Reissu Kuopioon

Kävimme Kuopiossa edellisen kerran joulukuussa, kun menimme tapaamaan Pekan isovanhempia, lasten isomummia ja ugulia. Olimme ajatelleet mennä Kuopioon seuraavan kerran vasta kesällä, mutta saimme kutsun Ugulin 90v juhliin mitkä pidettiin nyt maaliskuussa. Tietenkin halusimme osallistua juhliin ja siksi matkasimme Kuopioon aiemmin mitä olimme suunnitelleet. Oli hauskaa päästä taas reissuun ja oli mukava nähdä Pekan sukulaisia. Pekan täti oli ajatellut lapsiamme ja juhliin oli tuotu koristeeksi ilmapalloja millä lapset saivat leikkiä. Hän oli ostanut lapsillemme myös kivan lintukirjan minkä parissa on riittänyt ihmeteltävää, kiitos vielä! Isomummi ja uguli puhuivat kauniisti toisistaan ja ukki (Pekan isä) piti mielenkiintoisen puheen Ugulin elämästä. Lapset olivat yhteistyönä maalanneet Ugulille taulun mikä sai V:n ehdotuksesta nimekseen: Suomen yötaivas. Maalauksessa oli käytetty sinistä, valkoista ja mustaa maalia. Siitä tuli hieno. Ehdimme olla juhlissa pari tuntia, sitten lapset väsähtivät ja suuntasimme hotellille lepäämään. Tiedämme, että läsnäolomme oli juhlissa tärkeää, lapset toivat isomummille ja ugulille iloa varmasti pitkäksi aikaa. Lapset tuovat hymyineen, touhuineen ja haleineen hyvää mieltä. He ovat niin ihania mussukoita! 

Yövyimme tuttuun tapaan Sokos Hotel Puijonsarvessa. Tällä kertaa saimme yllättävän ison huoneen, emme olleet varautuneet siihen. Huone vain jatkui ja jatkui. Ensin oli kaappi ja kylpyhuone, tyttöjen sängyn syvennys. Sitten oli toinen syvennys missä oli lisää kaappeja, työpöytä ja avointa leikkitilaa, sitten perällä oli ovellinen tila missä me vanhemmat ja poitsu nukuimme. Huoneessa oli myös kaksi telkkaria ja kylpyamme. Vau! Lapsia kiinnosti huoneen lisäksi respan luona oleva akvaario kaloineen. Olisimme viihtyneet hotellissa kauemminkin kuin yhden yön, hih. Huone oli todella kiva ja palvelu ystävällistä.

Koska matkoihin meni monta tuntia ja olimme juhlissa, meillä ei ollut kauheasti aikaa muille aktiviteeteille. Veimme kuitenkin lapset Hoploppiin riehumaan ja käväisimme Matkuksessa ostoksilla. Lapset ja Pekka köllöttelivät hotellissa, kun minä menin ulos jaloittelemaan. Pakkohan se oli Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä käydä Kuopiossa ollessa ottamassa selfie Minna Canthin kanssa Minna Canthin kotitalon luona.

Viikonlopun reissu oli kiva ja vauhdikas. Se on selvää, että monen tunnin automatkat ja monenlaiset tekemiset kipeyttivät ja uuvuttivat minua. Pitkät automatkat kipeyttävät erityisesti niskaa, kaulaa, hartioita, leukaa, selkää ja lonkkia. Tämä viikko menee aika pitkälti varmaan kotoillessa, jumppaillessa ja lepäillessä, että kykenen viikonloppuna juhlimaan lasten serkun ristisiäisiä Kotkassa. Meillä tämä maaliskuu on täynnä juhlia ja pieniä reissuja. Hauskaa! Minun täytyy vain muistaa lepäillä tarpeeksi. 

