Tammikuun kuulumisia

Tammikuu oli pitkästä aikaa kuukausi, joka tuntui menevän todella hitaasti. Ehkä siksi, kun jo niin kovasti odotamme Pekan lähestyvää talvilomaa. On väsyttänyt ja tullut mietittyä taas kaikenlaista.

Vaikka tämä kuukausi on tuntunut vähän rankalta, on tässä kuussa ollut paljon hyviäkin juttuja: Meillä on ollut Pekan kanssa useampi treffipäivä/ilta. Helmi palasi kerhoon kuukauden tauon jälkeen, mitä hän oli kovasti odottanut. Vilma täytti 6kk ja juhlimme sitä pienesti isovanhempien kesken. Vilma oppi tammikuussa istumaan syöttötuolissa ja ryömimään, vau! Kävimme koko perhe HopLopissa huvittelemassa, tämä olikin Vilman ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Vietimme nimipäiviäni ja tytöt olivat tehneet minulle ihanan kortin, lahjaksi sain muumikulhon (alkuperää kunnioittaen) ja kukkia, Pekka paistoi pannukakkuja. Oli kiva yllätys, kun loppukuusta postilaatikosta löytyi tytöille KaislaStarin hauskat ja leikkisät palapelivaatteet, kiitos ♡. Satuin voittamaan Instagramissa @moomenthusiastic arvonnasta itselleni ihanan Huigee:n muumimekon ja löysin muumikokoelmaani kauniin Iltapurjehdus-mukin. Meillä oli tammikuussa kirpparipaikka, joka tuotti jälleen kerran meille kivan summan rahaa. Mukavaa, että meille tarpeettomat tavarat saivat uuden elämän jonkun muun kotona. (Harmittaa vain, kun joku pölli meidän hyllystä mustan topakkatakin, vaikka hintaa sillä ei ollut kuin 5€, se vähän suututti.)

Ihanaa, kun aurinko on paistanut ja valon määrä lisääntynyt. Olemme ulkoilleet, kiipeilleet lumikasoissa ja tehneet meidän takapihalle lumisokkeloa, on laskettu mäkeä, pulkkailtu ja tehty lumiukkokin. Lumitöitä on tehty paljon, mutta se ei haittaa, sillä pidän lumen kolaamisesta ja Helmistä on ollut hauskaa istua lumikolan kyydissä. Luonto on ollut niin kaunis ja puhdas, ihan kuin sadusta. En tule koskaan kyllästymään tälläiseen upeaan talvimaisemaan ja lumisateeseen (paitsi silloin kun kevät alkaa lähestyä, hih).

Alkukuusta korjasimme viimeisetkin joulujutut pois ja varsinkin Helmistä oli hauskaa tuhota ja syödä meidän muumipiparkakkutalo. Olemme perheen kesken viettäneet monia kivoja leffahetkiä Disney-elokuvien parissa. Helmin mielestä kaikesta kivoimpia elokuvia ovat olleet prinsessaelokuvat. Tammikuu on kyläilyjä ja juhlia lukuunottamatta ollut suurimmaksi osaksi ihan tavallista arkea: kotoilua, leikkejä, siivoilua, ulkoilua, kaupassa käyntiä jne. Parin viikon päästä elämä vähäksi aikaa helpottuu, kun Pekalla alkaa kahden viikon loma, joten olen enemmän kuin innoissani siitä, että tammikuu vaihtuu helmikuuksi.

Nämä postaukset kirjoitin blogiin tammikuussa:

Uusi vuosi - Ristiriitaisia ajatuksia

Loppiainen - Muumitalon tuhoaminen

Vilma 6kk

Ihana talvi

Eilen oli kiva päivä olla Laura

Lastenvaatelempparit - Äidin suosikit

Minkälaisia leluja löytyy meidän vauvalta?

Puolivuotias

Tammikuu 2019

Puolivuotias

Meillä on kyllä ihana puolivuotias tyttö, hänellä on kaunis hymy, hauskat höpinät, kivat leikit ja hän osaa jo monenlaisia juttuja. Hän kasvaa ja kehittyy, harjoittelee ja oppii uutta. Hän tulee koko ajan enemmän ja enemmän ison tytön näköiseksi ja oloiseksi. Mitä kaikkea meidän puolivuotias jo osaa?

