Syyskuun kivoimpia juttuja

Syyskuu meni ohi melko nopeasti ja hyvä niin. Arki tuntui välillä raskaalta ja tylsältä. Pienet olivat syyskuussa kaksi kertaa flunssassa ja kuun lopussa minäkin sain tartunnan. Että sellaista. Tietenkin syyskuussa oli myös paljon kivoja hetkiä: pääsimme sisustamaan kotiamme syksyisemmäksi, vietimme aikaa läheisten kanssa, ulkoilimme yhdessä, teimme herkkuostoksia jäätelöautolla, askartelimme, ompelin, tunnelmoimme kynttilöiden valossa ja katsoimme monia hauskoja elokuvia. Tässä vielä tarkemmin syyskuun kivoimpia juttuja:

Sisustimme kotiamme syksyisemmäksi

Meillä kotona vaihtuu koristeet ja osa tekstiileistä vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Meidän mielestämme se on hauskaa ja tuo kivaa vaihtelua arkeen. Kesähaikeuden selättää helpommin, kun keskittyy kivoihin syksyisiin juttuihin, kuten kurpitsoihin, kynttilöihin ja kauniisiin syksyn väreihin.

Kävimme yhdessä poimimassa omenoita

Meidän syksyisiin perinteisiin kuuluu omenoiden poimiminen sukulaisten pihalta. Onneksi tämä perinne toteutui, sillä toinen alkusyksyn perinne jäi toteuttamatta, emme nimittäin päässeet tänä vuonna käymään auringonkukkapellolla. Lapsista oli hauskaa etsiä omenoita ja syödä niitä heti. Istua samoilla rappusilla kuin minä ja veljeni lapsina ja moni muu ennen meitä. 

Askartelimme lasten kanssa monenlaista

Maalasimme yhdessä kuivattuja vaahteranlehtiä, tammenlehtiä ja tammenterhoja. Minä maalasin hurjan hauskoja halloweenkissoja. V ja L maalasivat monia ihania vesivärimaalauksia. Piirtelimme ja maalasimme koko perhe yhdessä syksyisiä piirroksia kuten kurpitsoja ja kummituksia. Alla olevassa kuvassa vain pieni osa meidän askarteluista.

Vietimme hauskan ulkoilupäivän sukulaisten kanssa

Vietimme hauskan ulkoilupäivän mummin ja ukin, lasten tätien, serkkupoikien ja poitsun kummien kanssa. Kävimme yhdessä leikkipuistossa leikkimässä ja söimme mummilla ja ukilla Pekan siskon tekemää herkullista kakkua. Samalla juhlimme mummin nimipäivää. Olipa mukavaa viettää aikaa yhdessä isolla porukalla.

Juhlimme meille rakkaan pienen pojan syntymäpäivää

V niin ihanasti kutsuu häntä serkuksi, vaikkei hän oikeasti lastemme serkku olekaan. Kuitenkin läheinen ja meille rakas pieni poika. Hänellä olikin hauskat autot synttärit mikä inspiroi meitä myöhemmin katsomaan kyseisen elokuvan. Kaikki juhlat, mutta varsinkin lasten juhlat tuovat niin ihanaa piristystä arkeen. Meillä oli hauskaa ja varsinkin onginnasta saadut tatuointitarrat olivat lasten mieleen. 

Oi ihanaa, huomenna on  lokakuun, yksi lempikuukausistani. Halloween lähestyy, spooky season on täällä! Wuhuu! Tässä vielä linkit kaikkiin syyskuun postauksiin:

Fibromyalgian lisäksi minulla ei ole muuta reumasairauksiin kuuluvaa sairautta 

Omenoiden poimintaa 

Meidän tunnelmallinen ja syksyinen koti 

Fibromyalgiasta johtuen näen paljon unia mitkä muistan aamulla

Ihania muistoja herättäviä pehmoleluja lapsuudestani

Syyskuun kivoimpia juttuja 

Ihania muistoja herättäviä pehmoleluja lapsuudestani

Viimeisimmältä mökkireissulta tarttui mukaan monenlaisia ihania pehmoleluja 90-luvulta ja 2000-luvun alusta. Vanhempieni mökillä on säilössä minun ja veljeni vanhoja leluja, tällä kertaa innostuin penkomaan pitkästä aikaa omaa leluarkkuani ja otin sieltä monia ihania pehmoleluja lasteni leikkeihin. Oletkohan sinä leikkinyt näillä samoilla leluilla lapsena?

