35 on uus 30

35 on uus 30! Niille jotka eivät tiedä: silloin kun, täytin 30 vuotta olivat pandemiarajoitukset tiukimmillaan. En voinut pitää sellaisia kolmekymppisiä, kuin olisin halunnut, enkä kutsua kaikkia ketä olisin halunnut. Se ei siinä maailmantilanteessa ja vieläpä raskaana ollessa tuntunut oikealta. Silloin päätin, että kun täytän 35 vuotta, juhlin niin kuin täyttäisin 30. Siksi mun synttäriteemana oli: 35 on uus 30. 

Olipa minulla ihana synttäripäivä monien rakkaiden ympäröimänä. Kiitos kaikista ihanista onnitteluista, haleista ja muistamisista. Olen niin onnekas ja kiitollinen ihanasta lähipiiristämme. Tässä elämässä tärkeintä on aika rakkaiden kanssa. On mukavaa olla 35-vuotias. 

"Äiti, niin kivaa, kun kerrankin sun synttäreinä ei oltu kipeitä". Tämä on juuri sitä aikaa vuodesta, kun tuntuu että aina kaikki karseat taudit jyllää. Toivon, että niiltä välttyisimme tänä vuonna kokonaan. Oli kyllä niin hauskaa juhlia porukalla mun "kolmekymppisiä", vaikka täytinkin jo 35-vuotta.

Askartelin juhliin monenlaisia koristeita vanhoista valokuvistani, niistä hauskin oli tuo numerokoriste 35. Emme löytäneet kaupasta kuin kultareunaisia kakkukynttilöitä, mutta se ei minua haitannut. Maalasin kynttilän reunat mustaksi ja lisäsin vähän kimallusta, niin ne sopivat paremmin muiden koristeiden väreihin. Tuo synttäripanta löytyi talvilomalla tigerista parilla eurolla, mutta oli kirjava ja värikäs. Päätin maalata sen mustaksi ja lisätä siihen hopeista glitteriä. Pienellä vaivalla ja muutamalla eurolla sain kauniit teemaan sopivat koristeet juhliin. 

Jos sinullakin jäi kolmekymppiset syystä tai toisesta pitämättä silloin, kun täytit 30, niin esimerkiksi 35-vuotiaana on uusi mahdollisuus, jos vain haluat! 

Blogini Laura "Hassu" täytti 10 vuotta

Maaliskuun alussa blogini Laura "Hassu" täytti 10 vuotta. Wuhuu! En meinaa käsittää miten nopeasti aika on kulunut. Miten voi olla mahdollista, että olen kirjoittanut blogia jo 10 vuoden ajalta. Niin kuitenkin on käynyt. 

Vaikka koen, että blogien kultakausi on mennyt jo ajat sitten, blogin kirjoittaminen on minulle vieläkin tärkeä harrastus. Olen luova ihminen, kirjoittaminen ja valokuvaaminen on minulle edelleen mielelästä puuhaa. 

Olen näiden vuosien aikana tallentanut blogiin niin monia ihania ja tärkeitä hetkiä, kuten raskauskuulumisia, synnytystarinoita, vauvavuosia, lasten kasvamista, meidän perheen puuhia, parisuhdejuttuja, erilaisia juhlia, kodin koristelua ja sisustamista, askarteluja, virkkausta, diyjuttuja, lomapuuhia, reissuja ja retkiä, yhteistöitä yritysten kanssa ja vaikka mitä. On tullut oltua aikoinaan parissa blogiyhteisössäkin mukana, mutta niitä kumpaakaan ei enää tänä päivänä ole olemassa.

On blogissa tullut pohdittua syvällisiäkin juttuja ja ehkä kirjoitettua vähän vaikeimmistakin asioista kuten esimerkiksi terveyteeni liittyvistä tutkimuksista, sairastumisestani fibromyalgiaan, työkyvyttömyydestäni, mielenterveyshaasteista, synnytyspelosta, sektioista, läheisten menettämisestä...

Yritän kuitenkin keskittyä kaikkeen hyvään, niin hyvin kuin pystyn. Positiivinen elämänasenne kantaa pitkälle ja on ehdottomasti yksi suurimmista voimavaroistani. Elämä on helpompaa, kun osaa nauttia arjen pienistä iloista.