Hän on oppinut hymyilemään, tarttumaan leluihin, nauramaan, jokeltelemaan, kääntymään, syömään soseita, istumaan tuettuna, ryömimään ja on hänelle tullut myös kaksi hammasta. Hän menee hienosti konttausasentoon ja ei mene varmaan kauaa, että hän oppii myös konttaamaan, hih. Hän välillä tavoittelee myös sanoja tai vahingossa niitä höpisee, muutaman kerran suusta on kuulunut mm. äiti:n tapaisia sanoja, hih. Marraskuussa hän nukkui ensimmäisen kokonaisen yön, joka sattuu olemaan tähän mennessä ainut yö jolloin hän olisi nukkunut yli 6h putkeen syömättä. Onneksi nukkumiset ja päiväunet ovat kuitenkin parantuneet siitä mitä ne olivat ensimmäisinä kuukausina. 

Olen kirjoittanut joka kuukausi vauvan kuulumisia tänne blogiin. Minusta on ihanaa tallentaa pikkuisen ensimmäiset hetket, taidot ja kehityksen, miten hän kasvaa, syö ja nukkuu. Olen varma, että väsyneenä en muistaisi hänestä näin paljon asioita ilman, että olisin kirjoittanut niitä ylös. Hänellä on myös kaksi vauvakirjaa mitä ahkerasti (aina kun ehdin ja muistan) täyttelen, joten tärkeät asiat ovat ylhäällä muuallakin kuin vain tietokoneen ruudulla. 

1kk kuulumiset

2kk kuulumiset

3kk kuulumiset

4kk kuulumiset

5kk kuulumiset

6kk kuulumiset

On ihana seurata, kun pieni ihmeemme kasvaa ja kehittyy, mutta välillä toivon, että ajan voisi hetkeksi pysäyttää, sillä vauva-aika menee niin nopeasti. Olen yrittänyt nauttia tästä mahdollisimman paljon, vaikka välillä olen ollut todella väsynyt, jopa vähän uupunut. Olen ikuistanut vauvamme moniin ihaniin kuviin, jotta niiden kautta pystyn palaamaan näihin ihaniin hetkiin yhä uudelleen ja uudelleen. Pian meillä on jo 7kk ikäinen muru. Onneksi vauvavuotta on vielä monta kuukautta jäljellä. 

Minkälaisia leluja meidän vauvalta löytyy?

Ajattelin, että olisi hauskaa koota vauvan kaikki lelut samaan aikaan samaan paikkaan. Tarkastella minkälaisia ihania leluja häneltä löytyy. Tehtävä ei kuitenkaan ollut helpoimmasta päästä, sillä meillä leluja säilytetään monessa paikassa: olohuoneessa, hoitolaukussa, makuuhuoneessa, turvakaukalossa ja hoitopöydällä, osa on lelupusseissa ja laatikoissa, osa vielä kaapissa odottelemassa aikaa, kun meidän kuopus on pikkuisen isompi. Täytyy myöntää, että näitä kuvia varten en ihan kaikkia leluja löytänyt, kolme pikkuista nallea jäi kuvaamatta, kun en niitä kuvaustilanteeseen löytänyt ja kaksi hukassa ollutta purulelua löytyi vasta siihen kuvaan missä on meidän vanhempien ostamia leluja vauvalle. Minkälaisia leluja löytyy meidän puolivuotiaalta? 

Meidän pikkuisella on kyllä monenlaisia ihania leluja. Osa leluista on ostettu/saatu jo raskausaikana, osa ristiäislahjaksi, osa joululahjaksi, osa puolivuotislahjaksi ja osa ihan muuten vain. Meillä on iso lähipiiri, joten ostajia on monta ja tästä syystä leluja tuppaa kertymään melkoinen määrä, hih. Näissä kuvissa on vauvan omia leluja, vaikka hänellä on käytössä myös siskon vanhoja leluja. Minkälaisia leluja me vanhemmat olemme ostaneet pienelle tyttärellemme?