 

Lepään paljon, se ei tarkoita sitä että olisin laiska tai päivä menisi hukkaan - Kehoni tarvitsee paljon lepoa

Se, että lepään paljon, ei tarkoita sitä että olisin laiska tai päivä menisi hukkaan. Kehoni tarvitsee paljon lepoa, että kykenen tekemään päivän askareita. 🦋

Fibromyalgian takia joudun pitämään lepotauon melkein jokaisen homman välissä. Esim siivouksen jälkeen täytyy levätä, ruuanteon jälkeen täytyy levätä, ulkoilun jälkeen täytyy levätä, kyläilyn jälkeen täytyy levätä, leikkien jälkeen täytyy  levätä jne. Uuvun helposti. Jos on päivän aikana enemmän tekemistä esim silloin, kun olemme reissussa, sen jälkeen ainakin seuraava päivä menee suurilta osin vaakatasossa. Nykyään täytyy suunnitella päivät ja tekemiset niin, että minulla on riittävästi lepotaukoja. 🦋

Tämä asia on harmittanut minua kovasti, mutta nyt alan pikkuhiljaa hyväksymään tilanteeni ja pidän taukoja silloin kun siltä tuntuu, lepään kun siltä tuntuu. Kuuntelen kehoani ja mietin mitä se tarvitsee. On täytynyt opetella uudenlainen arki. Olen iloinen siitä miten ihania lapsia minulla on. He tietävät ja ymmärtävät sen, että äitin täytyy välillä levätä. He ovat jo tottuneet siihen. Vaikka meillä on riehakkaita lapsia, niin onneksi he osaavat välillä myös rauhoittua köllöttelemään kanssani tai leikkimään rauhallisempia leikkejä. 🦋

Ennen koin huonoa omaatuntoa siitä, että väsyttää ja uuvuttaa. Jotenkin makoilu ja lepäily hävetti. Kun sain selityksen levon tarpeelle, syyllisyys ja häpeä katosivat. Tosiaan kehoni tarvitsee paljon lepoa, kun lepään, jaksan paremmin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minun on ollut pakko opetella miettimään itseäni ennen muita. Selviydyn arjesta, kun huolehdin riittävästä levosta. Selviydyn fibromyalgian kanssa, kun huolehdin paremmin omasta hyvinvoinnistani.  🦋

Fibromyalgian myötä olen löytänyt liikunnan ilon

Sairastuminen ei ole tietenkää iloinen asia, mutta fibromyalgia on pakottanut minua muuttamaan elintapojani, vaikka en jaksaisikaan. Olen löytänyt liikunnan ilon! Olen lisännyt liikuntaa elämääni, koska tähän sairauteen liike on lääkettä. Olen mm. käynyt lenkkeilemässä (mieluiten luonnossa), välillä jumpannut ja joogannut, olen käynyt pari kertaa uimassakin. Aloitinpa tänä talvena myös hiihtoharrastuksen 17 vuoden tauon jälkeen mistä olen innostunut todella paljon. Olen niin ylpeä itsestäni, että vaikka väsyttää hurjasti ja kuntoni ei ole kovin hyvä, olen saanut itseni liikkelle. Huomaan myös miten vanha urheilijanvaistoni alkaa heräilemään vuosien uinumisen jälkeen. Haluan kehittää kuntoani ja pyrkiä parempiin suorituksiin. En siksi, että olisi pakko, vaan koska haluan. Ja se on mielestäni aika mahtavaa!

Nyt kun olen tottunut liikkumaan enemmän ja se on tullut osaksi arkeani, huomaan olevani pirteämpi ja jaksan paremmin. Lääkkeiden ja liikunnan yhteisvaikutus on helpottanut vähän fibrokipuihin, vaikka eivät ne kipua kokonaan poistakaan. Olen huomannut myös, että en enää tarvitse niin paljon astmalääkkeitä liikkuessani kuin ennen. 

Minulla ei ole hienoja hiihto- tai jumppavaatteita ja välineitä. Se ei kuitenkaan estä minua liikkumasta. On vapauttavaa, kun en pelkää muiden reaktioita. Tykkään liikkua luonnossa ja kotona, oman aikataulun mukaan ja myös perheen kanssa yhdessä. Olen iloinen siitä, että olen löytänyt liikunnan ilon. En liiku siksi, että laihtuisin vaan siksi, että voisin paremmin. Siksi liikkuminen tuntuu nykyään kivalta ja palkitsevalta. Minulla ei ole tiukkoja aikatauluja tai tavoitteita, liikun kun siltä tuntuu. Mitään ei ole pakko tehdä. Jos olo on kovin uupunut, ei tarvitse rehkiä. Liikun silloin, kun olo on parempi ja olen virkeämpi. Haluan todellakin, että liikunta on kivaa ja tuo minulle iloa, en aio tehdä siitä mitään pakkopullaa. 

