En pysty käsittämään miten nopeasti tämä raskaus on mennyt. Jos kaikki sujuu hyvin, muutaman viikon päästä meillä on vauva sylissämme. Laskettuun aikaan on enää kuukausi. Tänään on meneillään rv 35+4.
Tämä saattaa olla kohdallani viimeinen raskaus. Ajatus siitä, että en enää kokisi raskautta on pyörinyt mielessäni. Se on vähän haikeaa, onhan raskausaika hyvin erityistä ja lapset kallein lahja. Tosiaan nyt saattaa olla viimeiset hetket kun tunnen sisälläni vauvan liikkeitä, silittelen pyöreää muhkeaa raskausvatsaani, kasvatan sisälläni uutta elämää. Onneksi olen omalla tavallani nauttinut jokaisesta raskaudesta niin hyvin kuin olen pystynyt. Minulla on näistä raskauksista monia ihania muistoja. Olo on kiitollinen ja onnellinen, vaikka helppoa ei ole aina ollutkaan.
Vaikka ajatus siitä, että en enää kokisi raskautta on haikea, niin toisaalta on myös asioita, joita raskaana ollessa ei tule ikävä. Kuten mm. huono olo ja kovat liitoskivut mitä olen tässä kolmannessa raskaudessa joutunut kokemaan. Tosiaan tämä loppuraskaus on ollut minulle raskasta liitoskipujen takia, liikkuminen on vaikeaa ja kipeää tekee, joskus enemmän joskus vähemmän. Kipu on jollain tasolla kuitenkin päivittäistä. Se on vaikuttanut mielialaani ja jaksamiseeni.
Meillä on muutama viikko aikaa laittaa kotona kaikki valmiiksi vauvaa varten ja ostaa viimeiset tarvittavat jutut. Käydä hakemassa kaupasta liberolaukku. Vielä hommia riittää. Pitäisi miettiä myös sairaalakassin sisältöä, muistella mitä sinne pitikään pakata ja valita vauvalle kotiutumisvaatteet jne. Ottaa vielä viimeisiä tunnelmallisia raskauskuvia. Loppuraskauden kuvista ei välttämättä tule sellaisia niin kuin olin etukäteen ajatellut, koska liikkuminen on vaikeaa, mutta olen varma että siitä huolimatta saamme vielä ihania kuvia muistoksi.
Me kaikki jo kovasti odotamme meidän rakkaan "masuvauvan" syntymää. Tytöt hihkuvat innoissaan kun pian pääsevät näkemään pikkuveikan. V on jo muutaman kerran sanonut että "en jassa enää otottaa". Onneksi pian pitkä odotus palkitaan. He ovat jo suunnitelleet mm, että haluavat pitää vauvaa sylissä, leikittää ja syöttää häntä ja olla apulaisina vaipanvaihdossa. Pikkuveli saa maailman parhaimmat isosiskot, tytöt rakastavat häntä jo nyt.
Sektio jännittää minua aika paljon, vaikka se tulee olemaan kohdallani jo kolmas. Haluan kuitenkin luottaa siihen, että kaikki sujuu hyvin, minun on pakko. Ensi viikolla saamme kuulla leikkauspäivän, jännittävää! Se tekee kaikesta konkreettisempaa, ihan oikeasti synnytys lähestyy. Ei enää kauaa niin saamme "masuvauvan" syliimme.
Odotan niin kovasti sitä, että pääsen näkemään meidän kesäkuisen, miltä hän näyttää. Onko hänellä tumma syntymätukka niin kuin siskoillaan, kenen piirteitä hänessä näkyy, miltä hän kuulostaa? Odotan sitä, että saan hänet syliini, sitten vasta pystyn huokaisemaan. Odotan sitä kun hän avaa silmänsä, tuhisee ja tarttuu sormeeni. Pääsen viimein silittämään ja suukottamaan häntä. Pääsen kokemaan miltä tuntuu olla pojan äiti. Tiedän, että se tulee olemaan vähän erilaista, mielenkiintoista ja varmasti ihanaa. Kunpa loppuraskaus ja tuleva sektio sujuisivat hyvin. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