Äitin ja isin ostamia leluja

Tykkään ostaa vauvalle puusta, luononkumista tai kankaasta tehtyjä leluja, turvallisia, kestäviä ja luonnollisia materiaaleja. Olemme ostaneet aika paljon erilaisia puruleluja, vauva on niitä ihan pienestä asti tarvinut (niitä pitää aina olla käden ulottuvilla) ja tykkää edelleen niitä pureskella, erityisesti tuota kirahvia. Mielestäni nykyään on paljon kauniita ja samalla vauvan suuhun miellyttävän tuntuisia puruleluja. Olemme ostaneet myös muutamia pehmeitä ystäviä ja pehmeitä kirjoja, tuo pupupehmokirja on hänestä erityisen ihana. Soittorasianallen sävelmää vauva on kuunnellut jo raskausaikana masun läpi, hih. Häneltä löytyy myös erilaisia helistimiä ja hauskat aistipallot. Kiinnostuin noista aistipalloista, sillä ne olivat uusi tuttavuus minulle, isosiskolla ei nimittäin sellaisia ollut. Vauvasta on ollut hauska tutkia ja tunnustella niitä, yhden pallon sisus on pehmeä, yhden sisässä on peili ja yhdessä heliseviä palloja, hih.

Kaikki vauvan omat lelut (paitsi mustat purulelut ja kolme pientä ruskeaa nallea)

Osa leluista on ostettu ns. tarpeeseen ja osa sen takia kun ne ovat niin ihania, kauniita ja söpöjä. Olen antanut itselleni luvan vähän hömpötellä, sillä jos tämä meidän pikkuinen onkin viimeinen vauvani, niin nämä jutut, hankinnat ja leikit saattavat olla minulle viimeisiä kertoja mitä kokea äitinä. Siispä jos tekee mieli ostaa jotain ihanaa, pientä ja söpöä, niin jos vain rahat riittää niin miksipäs ei? Osan leluista laitamme vauvan kasvaessa säästöön ja osan eteenpäin niitä enemmän tarvitseville. Onneksi sen aika ei kuitenkaan ole vielä, hih.

Lastenvaatelempparit - Äidin suosikit

Tässä tammikuun Lastenvaatelempparit -postauksessa ajattelin kertoa teille mitkä ovat minun mielestäni tällä hetkellä kivoimpia lasteni vaatekaapeista löytyviä vaatteita. Täytyy myöntää, että valinta oli aika vaikea, koska tietyllä tapaa kaikki lasteni vaatteet ovat kivoja, mutta päätin rankata tähän postaukseen tällä kertaa viisi vaatetta molemmilta tytöiltä.

Helmin top 5

Helmin vaatekaapissa lempparini on tällä hetkellä Kaikon musta cross shirt. Selän kaunis yksityiskohta on kiva, varsinkin kun esim instagramiin monesti kuvaan Helmiä selkä kameraan päin. Tätä paitaa on myös helppo yhdistellä muihin vaatteisiin. Oikea luottovaate!

Paita/Kaiko - Hame/Fafa - Hiuslenkki/For Minis and Mommies

Syksyllä ostamani Mainion okran värinen mekko on mielestäni ihana. Yksinkertainen on kaunista ja joku tuossa okrassa vain viehättää minua todella paljon. Varsinkin syksyllä tämä mekko oli Helmin päällä "koko ajan", hih.

Mekko/Mainio - Legginsit/Wildkind Kids

Myös Martinexin mustavalkoinen Pikkumyy-mekko on yksi suosikeistani. Kuosi on ihana ja lapsenmielinen, mutta samalla tyylikäs. Pitäähän muumikeräilijän lapsilta löytyä jotain muumiaiheisia vaatteita, hih.

Martinex

Jo vuosien ajan Vimman lettivaatteet ovat olleet meillä ahkerassa käytössä ja ne kuuluvat edelleen suosikkeihini ja myös Helmin omiin suosikkeihin. Erityisesti mustavalkoiset letit miellyttävät omaa silmääni, hih.