Halusin meille kotiin kaikki minun ihanat Nalle Puh-pehmot. Ison Nalle Puh pehmolelun (ja ihan pienet mini Nalle Puh figuurit) olen hakenut mökiltä aikaisemmin, nyt oli pienien pehmolelujen vuoro. Luulen, että melkein kaikilla on joku muisto Nalle Puhista omasta lapsuudesta. Silloin telkkarista tuli Nalle Puh-tvsarja minkä tunnusmusiikki kuului "Nallee Nalle Puh Nallee...." Muistateko?  Meille tuli myös Nalle Puh sarjakuvaa ja olen lapsena katsonut monia Nalle Puh-elokuvia. Meillä on ollut myös Nalle Puh-kirjoja sekä -palapeli, ne olen jo aikaisemmin tuonut mökiltä meille. Nämä söpöt pienet Nalle Puh-pehmolelut ovat oikeastaan vanhoja Mc Donald's lastenaterioiden mukana tulleita leluja ihan 2000-luvun alusta. Voi kunpa minulta löytyisi ne kaikki. Muistan omasta lapsuudesta monia muitakin kivoja Disney-aiheisia mäkkärileluja, ne olivat hienoja! Muutenkin mäkkärilelut olivat silloin kivempia. 

Tietenkin minun piti ottaa kotiin minun vanhat Pokemon pehmolelut. Pokemon oli nimittäin lapsuudessani uusi hittijuttu. Katsoimme veljeni kanssa tvsarjaa, keräsimme pokemon-kortteja ja meillä oli leikeissä pehmojen lisäksi myös figuureja. Oli meillä Pokemon-pelikin meidän siihen aikaan hienoihin gameboy coloreihin. Hauskaa! Pokemon-figuurit ja -kortit olen tuonut mökiltä jo aiemmin. Nyt oli söpöjen pehmolelujen vuoro. Tunnistatko mitkä Pokemon-pehmot minulta löytyvät? Hih.

Voi miten ilahduin nähdessäni nämä söpöt Smunchie Scrunhiet 90-luvulta. Oli hauskaa leikkiä niillä ihan pehmoleluina, koska scrunhien saa pehmolelun sisään. Oli myös kivaa solmia scrunhiet hiuksiin tai pujottaa ne käteen käyttäen söpöjä pehmoja käsimaskotteina. Tietenkin minun piti ottaa nämä söpöläiset meille. Minulla on niitä kolme: oranssi kissa, harmaa koira ja ruskea nalle? Lupasin antaa koiran H:lle ja kissan V:lle käyttöön. Minä haluan säilyttää itselläni yhden, tuon söpön ruskean otuksen. 

Karvinen! Kuka muistaa omasta lapsuudestaan Karvisen? Me olemme veljeni kanssa katsoneet telkkarista tv sarjaa Karvisesta ja lukeneet sarjakuvia. Olen katsonut myös 2000-luvun alussa tulleet Karvinen-elokuvat. Meidän omat lapset tykkäävät kovasti Karvinen elokuvista, voi miten he ilahtuivat nähdessään tämän hauskan pehmolelun. Ajattelin kunnostaa pehmoa korjailemalla silmien ja nenän kuluneita maalipintoja.

Smurffit! Pakko oli ottaa kotiin pari pientä smurffi-pehmoa muistoksi. Me katsoimme lapsena veljeni kanssa smurffeja, olikohan meillä niitä vhs-kaseteilla vai tuliko niitä telkkarista? En enää niin tarkasti muista. Se velho oli niin hauska yrittäessään napata smurffeja. Ja voi että smurffilaulut olivat hauskoja, muistatteko ne? Meillä ainakin oli smurffi-levyjä ja niiden tahdissa jammailtiin, haha. Näitä mäkkärin smurffipehmoleluja olisi mökillä ollut enemmänkin, mutta päädyin ottamaan meille vain kaksi, smurffiinan sekä jouluisen smurffin lahjapaketin kanssa. Aika hauskoja! Ennen oli tosiaan kivempia mäkkärileluja, niillä tuli oikeasti leikittyä. Me otamme omille lapsille harvoin lastenateriaa, leluja vain silloin, kun on jotain oikeasti kivoja, niin käy harvoin. 

Hessu-pehmolelu on ollut minun hauska korismaskotti. Harrastin lapsena/nuorena koripalloa melkein 10 vuotta. Tälläiselle Disney-nörtille Hessu-pehmo on tärkeä, vielä kun siihen liittyy minulle pitkään ollut rakas harrastus.