Kiitos teille kaikille ketkä ovat lukeneet blogiani, kannustaneet minua ja kulkeneet tätä matkaa kanssani. Mielessäni on kaikki ne ihanat sanat, kommentit ja viestit mitä näiden vuosien aikana olen saanut. On ollut hienoa huomata blogini tuovan iloa, insporaatiota ja vertaistukea muille. Aion kirjoittaa blogia edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti, silloin kun siltä tuntuu, mutta jos haluat tietää enemmän meidän kuulumisista kurkkaa instagram tilini @laurahassu. Sinne tulee sisältöä monta kertaa viikossa, lähes päivittäin, useammin kuin tänne. Ihanaa kevättä kaikille. ♡

Poitsu on kiinnostunut Pokemoneista

Meidän poitsu on todella innostunut pokemoneista. Kaikki lähti siitä, kun mamma löysi hänelle Charmander paidan kirpparilta ja poitsu osti mummin ja ukin kanssa Eevee pehmolelun. Poitsu tykkää niistä todella paljon. Olemme katsoneet yhdessä pokemonia telkkarista ja voi miten hauska matka meidän vanhempien lapsuuteen se on ollut. Pokemonit olivat nimittäin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa aikamoinen hitti! 

Koska poitsu on todella kiinnostunut pokemoneista, oli aika kaivaa esiin meidän vanhempien pokemon aarteita meidän lapsuudesta. Pekalta löytyy satoja pokemonkortteja, en yksinkertaisesti jaksa kuvata niitä kaikkia, hih. Korttien lisäksi on säilynyt myös erilaisia korttipelejä. Minun lapsuudesta on säilynyt vajaa kansiollinen pokemonkortteja ja myös pehmoleluja sekä muutamia figuureja kuten puhuva Meowth. Meillä oli Game boy coloriin Pokemon peli, mutta se on ehkä veljelläni? 

Nuo kovat pokepallot ovat mäkkärileluja ja ostettu silloin, kun meidän esikoinen oli pieni, hänellä oli silloin hetken pokemonvaihe. Silloin on taidettu ostaa myös tuo pehmeä pokepallo. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että poitsu tykkää pokemoneista vielä enemmän kuin hän silloin. Pokemon, Gotta catch 'em all! 

Sumio Shiratorin Muumimusiikkia Jyväskylässä

Sumio ja Emiko Shiratorin Muumimusiikkia, yksi elämäni hienoimmista kokemuksista.

Upea orkesteri soitti niin kauniisti Muumilaakson tarinoita tv-sarjan melodioita. Hanna Heljaste lauloi niin ihanasti. Juontajana toimi Eero Ahre, Muumilaakson tarinoiden alkuperäinen (ainut oikea) Nipsu. Nipsu on ollut aina esikoisemme lemppari hahmo.

 

Voi että miten ihana matka lapsuuteen tämä konsertti oli. Musiikki tuntui sielussa asti. Herkistyin, itkin, iloitsin ja nauroin, koin monenlaisia tunteita. Minulle tämä konsertti oli unelmien täyttymys. 

Rakas isoisäni, pappa (äitini isä) nauhoitti minulle ja veljelleni VHS:lle kaikki muumijaksot 90-luvulla ja katseli Muumeja kanssamme. Pappa maalasi meille upeat Muumitaulut ja nikkaroi meille muumiaiheisia koristeita/leluja. Muumilaakson tarinat muistuttavat minua erityisen paljon juuri isoisästäni, joka oli maailman paras pappa. Muumilaakson tarinat ja kauniit muumimelodiat ovat olleet iso osa lapsuuttani ja rakkaimpia lapsuusmuistojani. Minulla oli paljon erilaisia muumileluja, kirjoja, sarjakuvia, kasetteja, vaatteita ja vaikka mitä. Aikuisena minusta tuli muumikeräilijä. Muumit ovat kulkeneet matkassani ja sydämessäni aina. 

Kiitos mun rakas Pekka, joka osti meille liput konserttiin minulle 35-v synttärilahjaksi vähän etukäteen. Synttärit minulla vasta maaliskuun loppupuolella. Kiitos tästä mielettömän upeasta elämyksestä koko @muumimusiikkia tiimi .