Mekko/Vimma - Legginsit/Yo Zen

Syksyllä Zaralta ostamani sinapinkeltainen haalari on myös erityisen ihana (nyt muuten alessa). Kaunis, mutta nappien suhteen vähän hankala käyttää.

Zara

Vilman top 5

Arksien pandahaalari on minusta vain niin söpö ja ihana, se sopii hyvin käyttöön varsinkin nyt talvella kun on viileämpää, pikkuinen pysyy lämpimänä.

Arksie

Tällä hetkellä tykkään myös todella paljon Kaikon bambikuosin vaatteista, sain ostettua Vilmalle nämä legginsit ja rusettipannan viime vuoden puolella ennen kuin ne myytiin loppuun. Harmi, että vaatteita ei ole tällä hetkellä saatavilla, mutta niitä on kuulemma jossain vaiheessa myöhemmin tulossa lisää. Tästä kuosista olisi nimittäin kiva saada isosiskolle samisteluvaatteita.

Kaiko

Marimekon unikkobody on ehdottomasti yksi suosikeistani. Vilma sai tälläisen samanlaisen t-paita bodyn lahjaksi kesällä, nyt talvella ostimme alesta hänelle tämän pitkähihaisen version. Tämä unikkokuosi toimii täydellisesti pienen tytön vaatteessa. Niin kaunis, leikkisä ja ihanan tyttömäinen.

Marimekko

Yo Zen:n vaatteet ovat myös kauniita, yksinkertaisen tyylikkäitä ja mikä parasta: vaatteet ovat kestäviä. Tiedän, koska näitä origamivaatteita löytyy meidän perheen kaikilta tytöiltä, myös minulta, ja ne ovat olleet ahkarassa käytössä, hih. Vilman päällä on usein pidetty juuri tätä mekkoa.

Yo Zen

Tykkään todella paljon näistä Metsolan yksivärisistä frilloista. Ne ovat ihanan tyttömäisiä ja omalla tavallaan näyttäviä, niitä on myös helppo yhdistellä muihin vaatteisiin. Frillapaitoja löytyy molemmilta tytöiltä, mutta erityisesti Vilmalla nämä ovat olleet todella paljon käytössä.

Metsola

Voi olla, että jos ensi kuussa minulta kysyisi mitkä ovat lasteni lempparivaatteita, niin vastaisin ihan eri tavalla, sillä kun mietin näitä viiden vaatteen listoja niin samalla mietin, että ehkä sittenkin joku muu olisi voinut tulla jonkun tilalle? Tarpeeksi kuitenkin jahkailtuani päädyin tällä kertaa näihin ihaniin vaatteisiin, hih.

Viime kuun Lastenvaatelempparit -postauksen pääset näkemään täältä. Ja täältä näet ensimmäisen postaukseni, jossa kerroin miksi halusin alkaa tekemään näitä Lastenvaatelempparit -postauksia. Ensi kuussa voisin kysyä Helmiltä mitkä ovat hänen lempparivaatteita? Mielenkiintoista nähdä miten meidän mielipiteet eroavat toisistaan vai eroavatko? 

Eilen oli kiva päivä olla Laura

Eilen oli kiva päivä olla Laura, sillä eilen (18.1) oli minun nimipäivä, hih. Meidän perheessä on ja on aina ollut tapana juhlia aina kun siihen on tilaisuus. ja nimipäivä on yksi niistä.

Olen sukurakas ihminen, meille esimerkiksi nimipäivien vietto on hyvä syy kutsua kaikki koolle, nähdä ja vaihtaa kuulumisia, viettää aikaa yhdessä herkuttelujen merkeissä. Ja kun meidän isossa lähipiirissä monet viettävät synttäreitä ja nimppateita (siis myös me aikuiset) niin niiden ansiosta näemme toisiamme usein ja välit pysyvät läheisinä.

