osaankin paistaa lettuja! Minun olisi vain pitänyt kuunnella ja uskoa Pekkaa paljon aikaisemmin, kun hän on aina sanonut minulle "ei lettujen paistaminen ole yhtään vaikeaa", hih.

Joten siis, tästä lähtien meillä perjantai on lettupäivä. Ihanaa, että voin tuoda tämän kivan perinteen omien lasten elämään, samalla kunnioitan mamman muistoa ja voin muistella meidän yhteisiä lettuhetkiä. Lettupäivä on yksi kivoimpia lapsuusmuistojani, toivon sen olevan sitä myös omille lapsilleni ♡

Positiivisella palautteella on iso merkitys

Positiivisella palautteella ja kauniilla sanoilla on iso merkitys. Olen aina ollut kiitollinen kaikista kommenteista, viesteistä ja palautteista mitä olen näiden blogi- ja instagramvuosien aikana saanut. Ne puskevat minua eteenpäin ja ne kannustavat minua olemaan rohkeampi. Niiden ansiosta olen saanut myös lisää itsevarmuutta ja uskallusta tehdä tätä omaa juttuani.

Sain vähän aikaa sitten ihanan ja kannustavan lukijapalautteen, kiitos kommentin lähettäjälle ♡ Kommentillaan hän inspiroi minua nyt kirjoittamaan tämän postauksen: "Tykkään niin sun blogin tyylistä. Tavallista lapsiperhe-elämää, kauniita kuvia, rehellistä tekstiä ja monenlaisia tunteita on niin kiva lukea."

Tuntuu hyvältä, kun kuulen, että blogistani välittyy juuri sellainen kuva minkälaisen haluan siitä antaa. Elämme ihan tavallista lapsiperhe-elämää, nautimme oikeasti kivoista pienistä arkisista jutuista. Kirjoitan avoimesti erilaisista tuntemuksistani on kyse sitten iloisista asioista, rakkaudesta, peloista, harmeista, jännittämisestä, väsymyksestä... Vaikka blogini pääpaino on ja tulee olemaan positiivisissa ja iloisissa aiheissa, niin silti täällä näkyy monenlaisia tunteita. Valokuvaaminen on minulle tärkeä harrastus, tykkään ottaa mielestäni kauniita ja visuaalisia kuvia, kaikista eniten itseäni varten, vaikka onhan se mukavaa, jos niistä joku inspiroituu. Kuvaamalla pääsen toteuttamaan itseäni, tekemään sitä mistä tykkään ja kivoja kuvia katsomalla tulen hyvälle tuulelle, samalla kuvista jää ihania muistoja.

Haluan, että tiedätte miten paljon arvostan, että luette blogiani, arvostan teidän kommentteja, tykkäyksiä ja viestejä, miten hyvälle tuulelle niistä tulen. Joten kiitos, kiitos, että kuljet tätä matkaa kanssani ♡ Koska kehut tuntuvat hyvältä ja piristävät, haluan kannustaa sinua kehumaan tänään esimerkiksi kumppaniasi, lastasi, ystävääsi, työkaveria tai seuraamaasi inspiroivaa henkilöä somessa. Laitetaan hyvä kiertämään!

Ihana talvi, missä olet?

Ihana talvi, missä olet? Tähän aikaan vuodesta kuuluisi olla paksu hanki ja lumiset puut. Kaunis taianomainen maisema ja suuret lumikasat missä kiipeillä. Haluaisimme päästä pulkkailemaan ja laskemaan mäkeä. H haluaisi päästä hiihtämään uusilla suksillaan. Olisi niin kiva ulkoilla ja retkeillä lumisessa maisemassa. Minulla on ikävä talvea.

Tuntui siltä, että syksy vaan jatkui ja jatkui, koska lunta ei ole juurikaan ollut. Oli niin pitkään märkää, pimeää ja synkkää. Vaikka lunta ei vieläkään ole, niin onneksi kuitenkin aurinko näyttäytyy ja päivät ovat valoisampia. Hassua, tällä hetkellä tuntuu siltä kuin olisimme hypänneet syksystä suoraan kevääseen? 

Olen lokakuun lopusta asti toivonut, että talvi alkaisi ja tulisi lunta. Toivon sitä edelleen. Toivon, että ihana talvi viimeinen alkaisi, että tänä talvena tulisi lunta. Tuleehan tänä talvena lunta?

Täytynee kehitellä tuonne makuuhuoneen lightboxiin uusi teksti, koska ihanaa talvea ei näy eikä kuulu. Laitoin tuon 'ihana talvi' tekstin joulun jälkeen sillä ajatuksella, että "lunta varmaan tulee ihan kohta ja talvi kunnolla alkaa", niin ei ole kuitenkaan käynyt. Harmittaa, että lunta ei ole, keskityn kuitenkin ajattelemaan positiivisesti. Iloitsen esim siitä, että nykyään saan nukkua enemmän ja sen myötä jaksan paremmin ♡

Vuosikymmenen tapahtumat

Tämän vuosikymmenen aikana minulle on tapahtunut niin paljon, että en tiedä voiko enää minään vuosikymmenenä tapahtua näin paljon... tai eihän sitä koskaan tiedä, hih. Elämäni on muuttunut todella paljon 10 vuoden aikana mm. 18-vuotiaasta sinkusta 28-vuotiaaksi vaimoksi, bilettäjästä kotiäidiksi. Bilettäminen oli hauskaa silloin, mutta se ei ole enää vuosiin ollut minun juttuni.

