Tein eilen ystäväni kanssa pienen ruskaretken Repoveden kansallispuistoon ihailemaan kauniita suomalaisia maisemia. Tarkoitus oli päästä kuvaamaan puiden väriloistoa:ruskaa. Inspiroitua ja hengittää raitista ulkoilmaa. Viettää ystäväni kanssa laatuaikaa yhdessä ilman ylimääräistä hälyä.
Olin käynyt Repovedellä viimeksi lapsena. Minulla ei ollut paikasta oikein minkäänlaisia muistikuvia, joten minusta oli hauska lähteä sinne seikkailemaan. Emme kuitenkaan kulkeneet polkua muutamaa kilometriä pidemmälle, koska leikkauksen jäljiltä alavatsani kipeytyy herkästi, jos rasitun enemmän. Eli siis näimme vain murto-osan kansallispuistosta. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, silti nähtävää riitti.
Ihastelin metsää, järveä, puiden lehtisadetta, juuria ja kalliota. Tietenkin Lapinsalmen sillalla piti ottaa poseerauskuvia, heh. Vaikka monet haukkuvat tuota melko uutta siltaa mikä on rakennettu vanhan romahtaneen riippusillan tilalle, minä olin helpottunut siitä, että tämä uusi silta on tukeva eikä kauheasti heilu, heh.
En ollut reissuun missään nimessä pettynyt, päivä oli kiva ja maisemat kauniit. Kuitenkaan päässäni ollut mielikuva ruskamaisemasta ei toteutunut. Keltaisia puita näkyi aika vähän ja monista puista lehdet olivat jo tippuneet. Ehkä myöhästyimme tai sitten alueella on vähemmän isoja lehtipuita? Saimme kuitenkin edes vähän ruskaa taltioitua, hih.
Meitä nauratti se, kun palasimme polulta takaisin autolle ja lähdimme ajelemaan kotiin päin, kun meistä tuntui siltä että tienvarressa näkyi enemmän keltaisia puita ja ruskaa kun kansallispuiston upeissa kallio- ja järvimaisemissa. Heh. Meillä oli kiva ja rento retkipäivä. Kiitos seurasta S ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