Kaikilla on omalla tavallaan kiireistä ja hektistä arkea, varsinkin kun perhepiirissä on yrittäjiä ja muutamilla ruuhkavuosia, joten juhlat ovat hyvä syy hetkeksi pysähtyä ja viettää aikaa rakkaiden kanssa. En tee nimipäivästä mitään isoa numeroa, tarkoitus on vain viettää aikaa läheisten kanssa.

Meidän perheessä on kuitenkin tapana muistaa toisiamme myös nimipäivinä pienin elein, joskus vähän isomminkin, jos joku oikein innostuu, heh. Pekka oli askarrellut tyttöjen kanssa minulle ihanan kortin, he olivat ostaneet kukkia ja kokoelmastani puuttuvan Alkuperää kunnioittaen sarjan muumikulhon. Aamupalaksi sain pannukakkuja, oi.

Minulla oli eilen ihana päivä, tämmöiset päivät ovat kivaa vaihtelua arkeen. Monet ovat hämmästelleet perhepiirissäni pidettäviä nimipäiväjuhlia (kahvitteluja), mutta se on meidän tapamme, josta me tulemme iloiseksi. Ihanaa, että näemme toisiamme usein ja tiedämme toistemme kuulumisia muutenkin kuin netin välityksellä. Olen kiitollinen isosta lähipiiristämme, perheestä ja sukulaisista. Oloni on rakastettu, kiitollinen ja onnellinen.

Ihana talvi

Ihana talvi. Tykkään kaikista vuodenajoista, vaikka kesä on ja tulee varmaan aina olemaan lempparini. Talvella on niin kaunista, jopa satumaista. Tämä Kouvola on niin ihana winter wonderland, vaikka etelässä ollaankin. Täällä on yleensä lumiset talvet.

Kauniin maiseman lisäksi talvessa ihanaa on lasten riemu, kivat lumileikit: pulkkailu, mäenlasku ja hiihtäminen, lumiukon ja -pallojen teko, lumen lapioiminen, sokkelon "lumilinnan" tekeminen, lumen kolaaminen, lumikolan ja potkukelkan kyydissä istuminen, lumikasoissa kiipeily ja lumen heittely, hangessa kulkeminen ja pyöriminen, jääpuikkojen etsiminen ja jään murskaaminen +.

Talvella on raikas ilma ja muutenkin kiva ulkoilla ja liikkua, ainakin silloin kun on semmoinen hyvä keli. Eli pikkupakkanen ja suht kuivaa lunta, ei märkää loskaa eikä liian kylmää, vaan just hyvä! Varsinkin ne talvipäivät, kun aurinko näyttäytyy ja puut notkuvat lumesta ovat upeita. 

Kun myrskyää, on todellä kylmä tai sohjoa tai muuten huonoa keliä, on kiva köllötellä sohvalla villasukat jalassa ja katsella yhdessä perheen kanssa elokuvia, juoda kaakaota, pelata lautapelejä, askarrella, muovailla, leikkiä piilosta, lukea kirjoja, piirtää, maalata, leipoa ja leikkiä vaikka mitä! Ulkoilu talvella on hauskaa, mutta saamme ajan kulumaan myös sisällä. Onneksi talvea ja näin ollen myös kauniita lumisia päiviä on vielä jäljellä.

Vilma 6kk

Puoli vuotta sitten tänä päivänä olisi ollut meidän pienen ihmeen laskettu aika. Hän kuitenkin syntyi viikkoa aiemmin eli 3.7.2018, kun minulle tehtiin suunniteltu sektio. Siitä on jo puoli vuotta kun Vilma syntyi! Puoli vuotta!

En meinaa millään käsittää miten nopeasti tämä puoli vuotta on mennyt. Olen varmaan jokaisessa kuukausipostauksessa pohtinut tätä samaa, mutta siltä se vain tuntuu. Vauvakuplassa, väsyneenä ja pienessä sumussa eläneenä ei vain tajua kunnolla ajan kulkua. Onneksi olen kuvannut paljon, niin monet ihanat hetket pysyvät mielessä kuvien avulla.