Olen aikaisemmin tuonut mökiltä mm. pari tonttupehmoa, nyt toin pari sydänpehmoa sekä herttaisen sydänrasian meidän ystävänpäivänjuhlintaa ajatellen. Rasiasta voisi tulla hauska ystävänpäivän yllätysrasia. Otin kotiin myös söppänän pupun nukenkasvoilla, se on ostettu aikoinaan Tiimarista. Tiesitkö muuten tätä: tällä hetkellä täällä Kouvolassa toimii Suomen ainut Tiimari.

Toin mökiltä monia kivoja pehmoleluja omien lasten leikkeihin. Olen niin iloinen siitä miten paljon vanhat leluni lapsia ilahduttavat. Niillä on syntynyt jo monia kivoja leikkejä. Pehmoleluja jäi mökille vielä hurjat määrät. Ehkä joskus kotiutan niitä lisää? Aika näyttää kuinka käy. Ainakin kotiuttamatta on vielä yhdet tärkeimmistä pehmoleluistani Anniina -niminen Snoozem? kuperkeikkanalle sekä Aatu- niminen Little monkey lost apina, nimesin pehmolelut lapsena itse, hih. Minulla oli myös muumipehmoleluja (ainakin muumimamma) ja olen niin harmissani siitä, että jostain syystä ne eivät ole säilyneet.

 

Fibromyalgiasta johtuen näen paljon unia mitkä muistan aamulla

Minä toivon, että ensi yönä heräisin muistamatta mitä yöllä on tapahtunut. Fibromyalgiasta johtuen näen nimittäin paljon unia mitkä muistan aamulla ja vielä pitkään. Jos kuitenkin unia on taas tulossa, niin kaikista mieluiten näkisin ihania ja kivoja unia. 

Minun unet ovat lähiaikoina olleet seikkailuja, juhlimista, hullunkurisia ja erikoisia, pelottavia, uhkaavia ja ahdistavia, iloisia, ihania, visuaalisia ja inspiroivia, matkailua kaupungeissa ja metsissä, oivalluksia, pelkojen ja itsensä voittamista. 

Unissani ovat esiintyneet mm. Pekka ja lapset, vanhempani, sukulaisia, kouluaikaisia ystäviä/tuttuja, tuntemattomia ihmisiä, erilaisia eläimiä, jopa muumeja. Haha! Olen unissani usein paljon nuorempi kuin nyt (teini-ikäinen/nuori aikuinen).

Olen unissani asunut mm. lapsuudenkodissani ja jo edesmenneiden isovanhempieni kotona, yleensä Pekan kanssa kahdestaan. Olen unissani käynyt mm. isovanhempieni mökillä missä vietin lapsuuteni kesät, Kuopiossa, Pariisissa, New Yorkissa, kaupassa, tuntemattomassa viidakossa ja hylätyssä huvipuistossa. Mitäköhän ensi yönä tapahtuu? 

Vauhdikkaiden unien jälkeen, olivatpa ne sitten ahdistavia, outoja tai kivoja, on aamulla tosiaan se olo, että on koko yön seikkaillut jossain. Väsyttää. Ei ole helppoa tämän fibromyalgian kanssa yölläkään. 

Meidän tunnelmallinen ja syksyinen koti

Luulen, että koska kesä oli niin sateinen, se auttoi siihen miten nopeasti pääsin kesähaikeuden yli, jos sellaista alkusyksyn kesähaikeutta edes tällä kertaa oli. Kesähaikeuden selättämiseen auttaa aina kivoihin syksyisiin juttuihin keskittyminen. Vaikka kesä on mielestäni ihmisen parasta aikaa, on jokaisessa vuodenajassa omat hyvät puolet. Nautin syksyllä monista asioista. Eniten tunnelmallisista syksyn sävyistä.

Syyskuun alku on mennyt syksyä fiilistellessä. On ollut ihanaa sisustaa kotia syksyisemmäksi erilaisilla tekstiileillä ja koristeilla. Aloitin kodin syksyisen ilmeen luomisen olohuoneesta, koska vietämme siellä koko perheenä eniten aikaa leikkien ja pelaten, leväten, telkkaria ja kirjoja katsellen. Sohvalle päätyi meillä jo vuosia olleet Ikean okran väriset tyynyliinat ja aikoinaan V:n vauvamatoksi etsystä tilattu ihana lehtimatto. Hyllyyn päätyi patterikynttilöitä sekä vuosia sitten ostamamme keraamiset kurpitsat.  Ihanaa, kun Pekka on hemmotellut meitä monenlaisilla herkuilla.

