Rauhallista pyhäinpäivän iltaa - Tänään muistellaan edesmenneitä rakkaita

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa. Tänään muistelen ja ikävöin poisnukkuneita isovanhempiani. Mammaa ja pappaa, juttelen heistä lasteni kanssa. He elävät muistoissani ja kertomissani tarinoissa ♡ 

Näin kauniisti kirjoitin ja muistelin pappaa vuonna 2016 ja muistelen edelleen: "Pappa oli minulle erityisen rakas, hän on minulle edelleenkin rakas ja elää vahvasti muistoissani. Olen onnekas että sain tuntea papan 16 vuotta, minä muistan papan ja sain kokea hänen kanssaan monia hyviä hetkiä. Pappa oli aina kannustava ja hyväntuulinen, hän rakasti lapsenlapsiaan. Veljeni kanssa vietimme lapsena paljon aikaa papan kanssa. Pappa järjesti meille aina kaikkea hauskaa puuhaa ja otti meidät mukaan arjen askareisiin. Hän oli läsnä lapsuudessamme ja oli kiinnostunut minun ja veljeni elämästä. Tunsin olevani tärkeä ja rakastettu. Kun mietin lapsuuttani, niin pappa on ollut todella iso osa sitä. Olen hänelle kaikesta erittäin kiitollinen, rakastan ja arvostan häntä todella paljon. Vaikka papan poismenosta on jo vuosia niin kaipaan häntä edelleen yhtä paljon. Melkeinpä aina itku tulee kun mietin pappaa tai hänestä puhutaan, mutta oloa vähän helpottaa kaikki kauniit muistot ja papan rohkaisevat sanat. Elämä jatkuu. Pappakin varmasti haluaisi, että ihmiset eivät liikaa murehtisi vaan muistelisivat lämmöllä hänen kanssaan yhdessä vietettyjä hetkiä. Olit pappa rakas minulle, lapsillesi, lapsenlapsillesi ja myös lapsenlapsenlapsillesi, sekä tietysti muillekin läheisille. Sinua jäivät kaipaamaan monet rakkaat, haluan uskoa siihen, että vielä me tavataan. Hyvää pyhäinpäivää pappa, olet ajatuksissani ja elät muistoissani. ♡"

En osannut silloin tuota tekstiä kirjoittaessani vuonna 2016 vielä aavistaa, että vuoden päästä siitä mamma olisi nukkunut pois ja haudattu papan viereen, että joutuisin häntäkin muistelemaan kaivaten. Ylläoleva teksti pätee ehdottomasti myös mammaan, he olivat minulle yhtä rakkaita ja tärkeitä, mamman sain vain tuntea kauemmin, elämästäni 26 vuotta. ♡

Mamma eli pitkän hyvän elämän, nukkui pois rauhallisesti omassa kodissaan 90 vuoden iässä vuonna 2017. Hänen olisi ollut tarkoitus paistaa äidilleni, minulle ja esikoiselleni tipupullia. Oli pääsiäinen. Mamma oli edellisenä päivänä ennen poismenoaan ollut meillä kahvilla äitini kanssa. Hän nauroi ja oli täynnä elämää, istui H sylissään, luki hänelle kirjaa. Hänen käytöksessään tai olemuksessaan ei ollut mitään poikkeavaa. En olisi ikinä voinut uskoa, että sinä päivänä näkisin mamman viimeisen kerran. Niin kuitenkin kävi. 

Mamma oli isoäitini, mutta myös yksi parhaimmista ystävistäni. Hän oli aina tukenani, kannustava ja ylpeä minusta. Hauskaa seuraa. Tiesin, että olin hänelle yhtä rakas mitä hän oli minulle. Hän löysi aina oikeat sanat lohduttaakseen. Hänen hymynsä sai minutkin aina hymyilemään. Hän huokui lämpöä ja rakkautta. H oli hänen elämänsä valo ja aurinko. Miten paljon hän H:ä rakasti. Lauloi ja leikitti, piti sylissä, paistoi pullia ja lettuja. Mamma odotti meidän kyläilyjä ikkunan takana ja lähtiessämme vilkutti kuistilla. Se on niin sydäntä särkevää, että mamma ei saanut tuntea H:ä kuin vain 2.5 vuotta eikä hän päässyt tapaamaan kaikkia lapsiani. Tiedän varmasti, että hänen sylissään ja sydämessään olisi ollut tilaa heille kaikille. Meidän V 3-vuotiaskin ikävöi "mammanmammaa", vaikkei ole häntä koskaan nähnytkään (muuta kuin kuvista.) "Äiti minulla on ikävä "mammanmammaa". "Mammanmamma" asuu siellä taivaankodissa".  Minulle on tärkeää puhua lapsilleni mammasta ja papasta "mammanmammasta" ja "äitin papasta" ja kertoa miten rakkaita lapseni olisivat heille. Isovanhempani elävät muistoissani ja kertomissani tarinoissa. Meidän kotona olevat mamman ja papan vanhat huonekalut ja astiat sekä heidän tekemät taulut, käsityöt ja lelut muistuttavat meitä heistä päivittäin. ♡

Sinä aamuna, kun kuulin mamman poismenosta, en uskonut ikinä selviäväni siitä. Maailmani romahti. En pystynyt nukkumaan enkä syömään kunnolla moneen päivään. Tärisin, minua huimasi ja oksetti, en saanut kunnolla henkeä. Mutta ajan kanssa, kun pääsin shokin ja alkujärkytyksen yli ymmärsin kuitenkin, että oli ollut mamman aika lähteä. Tiedän myös, että esikoiselleni rakkaan "mammanmamman" poismeno on ollut helpompi silloin, kun hän ei vielä kunnolla ymmärtänyt mitä tapahtui. Minua lohdutti, kun olin mamman eläessä kertonut hänelle miten rakas hän on. Mitään tärkeää ei jäänyt sanomatta. Uskon, että hän lähti täältä onnellisena. Minua lohdutti suuresti ajatus siitä, että Mamma lähti täältä papan syntymäpäivänä, n. 10 vuotta papan poismenon jälkeen. Pappa ei vain enää kestänyt olla erossa mammasta ja tuli hakemaan häntä. Niin sen täytyi olla ♡  

Hyvää pyhäinpäivää sinullekin rakas Mamma sinne taivaankotiin. Toivoit vielä eläessäsi pääseväsi suojelusenkeliksi, jos paikkoja olisi vapaana. En tiedä toteutuiko toiveesi, mutta ainakin lapseni ovat olleet turvassa. Ehkä he ovat sinun suojeluksessasi? ♡