Vilma kävi tällä kertaa isin kanssa kahdestaan neuvolassa. Vilma on 65.5cm pitkä, painaa 8.215kg ja päänympärys on 42.5cm. Hän kasvaa ja kehittyy hyvin, kaikki on hyvin, vaikka välillä valvominen/levottomat yöt vähän rankkoja ovatkin meille vanhemmille. Nukahtamisessa kestää välillä, hän heräilee vieläkin öisin 2-4 tunnin välein syömään, joskus välissä on vain 1 tunti. Odotan sitä päivää, kun hän alkaa nukkua kokonaisia öitä tai edes vähän pidempiä pätkiä. Päiväunia hän nukkuu yleensä 45minuuttia-2tuntia kerrallaan kaksi tai kolme kertaa päivässä, joskus joukkoon mahtuu lyhyitä noin 15 minuutin ylimääräisiä "tissiunia", kun joskus hän nukahtaa hetkeksi esim. rinnalle. Vilma nukkuu hyvin vaunuissa ja turvakaukalossa autossa, mutta ei esim kaupassa.

Vilma on edelleen hyvä syömään, hedelmä-,marja-,kasvis-,liha- ja kalasoseet maistuvat kaikki. Marjapuurot ovat herkullisia, mutta ilman makua ei niinkään, vaikka kyllä hän on niitäkin syönyt, myös vellistä tykkää. Täytettyään 6kk ostimme Vilmalle myös maissinaksuja ja niitä on ollut hauska nakertaa, syöttötuolissa hienosti jo istuen (vaikka välillä vähän horjuttaa). Rinnalla syöminen on vähentynyt, sen kesto on yleensä 5-15 min yksi-kolme kertaa päivässä. Korviketta syö pullosta yleensä 80-120 ml kerrallaan, riippuen tilanteesta. Tuttia imee ainoastaan turvakaukalossa, eikä silloinkaan yleensä kuin juuri ennen nukahtamista tai silloin kun on tylsää.

Vilma tykkää leikkiä monenlaisilla leluilla kuten: uudella puisella aktivointilelulla, Sophie kirahvilla, PlanToysin aistipalloilla, kissarätillä ja pehmokirjoilla. Vilma tykkää, kun häntä leikitetään, kutitetaan tai nauratetaan. Hänellä onkin kaunis hymy ja kaksi ihanaa hammasta, joita kutsumme nököttimiksi. Varmaan myös ylähampaita on jossain vaiheessa tulossa, sillä hän kovasti syö nyrkkiä ja puruleluja. Vilma on tässä 5-6kk ikäisenä oppinut peruuttamaan ja liikkuu taaksepäin ryömien aika kauaskin esim leikkimatolta. Vähän ennen joulua Vilma löysi varpaat, hän menee hienosti konttausasentoon ja heijaa itseään ees-taas, saa nähdä milloin hän lähtee liikkumaan eteenpäin. Jännää!

Meillä on niin ihana ja rakas puolivuotias tyttö.Ihana seurata hänen kasvuaan, sitä kun tulee uusia ilmeitä ja äännähdyksiä, sitä miten hän oppii koko ajan uutta. Ihanaa, että kasvat kulta, mutta älä pidä kiirettä. ♡

Loppiainen - Muumitalon tuhoaminen

Tänään on loppiainen ja ihan kohta vuoden ensimmäinen viikko on jo vierähtänyt. Me korjasimme joulun pois jo ennen uutta vuotta, kun Helmi totesi, että "joulu meni jo, pitää ottaa koristeet pois. Tuo kuusi on ollut meillä jo aika kauan. Sen voi viedä alakertaan", hih. Halusin kuitenkin jättää vielä valosarjoja ympäri taloa, ne kun ovat niin kauniita ja tunnelmallisia, annan niiden olla kevääseen asti. 

Meidän piti tuhota piparkakkumuumitalo jo välipäivien aikana, mutta emme kuitenkaan raaskineet sitä vielä silloin hajottaa, äitini kun on käyttänyt tunteja, tunteja ja tunteja sen tekemiseen ja onhan se upea, hieno koriste. Olemme kuitenkin saaneet ihastella sitä jo marraskuun lopusta asti ja nyt loppiaisena, kun muutenkin perinteisesti jouluun liittyvät jutut korjataan pois, niin ajattelimme, että tämä päivä olisi hyvä hetki luopua siitä.