Tajusin myös miten kivasti kesällä ompelemani saunatonttu sopii myös meidän syksyiseen kotiin. Yleensä syksyllä innostun enemmän virkkaamaan ja ompelemaan, niin nytkin. Käsissäni on syntynyt jo joululahjoja sekä koristeita halloweeniksi. Kerron niistä lisää myöhemmin. Minulla on mielessä kivoja ompelu ja-virkkausideoita aina enemmän kuin mitä jaksan ja kykenen (fibromyalgiasta johtuen) toteuttamaan. Saa nähdä mitkä ideat lopulta valmistuvat.

Tietenkin olohuoneen jälkeen syksy tuotiin viereiseen huoneeseen, ruokailutilan muumihyllyyn. Valitsin tällä kertaa väriteemaksi mustavalkoista ripauksella oranssia. Lisäsin hyllyille mukien ja purkkien lisäksi myös tuikkuja ja patterituikkuja. Kyllä se niin on, että syksyiseen tunnelmointiin tarvitaan ehdottomasti kynttilöitä ja erilaisia valoja kuten tämä aivan ihana kurpitsavalo minkä olen vuosia sitten saanut äidiltäni lahjaksi. Haluaisin ostaa ihania valokurpitsoja lisää, mutta valitettavasti en ole löytänyt niitä kuin hopeisena ja haluaisin nimenomaan tuollaisia oransseja valokurpitsoja.

Meidän makuuhuoneeseen päätyi muutama vuosi sitten H&M ostettu ruskea pussilakanasetti, hyllylle keraaminen kurpitsa ja kynttilöitä. Tietenkin myös marimekkoa, mistä tykkään todella paljon. 

Toistaiseksi meillä on sisustettu syksyiseksi olohuone, ruokailutila ja meidän makuuhuone. Meillä lastenhuoneiden remontit/kalustukset ovat vielä vähän kesken, joten siksi en ole päässyt lastenhuoneita sisustelemaan eikä niistä ole tässä postauksessa kuvia. Voi että niistä tulee valmistuessaan ihanat ja viihtyisät huoneet. Ajattelin, että olisi hauska myös keittiö sisustaa syksyiseksi, mutta sitä ennen minun täytyy aika paljon keittiötä järjestellä. En ole vielä siihen urakkaan jaksanut ryhtyä, hih. Meillä keittiön tasoille kerääntyy helposti tavaraa. Kääk! 

Olen vähän harmissani siitä, kun tänä syksynä emme tehneet perinteistä retkeä auringonkukkapellolle. Tässä ihan lähellä ei ollut peltoa ja elämäntilanne on ollut sellainen, että pellolle ei oikein ole ehtinyt tai jaksanut lähteä. En edes tarkkaan tiedä missä kaikkialla täällä Kouvolan alueella auringonkukkapeltoja on ollut. Olen kuitenkin ollut siinä ymmärryksessä, että kauempana kuin missä olemme edellisinä vuosina käyneet. Sen takia tällä kertaa meidän syksyisestä kodista ei auringonkukkia löydy. En kuitenkaan jää liikaa surkuttelemaan sitä. Onneksi meidän toinen perinteinen syksyinen aktiviteetti toteutui, kun teimme retken omenoita poimimaan, siitä lisää täällä. 

Syksyllä on ihanaa tunnelmoida kynttilän valossa viltin alla villasukat jalassa. Katsella yhdessä elokuvia ja askarrella. Odotan aina innolla kivoja syksyisiä juttuja: sisustamista, ruskaa, halloweenia sekä tietenkin meidän perheessä Pekan ja H:n syntymäpäiviä + muita lähipiirin synttärijuhlia. Vauhdikkaiden kesäpuuhien ja reissujen jälkeen, on syksyllä kivaa nauttia enemmän kotona olemisesta ja tehdä siitä itselleen ja perheelleen mahdollisimman viihtyisä. 

 

Omenoiden poimintaa

On taas se aika vuodesta, kun kauniit vanhat omenapuut notkuvat omenoista. Teimme perinteisen omenanpoiminta retken sukulaisten pihalle omenoita poimimaan. Voi että miten hauskaa meillä oli. Oli vielä niin kaunis ja lämmin päiväkin. Saimme mukaan kotiimme niin paljon omenoita, että niistä riittää hyvin piirakkaan ja myös syöntiin. Ihanaa!

Omena alkoi aiheuttamaan minulle allergisia reaktioita 2014. Harmittaa, kun en voi syödä omenoita, mutta onneksi muu perhe voi. Minulle kuitenkin omenat kuuluvat syksyyn, vaikkakin nykyään niitä vain visuaalisesti ihastellen, hih.

Voi miten hauskaa lapsista oli kiipeillä puissa ja napata omenoita maasta ja syödä ne heti. On siinä oma hauska tunnelmansa.