Helmikuun kuulumisia

Kiitos helmikuu monista hyvistä hetkistä. Oli niin kivaa vielä nauttia talvesta ja lumileikeistä. Lapset kävivät monta kertaa pulkka/liukurimäessä ja kiipeilivät lumikasoissa. Herkuttelimme runebergin tortuilla ja laskiaispullilla. Katsoimme elokuvia, pelasimme lautapelejä ja askartelimme. Juhlimme ystävänpäivää, nautimme talvilomasta ja vaikka mitä. Ehdimme pari flunssaakin sairastamaan ja valitettavasti kipu/uupumustilanteeni ei ole ollut helpoimmasta päästä. Haluan kuitenkin mielummin keskittyä kivoihin asioihin. 

Olimme niin iloisia siitä, kun helmikuu alkoi. Oli niin kivaa somistaa kotia ystävänpäivä jo mielessä. Meidän kyöstikin sai päähänsä söpöt sydänlasit, hih. 

Runebergin päivänä tietenkin herkuttelimme tortuilla, mutta myös ulkoilimme kauniita lumisia puita ihastellen. Poitsusta oli hauskaa päästä jälleen kiipeilemään lumikasoissa ja "laskea liukumäkeä", hih. Hän myös keräili ja heitteli keppejä, teki kuvioita lumeen, nimesi metsästä löytyvät isot kivet, kokeili pysyvätkö lumet puussa oksaa vähän heiluttaessa, näki koiran jälkiä ja teki lumienkeleitä. Poitsu on niin ihana ja kekseliäs seikkailija.

Innostuimme lasten kanssa askartelemaan monia ihania ystävänpäiväkortteja ja koristeita kotiin sekä kavereille ja sukulaisille. Tulipa niistä söpöjä!

Hauskaa, että olohuoneen kolme sydänkoristetta (sohvalla ikean Hjärta tyyny, ikkunalaudalla sydänrasia ja mustalla pöydällä pieni sydänpehmo) ovat lapsuudenkodistani, olen saanut/ostanut ne lapsena tai teini-ikäisenä mahdollisesti 2000-luvun alussa. Olen syntynyt vuonna 1991. Nyt ne sopivat niin hyvin meidän ystävänpäivien koristeluun.  

Meillä oli niin kiva ystävänpäiväviikonloppu. Näimme monia rakkaita, herkuttelimme ja leikimme ilmapalloilla. 

Laskiaisena oli niin kivaa herkutella Pekan tekemillä laskiaispullilla ja mennä lasten kanssa pulkkamäkeen. 

Oli niin ihanaa, kun meillä alkoi koko perheen yhteinen talviloma. Osallistuimme Poikilo Museon hauskaan Pehmolelujen yö -tapahtumaan. Eli lapset veivät omat pehmolelunsa yhdeksi yöksi museoon seikkailemaan ja seuraavana päivänä pehmon kuvien kera sai hakea takaisin kotiin. Halusin vielä loman ajaksi somistaa meidän muumihyllyn talviseksi. Yhdessä pelasimme lautapelejä, herkuttelimme, katsoimme elokuvia, saunoimme, lapset näkivät kavereita, ja oli niin kivaa, kun ei ollut kiire minnekään. Teimme myös muutaman päivän talvilomareissun Pirkanmaalle mikä teki hyvää meille kaikille. Oli niin ihanaa mm. uida kylpylässä ja ihastella upeita jääveistoksia Ikurin jääveistospolulla. 

Valitettavasti helmikuun viimeisinä päivinä meille saapui flunssa, höh. Toivottavasti paranemme pian. Helmikuussa oli vielä niin ihanaa nauttia talvesta, mutta nyt on aika kevään tulla. Tässä lopuksi vielä tuttuun tapaan linkit kaikkiin helmikuun postauksiin:

Askarteluideoita ystävänpäivään

On kiva koristella kotia ystävänpäiväksi

Meidän ystävänpäivä

Laskiaisen riemua!

Talviloma on täällä

Talvilomareissu Nokialla ja Tampereella