Annoimme Helmille vapaat kädet muumitalon tuhoamiseen, mutta hänestä varmaan tuntui vähän ristiriitaiselta se, että nyt sen talon sitten saakin hajottaa, kun ennen joulua sitä piti varoa, hih. Isi näytti mallia ja sitten Helmikin pääsi tuhoamiseen makuun, tietysti piparkakkutalon osia välillä maistellen. Ensi vuonna myös Vilma pääsee tuhoamaan ja maistelemaan piparkakkutaloa yhdessä siskon kanssa. Ajattelimme, että olisi hauskaa ottaa perinteeksi tämä, että piparkakkutalo tuhottaisiin yhdessä juuri loppiaisena, (olemme tainneet tehdä niin myös joskus aiempina vuosina). Siitä jäisi lapsille varmasti hauska yhteinen lapsuusmuisto.

Edellisessä postauksessa kerroin fiiliksistäni liittyen vuoden vaihtumiseen. Huomaan, että olen aika väsynyt. Se, että väsyttää, vähän ahdistaa ja monet asiat mietityttävät taitaa olla jollain tapaa vähän sellainen joka vuotinen tammikuun juttu. Esimerkiksi vuosi sitten tammikuu oli blogissa hiljaisin kuukauteni koskaan, käyköhän nyt samoin?

En kuitenkaan aio blogin takia stressaantua. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu, silloin kun jaksan ja silloin kun sille on aikaa. Edelleen blogi on minulle kiva harrastus, voimavarani ja tapa käsitellä tunteitani. Enkä aio tehdä siitä itselleni mitään pakkopullaa. Jos tämä kuukausi on hiljaisempi, sitten se on. Tai voi olla yhtä hyvin, että kirjoitan myös tässä kuussa ihan normaalisti? Yritän tsemppata, löytää jaksamista ja ajatella iloisia, kivoja juttuja. Ajatella, että tämä väsymys on vain väliaikaista, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.

Uusi vuosi - Ristiriitaisia ajatuksia

Odotan innolla vuotta 2019 ja sen tuomia kivoja ja ihania juttuja, mutta samalla minua kuitenkin myös vähän ahdistaa ja jännittää vuoden vaihtuminen. Niin kuin melkein joka vuosi.

Aina se jännittää minua, että minkälainen seuraavasta vuodesta tulee. Tuleeko siitä yhtä ihana kuin edellisestä? Tai jos on sattunut jotain ikävää, niin pelottaa minkälaisia vastoinkäymisiä seuraavaan vuoteen mahtuu? Kukaan ei kuitenkaan voi luvata minulle mitään tästäkään vuodesta, minkälainen siitä tulee ja mitä tulee tapahtumaan, joten toisaalta tälläinen pohdinta on turhaa. On se kumma kun silti nämä asiat mietityttävät ja aiheuttavat minussa ristiriitaisia tunteita. Paheeni on se, että yleensä mietin asioita liikaa ja pienikin asia voi saada valtavat mittasuhteet.

Tuntuu, että ympärillä olevat ihmiset suunnittelevat kaikenlaista ja asettavat tavoitteita sille mitä aikovat tehdä tai saavuttaa. Päätin, kuitenkin että tänä vuonna minä en tee lupauksia, tarkkoja suunnitelmia, tavoitteita tai listoja. Ajattelen, että ehkä se juuri onkin parasta, se että ei ole suunnitellut tulevaa liikaa, eikä tiedä mitä kaikkea on edessä? Ehkä näin osaa nauttia arjesta enemmän, elää hetkessä ja kokea spontaanisti uusia kivoja juttuja? Iloiset yllätykset piristävät ja toisaalta osaa olla todella kiitollinen kaikista vastaan tulevista ihanista jutuista, extra paljon. Eikä tule pettymyksiäkään niin paljon ja/tai helposti, kun ei vaadi itseltään liikoja, näin pysyy myös mieliala parempana.