Se oli jälleen niin herttaista, kun lapset rouskuttelivat omenoita samoilla rappusilla kuin minä ja veljeni pieninä ja varmasi moni muu ennen meitä. 

Fibromyalgian lisäksi minulla ei ole muuta reumasairauksiin kuuluvaa sairautta

Minulla ei ole fibromyalgian lisäksi mitään muuta reumasairauksiin kuuluvaa sairautta. Siitä olen kiitollinen ja helpottunut. Reumalääkäri oli kuitenkin ihmeissään siitä, miten kosketusarkoja kipupisteeni (siis koko keho) on. Kipupistetestiä tehdessä säpsähtelin, puhisin ja jouduin jopa sanomaan että sattuu liikaa. Hän ihmetteli myös miten kovasti minua jäykistää. Hän totesi minulle: valitettavasti toisille fibromyalgia on vaikeampi kuin toisilla. 

Tuntui hyvältä, kun lääkäri ymmärsi tilanteeni ja tunsi myötätuntoa. Hän sanoi: olen pahoillani, että olet saanut näin hankalan ja elämään vaikuttavan sairauden noin nuorena. Totta. Olen 32-vuotias ja minulla on mummon toimintakyky. Se surettaa ja tuntuu epäreilulta. 

Minuun pätee esimerkiksi aikoinaan mammani 90v sanoma lausahdus: kun yhden päivän tekee, niin kaksi päivää potee. Näin on, esimerkiksi mökkireissun, retkipäivän, juhlien tai rankemman siivouspäivän jälkeen olen ihan poikki kaksi päivää, jopa enemmänkin.

Niveliä ja lihaksia sattuu, tein jotain tai en, niitä vain koskee, enkä voi sille mitään eivätkä lääkkeet auta. Pahimpina päivinä kävelen kuin oikesti vanhat mummot, kävely on vaikeaa ja hidasta, on hankala esim päästä sohvalta ylös tai saada selkää suoraksi. Kun lonkat ovat tavallista kipeämmät on vaikeampaa kävellä rappusia tai kumartua. Sormet ja ranteet ovat heikot, en saa kaikkia pulloja, purkkeja ja pakkauksia auki. Väsyttää ja uuvuttaa, muistini on huonontunut, koska en nuku levollista unta. Sellaista.

Ja tiedän kyllä, että mummo ei ole välttämättä = joku huonokuntoinen, helposti uupuva ja vaivainen, mutta jotenkin yleensä vanhemmille ihmisille tulee samoja vaivoja kuin mitä minulla nyt on. Olen itsekin nyt hyvä esimerkiksi siitä, että kyllä nuorella ihmiselläkin voi olla toimintakykyyn isosti vaikuttavia vaivoja/sairauksia. Sitä, ei välttämättä päälle päin huomaa, mutta näin on. 

Olen luonteeltani sellainen, että tsemppaan todella paljon, kun näen ihmisiä tai on tekemistä tiedossa ja yleensä olen varautunut niihin tilanteisiin keräämällä voimia eli lepäämällä etukäteen. Se minua harmittaa erityisen paljon, kun sosiaaliset tilanteet ja juhlat uuvuttavat minua kovasti, vaikka tykkään niistä. Olen puhelias, nautin ihmisten seurasta ja juhlien järjestämisestä. En ole antanut liikaa fibromyalgian vaikuttaa niihin, vaikka pakkohan minun on otettava se huomioon. Ennen juhlia ja juhlien jälkeen on tiedossa paljon lepoa, enemmän kipua ja jäykkyyttä.

Minulla menee varmasti kauan ennen kuin ihan oikeasti ymmärrän toimintakykyni niin että en uuvuta/kipeytä itseäni liikaa. Olen kuitenkin jossain määrin hyväksynyt sairastumiseni ja tehnyt monenlaisia muutoksia elämässäni. Isoin muutos minkä olen tehnyt on ollut se, että olen oppinut ottamaan aikaa enemmän levolle ja itselleni, eniten siksi, koska nykyään minun on pakko, mutta kuitenkin. Olen aina elänyt muita varten, se on ollut vaikeaa huomioida enemmän itseäni ja omia tarpeitani, mutta toisaalta ajattelen, että olihan se jo aikakin oppia tervettä itsekkyyttä. Tiedätte ehkä mitä tarkoitan. Haluan edelleen mennä eteenpäin positiivisella asenteella, vaikka elämä fibromyalgian kanssa on hankalaa. Onneksi minulla on Pekka ja muut rakkaat lähipiirissä tukenani. Sisulla eteenpäin, kiitollisena siitä, että minulla on "vain" fibromyalgia.