Vinkkejä sinulle, joka alat liikkumaan enemmän pitkän tauon jälkeen: Aloita maltilla ja rauhallisesti. Minä aloitin ensin ihan vain kävelylenkeillä metsässä ja suolla sekä venyttelemällä. Luota ja usko itseesi. Kyllä se kunto ajan kanssa kohenee. Ole myös armollinen itsellesi, et ole epäonnistuja, vaikka joutuisitkin perumaan suunnitellun liikkuntahetken. Aina ei jaksa eikä huvita ja se on ihan ok. Minä olen joogannut lapsille tarkoitetuilla liikkeillä mitkä ovat helppoja, pinterestistä löysin kuvaohjeita hakusanalla yoga for kids. Olen joogannut myös lasten kanssa yhdessä. Tee liikkeitä niin paljon tai kauan kuin sinusta parhaalta tuntuu. Lyhyetkin joogahetket rauhoittavat ja ovat parempia kuin ei mitään. Minä olen aloittanut hiihtämisen tyhjällä kentällä ja läheisellä suolla. En ole halunnut mennä vielä pururadan laduille muiden tukkeeksi. En myöskään vielä uskalla laskea mäkiä, tykkään hiihtää tasaisessa maastossa. Ilmaisia jumppaohjeita ja videoita löytyy youtubesta, myös meille aloittelijoille. Rohkeasti vain kokeilemaan mitä jaksat ja pystyt tekemään, mihin kuntosi riittää ja mikä tuo sinulle hyvää mieltä. Tsemppiä! Tärkeintä on, että löydät lajin/keinon nauttia liikkumisesta, että se tuo sinulle iloa. Minä nautin kaikista eniten luonnossa liikkumisesta. 

Rähjäisen nuken muodonmuutos

Meidän esikoinen sai ensimmäisen nukkensa joululahjaksi ollessaan 1kk ikäinen. Sen ostivat S-mamma ja P-pappa (isovanhempani), meidän H on heille ensimmäinen tyttö lapsenlapsenlapsi ja tietenkin rakas.  

Nukella on paljon tunnearvoa. Kuten näkyy sillä on paljon leikitty. Se on ollut esikoisellamme jo 9 vuotta. Ihan vauvasta asti, varsinkin tyttäremme ensimmäisinä vuosina nukke sai taaperon käsissä vähän rajua kohtelua. Nukke on kuitenkin selvinnyt kaikki nämä vuodet. Sillä on leikkinyt myös meidän keskimmäinen. Ensimmäinen nukke on tärkeä, mutta lähiaikoina sillä ei ole tullut kauheasti leikittyä. Ymmärrän. Se ei oikein houkutellut leikkeihin näin rähjäisenä ja kuluneena. Halusin antaa nukelle uuden elämän. 

Instagramin nukkemuutosvideoiden inspiroimana päätin, että nyt myös meidän nukke saa kokea muodonmuutoksen. Uskon, että se innostaa leikkeihin, kun se näyttää taas nätiltä. Siitä tulee ihan kuin uusi, vaikka onkin se sama tuttu nukke.

Ensin pesin nuken saippualla ja sen hiukset shampoolla, käytin myös hoitoainetta. Nukke tuoksuu nyt miedosti ihanalta. Harjasin sen hiukset mikä oli oikeasti todella iso työ, siinä meni kauan. Hiuksia myös irtosi, mutta koska nukella on paljon hiuksia, se ei haitannut. Leikkasin nuken hiukset tasaiseksi, n.2 cm lähti pois. Nukanpoistokoneella kävin nuken kankaiset kohdat läpi. Otin kaapistamme ihonvärisen maalin ja aloitin maalaamaan, ensin kasvot ja sitten kädet. Maalasin kaksi kerrosta, ja kolmannella kerralla vain viimeistelin. Kun nukke oli kuivunut piirsin sille ruskealla puukynällä kulmakarvat ja vähän pieniä hentoja pisamia. Etsin nukelle mekon, poistin siitäkin nukat nukanpoistokoneella. Puin nuken ja etsin sille laatikosta myös (Olli Ella dinkum dollin ylimääräiset) kengät. Harjasin ja asettelin hiukset nätisti, etsin sen hiuksiin koristeeksi kaksi ihanaa kukkapinniä. Nukke vaati vielä viimeistä silausta. Sipaisin sen poskiin vähän punaa. Ja tadaa! Nukke oli valmis. Illalla aloitin ja seuraavana päivänä sain sen valmiiksi. Rahaa muutokseen kului 0 euroa. Se vaati vain aikaani vähän vaivaa.