Enkä nyt tarkoita sitä, että ei saisi suunnitella tai asettaa tavoitteita, vaan tavallaan sitä että ei ole pakko luoda itselleen paineita tai mitään sellaista mikä ei tunnu hyvälle vain sen takia "että niin kuuluu tehdä". Ehkä vuoden vaihtumista myös hypetetään liikaa, kuitenkin loppujen lopuksi ne on vain päiviä muiden joukossa. Toisaalta ymmärrän sen, että esimerkiksi monille kovaa kokeneille vuoden vaihtuminen on uusi mahdollisuus, mikä on ihanaa ja mahtava juttu. 

Kieltämättä ajatukseni vuoden vaihtumisesta on melko ristiriitaisia. Vaikka minua vuoden vaihtuminen aina jännittää, niin samalla odotan innoissani mitä kaikkea tulee tapahtumaan, sillä aina, ihan jokaisessa vuodessa on kuitenkin paljon ihania juttuja, vaikka vuosi olisikin joskus esimerkiksi ollut muuten vaikea tai raskas.

Vuosi 2018 oli todella ihana (mm. raskaus, vauvan syntymä, ristiäiset, kivat reissut ja juhlat +), mutta oli tämä myös omalla tavallaan rankkakin (mm. loppuraskauden vaivat, sektiosta toipuminen, vauvan itkuisuus, yövalvomiset +). Semmoisia kaikki vuodet ovat, jokaiseen vuoteen mahtuu monenlaisia hetkiä, kokemuksia ja tunteita, laidasta laitaan. Se on elämää.

Ajattelen, että on tärkeää ajatella positiivisesti, tärkeää on uskoa siihen, että tästäkin vuodesta tulee hyvä ja ihana. Silloin niitä hyviä asioita näkeekin enemmän ympärillään ja niitä oikeasti tapahtuu, kun vain antaa niille mahdollisuuden. Olen myös oppinut vaikeampien juttujen varalle sen 'mitä vastaan tuleekaan siitä selvitään kyllä'. Jotenkin. Se kantaa pitkälle.

Minulla on kaksi ihanaa lasta. Tiedän sen, että pakosti tähän vuoteen tulee mahtumaan paljon ihania asioita. Esimerkiksi kun seuraan heidän kasvua, kehitystä ja touhuja, teen heidän kanssaan monia kivoja juttuja. Vauvan kasvaminen on tosin vähän haikeaa, mutta toisaalta jo odotan sitä, että joskus taas saan nukkua kunnon yöunia (ehkä?) Meidän neljävuotiaastakin on minulle koko ajan enemmän ja enemmän seuraa, teemme ja juttelemme yhdessä monenlaisia kivoja tyttöjenjuttuja. Minulla on ihana mies, joka on myös paras ystäväni, uskon että meillä tulee olemaan yhdessä varmasti paljon hauskoja, ihania ja romanttisia hetkiä, myös tänä vuonna. Tiedän sen, että myös muiden läheisten kanssa koetaan taas mukavia ja ihania, mieleenpainuvia hetkiä. Niin on käynyt joka vuosi, eikä tämä vuosi voi olla poikkeus!

En tee lupauksia, tavoitteita, liian tarkkoja suunnitelmia tai listoja. Aion vain toivoa vuodesta tulevan omalla tavallaan hyvä, kiva ja ihana. Yrittää elää mahdollisimman paljon hetkessä ja nauttia arjesta. Aika näyttää minkälainen tästä vuodesta lopulta tulee.

Toiveeni ja ajatukseni vuodelle 2019: Toivon, että tämä vuosi tulee olemaan täynnä rakkautta, onnea, iloa. Uusia kivoja kokemuksia ja onnistumisia. Hauskoja reissuja ja ihania hetkiä perheen ja ystävien kanssa. Kun joku asia harmittaa haluan muistaa tämän: asioilla on tapana järjestyä. Aion nauttia mahdollisimman paljon arjen pienistä iloista. ♡