Vuosikymmenen kohokohdat:

2010 Ensirakkaus: Pekka, ystävyys muuttui rakkaudeksi, luin ja kirjoitin ylioppilaaksi

2011 Teimme ensimmäisen yhteisen reissun ja aloitin koulun. Pekka kosi minua ja menimme kihloihin, se oli ihana yllätys

2012 Valmistuin koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi, aloitin työt päiväkodissa, yhteinen koti Pekan kanssa, remppa alkoi 

2013 Häät, vauvahaaveilua

2014 Ensimmäinen raskaus, loppuvuodesta H syntyi 

2015 Äidiksi kasvamista, ihanaa perhe-elämää, luin muutaman kurssin kasvatustiedettä avoimessa yliopistossa

2016 Blogi sai alkunsa, samalla aloin olemaan aktiivisempi Instagramissa 

2017 Vauvahaaveilua, loppuvuodesta alkoi V:n odotus 

2018 Aloitin bloggaamisen Starboxissa, V syntyi 

2019 Aloitin bloggaamisen Kaksplussalla, remppa tuli (lähes) valmiiksi

Olen kasvanut teini-ikäisestä aikuiseksi, vaikka tietyllä tavalla en koe olevani aikuinen vieläkään, hih. Ehkä tämä lapsenmielisyys säilyy minussa aina? Kuluneen vuosikymmenen aikana ystävyyteni Pekan kanssa muuttui rakkaudeksi, olemme menneet kihloihin ja naimisiin, olen saanut kokea kaksi raskautta ja olemme saaneet kaksi ihanaa lasta. Olemme tehneet monenlaisia kivoja reissuja ja viettäneet ihania hetkiä ja juhlia läheisten kanssa. Meillä on kaunis, meidän näköinen koti, jota on paljon näiden vuosien aikana remontoitu. Nämä ovat ehdottomasti parhaimmat jutut mitä olen saanut kokea tämän kuluneen vuosikymmenen aikana. Aika ihanaa, että tänä keväänä saamme juhlia Pekan kanssa meidän 10. vuosipäivää. 

Kuluneen vuosikymmenen aikana luin ja kirjoitin ylioppilaaksi, aloitin opiskelut, valmistuin ammattiin ja luin muutaman kurssin avoimessa yliopistossa. Vuosikymmenen alussa lopetin viisi vuotta kestäneen karkkilakon. Aloitin ensimmäisessä työpaikassani, töissä en ehtinyt olla kuin kaksi vuotta, sitten minusta tuli kotiäiti, mikä on minun unelma-ammattini, vaikka tuntuu, että sitä ei kauheasti arvosteta eikä siitä juuri rahaa saakaan. Ennen raskautta lopetin tupakoinnin mikä on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä ja minulle silloin ihan itsestäänselvä juttu, vaikka ei se aluksi helppoa ollutkaan. 

Näihin vuosiin on mahtunut paljon hyvää, mutta myös ikäviä, kipeitä asioita: kiusaamista, hylkäämistä, välirikkoja ja erimielisyyksiä silloisten ystävien kanssa, masennus ja sairastuminen paniikkihäiriöön, pahimpana kaikista mamman (äitini äidin) kuolema.

Olen oppinut itsestäni paljon, olen oppinut hyväksymään muutokset itsessäni, olen oppinut pärjämään, vaikka vieläkin on tehtävä töitä itseni kanssa. Kaikesta huolimatta osaan olla onnellinen ja kiitollinen elämästäni ja nähdä paljon hyviä ja ihania asioita ympärilläni, vaikka haasteita vähän onkin. Olen oppinut katsomaan eteenpäin enkä enää murehdi menneitä asioita. Ne on käsitelty. Ikävät asiat ja tapahtumat ovat olleet rankkoja minulle, mutta olen niiden kautta oppinut arvostamaan enemmän itseäni ja elämääni, minun ei tarvitse kaikkea sietää tai hyväksyä, minua ei voi kohdella miten vain. Minä olen hyvä juuri tälläisenä, minä elän. Minusta on tullut itsevarmempi ja rohkeampi, vaikka vähän arka olenkin.  Elämä ei aina ole helppoa, mutta kaikesta voi selvitä, usein se vaatii vain aikaa ja ehkä apuakin.

Olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen läheisistäni, kaikista rakkaista elämässäni ja mitä olen heidän kanssaan saanut kokea. Minulla on ihana ja rakastava perhe ja lähipiiri, tiedän sen, että he tykkäävät minusta juuri tälläisenä kuin olen. Saan ja voin olla täysin oma itseni ja se riittää. 