Olen niin iloinen, että ryhdyin rähjäisen nuken muodonmuutokseen. Uskon, että nyt kunnostettuna se innostaa taas monenlaisiin leikkeihin. Hauskaa, että tärkeä ensimmäinen nukke sai uuden elämän. Ihanaa miten onnellinen esikoisemme oli nähdessään uudistetun nuken. Myös keskimmäinen ilahtui ja innoissaan huudahti: "Äiti, tuo nukke näyttää upealta". Minua kiitettiin moneen kertaan. Lasten ilo ja kiitokset ovat paras palkkani tästä projektista. 

Aulangon luonnonsuojelualue Hämeenlinnassa

Vietimme Pekan kanssa viime viikolla ihanan kylpyläloman Scandic Aulangossa. Siitä pääsee lukemaan enemmän täältä. Yksi reissumme kohokohdista oli tutustua Aulangon luonnonsuojelualueeseen mikä on kävelymatkan päässä hotellilta. Kiertämämme reitti oli n. 3km pitkä, hotellilta näkötornille/näköalapaikalle ja takaisin. 

Fibromyalgian takia minun täytyy huolehtia lepotauoista. Lähdimme retkeilemään aamupalan jälkeen, joten pientä aamujäykkyyttä ja väsymystä oli havaittavissa. Jo alkumatkasta uuvutti ja tuntui että en jaksaisi kävellä. Siksi etenimme rauhallista tahtia. Menimme luonnonsuojelualueelle vähän kiertoreittiä, koska se oli loivempi ja helpompi kulkea minun lonkkia ajatellen. Tietä pitkin pääsimme kulkemaan meidän ensimmäiseen kohteeseen ihastuttavaan Ruusulaakson paviljonkiin. 

Ruusulaakson paviljonki on peräisin 1800-luvun loppupuolelta ja se sijaitsee söpön pienen Joutsenlammen läheisyydessä. Se oli suunniteltu piknikvieraiden vilvoittelupaikaksi. Kesällä miljöö on varmasti vielä ihanampi ja oikein kutsuu piknikille. Pidimme pidemmän lepotauon tässä. Ihastelimme Paviljonkia, tutkimme sen yksityiskohtia. Mietin miten hauskaa olisi kesällä ottaa kuvia siinä jossain vintage vaatteissa. No.. meillä on kesäksi muita suunnitelmia, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka vielä palaisimme joskus Ruusulaakson paviljongin luokse. 

Siitä matkamme jatkui Aulangon näkötornille ja sen edessä olevalle tasanteelle, näköalapaikalle. Näkötorni on valmistunut 1907. Sinne ei pääse talvella, mutta se ei meitä haitannut, koska tornin edustalla olevalta näköalatasanteelta avautui upea Suomalainen kansallismaisema Vanajaveden laaksoon.

 

Meitä olisi kiinnostunut mennä tutkimaan tasanteen vierestä lähteviä portaita ja alhaalla olevaa Karhuluolaa missä olisi ollut 1906 valmistunut Rober Stigelin patsas karhuperheestä, mutta portaat olivat jäässä ja vaarallisen näköiset. Portaita oli myös paljon, joten niiden edes takaisin kulkeminen olisi varmasti ollut minulle hankalaa. Tällä kertaa siis, emme kulkeneet portaita alas, vaikka mieli olisi vähän tehnytkin. Tasanteella lepäsimme ja sen jälkeen loppumatka taittui helpommin, piristyin.

Lähdimme kävelemään takaisin päin hotellille tietä pitkin, mutta tällä kertaa oikaisimme vähän ja menimmekin loppumatkan metsäpolkua pitkin emmekä jatkaneetkaan autotietä pitkin takaisin hotellille. Polku vei meidät suoraan vanhan Graniittilinnan luo mikä on peräisin 1800-luvun loppupuolelta. Graniittilinna sijaitsee Scandic Aulangon lähettyvillä, vain tien toisella puolella. 

Aulangon puistometsän, luonnonsuojelualueen historia on mielestäni mielenkiintoinen. Sen on rakennuttanut 1800-luvun loppupuolella rikas asetehtailija, vieraanvarainen hyväntekijä ja liikemies Hugo Standerstskjöld. Hän rakennutti puistometsän alunperin rakkaudenkohteelleen puolalaiselle kreivittärelle, joka ei kuitenkaan halunnut saapua Suomeen. Useista naimatarjouksista huolimatta Hugo jäi perheettömäksi poikamieheksi. 1920 Hän myi puistometsän Hämeenlinnan kaupungille sillä ehdolla, että se olisi edelleen kaikkien vapaassa käytössä. Puistometsä siirtyi valtion omistukseen 1963. Lisää tietoa Hugo Standerstskjöldistä ja Aulangon puistometsän historiasta pääsee lukemaan esimerkiksi täältä.

Meidän talviloma

Meidän talvilomalla oli löhöilyä, ulkoilua, herkuttelua, yhdessä pelaamista, shoppailua, saunomista ja kylpemistä. Parasta oli tietenkin yhdessä vietetty aika ja se kun herätyskelloa ei tarvittu. 

Tietysti lapsille loman kohokohta oli päästä mummille ja ukille yökylään. He tekivät siellä kaikkea hauskaa: mm he kävivät pulkalla erilaisissa puistoissa, leikkivät eri leluilla kuin kotona, rapsuttelivat koiria, herkuttelivat ja katsoivat elokuvaa. Pääsivät viettämään laatuaikaa mummin ja ukin kanssa. Hauskaa! 

Meidän vanhempien kohokohta lomalla oli päästä pitkästä aikaa kahdestaan reissuun. Pekka sai vanhemmiltaan 30v lahjaksi syksyllä parin päivän kylpylälomalahjakortin kahdelle. Nyt talvilomalla oli hyvä tilaisuus lähteä reissuun. Kylpyläloma oli täydellinen syntymäpäivälahja Pekalle. Kiitos vielä! Meillä oli ihana, rentouttava ja elämyksellinen reissu. Uimme, retkeilimme luonnossa, herkuttelimme, lepäsimme ja kävimme keilaamassa. Nautimme hiljaisuudesta, kiireettömyydestä ja toistemme seurasta. Täällä pääset lukemaan enemmän reissustamme ja katsomaan enemmän kuvia.

Loman alussa kävimme Veturissa ostoksilla, lapset saivat mammalta ja papalta vähän lomarahaa. H osti pehmolelun ja kindermunia, V osti prinsessamekon ja L kirjan. He saivat valita ostoksensa itse. Pekka teki poikien päiväreissun Tampereelle, he kävivät Plevnan panimolla ja katsomassa Ilves-Kookoo matsin. Esikoisen kaveri oli meillä yökylässä, se oli H:n mielestä tosi hauskaa. Minä vietin ystäväni S:n kanssa kivan tyttöjen päivän, kun kiersimme Kouvolan kirppareita ja kävin kampaajalla. Tein kivoja pieniä kirpparilöytöjä: kummituskoristeen (halloweenia varten) 1€, pieni merenneito Pärsky pehmolelun 70snt ja violettia nauhaa rulla 1.50€ (aion tehdä siitä fibromyalgia nauhoja) Perheenä vierailimme isovanhempieni S-mamman ja P-papan luona, vaihdoimme kuulumisia, lapset leikkivät siellä olevilla leluilla ja herkuttelimme. V näytti niin upealta uudessa prinsessamekossaan. Hän on pitänyt sitä päällä melkein joka päivä. Lapset soittelivat videopuheluita mamman ja papan (minun vanhempieni) kanssa. Viimeisenä lomapäivänä herkuttelimme Pekan tekemillä hamppareilla.

Hiihtolomalla on tietenkin myös hiihdetty, pulkkailtu ja leikitty lumessa. Nautittu talvesta ja lumesta vielä kun voidaan. 

Lomalla tuli myös siivottua kaappeja ja järjesteltyä tavaroita. Maaliskuu on minun synttärikuukausi, sen kunniaksi innostuin vaihtamaan muumihyllyyn mustavalkoisia mukeja ja paljon Marimekkoa, hih. Koko perheen yhteinen loma teki hyvää. Meillä oli kiva ja vauhdikas loma, mutta tietenkin myös tarpeeksi lepoa. Fibromyalgian takia tekemiset täytyy miettiä niin, että jaksan, sopivasti tekemisiä ja lepoa.