Se on ihanaa, että olen jo saavuttanut elämässäni kaikista suurimmat unelmat. Löysin elämäni rakkauden: Pekan, olen sanonut hänelle "tahdon" (ja tahdon edelleen), meillä oli ihanat häät. Pekka on elämässäni kaikista suurin tuki ja turva, hänen kanssaan minun on hyvä olla. Olen saanut kaksi ihanaa ja äärettömän rakasta lasta, he ovat minulle unelmien täyttymys ja kalleimmat aarteeni, suurimmat saavutukseni. 

Elämässä olen kaikista eniten halunnut tulla rakastetuksi omana itsenäni ja tulla äidiksi, ne olivat suurimmat toiveeni, kaikki muu on ollut plussaa. Olen niin kiitollinen ja onnellinen ihanasta perheestäni, minun ihanasta elämästäni.

Vuosikymmen oli samalla tähänastisen elämäni raskain ja kaikista ihanin. Hyvin merkityksellinen, joka sisälsi kasvamista, uusia kokemuksia ja paljon muutoksia, niin hyvässä kuin pahassa. Päällimmäisenä kuluneesta vuosikymmenestä tulee kuitenkin mieleen kiitollisuus ja onnellisuus, mitä kaikkea ihanaa olen elämääni saanut, paras niistä on ehdottomasti perheeni ♡

Jos olisin vuonna 2010, 18-19-vuotiaana tiennyt, että asiat järjestyy ja mitä kaikkea ihanaa minulle tapahtuu olisin varmasti murehtinut vähemmän. Toisaalta ehkä joku tärkeä asia olisi silloin jäänyt oivaltamatta? Uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Jos ovi sulkeutuu, ikkuna avautuu. Luotan siihen, että mitä vastaan tuleekaan selviän siitä kyllä. Mielenkiintoista nähdä mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan, olen siihen valmis.

1.5-vuotias

Tänään meidän pikkuinen V on 1.5 vuotias. ♡ Siitä on tosiaan jo puolitoista vuotta kun hän syntyi. Miten meidän vauvasta on tullutkin jo näin iso tyttö?

Olen joka kuukausi ottanut V:sta kuvan, että vähän näkee miten hän on kasvanut ja muuttunut, vai onko? Tietenkin kuvista jää myös ihania muistoja. Vauvavuoden kasvun pääsee näkemään täältä, mutta tässä postauksessa näkyy kuukausikuvat 1-vuotiaasta eteenpäin (heinäkuu-tammikuu). Meidän ihana kulta ♡

1v 

1v 1kk

1v 2kk

1v 3kk

1v 4kk

1v 5kk

1v 6kk

V on jo niin ison tytön oloinen kun hän leikkii paljon siskon kanssa, samoilla leluilla kuin hänkin. Tällä hetkellä V tykkää leikkiä eniten pehmoleluilla, ruokatarvikkeilla, duploilla ja poneilla. Majassa ja säkkituolissa on kiva köllötellä ja katsella kirjoja tai telkkarista Pipsa Possua. V tykkää myös tehdä palapelejä, piirtää ja maalata. Hauskaa on kaikenlainen riehuminen, kiipeäminen ja vauhdikkaat leikit, hän juoksee jo aikamoista vauhtia, hih. 

V:sta on tullut taitava tyttö. Hän osaa itse viedä roskat roskikseen tai astiat keittön tasolle/pöydälle, hih, ihana pieni apulainen, myös astianpesukone kiinnostaa kovasti. Sanoja tulee jo aika paljon, noin. 15+ sanaa. Lisäksi hän tavoittelee monia sanoja sanomalla niistä ensimmäiset kirjaimet tai tavut: esim. Ma=maito ja jää=jäätelö. V tietää monia eläimiä ja mitä ne sanovat, hih. Hän osaa hienosti syödä itse, vaikka tietty osa ruuasta päätyy vielä lattialle, hih. Välillä hän yrittää riisua/laittaa vaatteitakin itse. V on tempperamenttinen ja välillä häntä ei saisi auttaa yhtään, hän myös suuttuu jos jokin asia ei mene niin kuin hän oli suunnitellut. Keneltäköhän hän on sen perinyt? Hih. V:lta kysytään usein kysymyksiä ja hän yleensä vastaa niihin joko e-ee=ei, o-oo=joo tai ö-öö=välillä ei ja välillä joo. Joskus hän vastaa kaikkiin kysymyksiin suoraan vain että "e-ee", oli hän mitä mieltä tahansa.

V on niin söpö, kaunis ja ihana, meidän tättärä. Hänellä on suussa monta hammasta ja ihana hymy!  Se on ihanaa, kun hän on oppinut suukottamaan ja hän tykkää antaa haleja. Silloin kun hän leikeiltään ehtii, niin sylissä on myös kiva istua, varsinkin väsyneenä tai jos on tullut pipi. V:sta on hauska harjata äitin hiuksia ja välillä syöttää äitiä, hih, hauskaa. Isiä ikävöidään, kun hän on töissä ja usein illat V onkin ihan isin tyttönä. Isi halusi yllättää V:n ja osti hänelle 1.5v lahjaksi söpöt pienet matkalaukut mihin hän saa laittaa aarteitaan. Aika kiva yllätys!