sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

TMD - Purentaelimistön kipu- ja toimintahäiriö

TMD - PURENTAELIMISTÖN KIPU- JA TOIMINTAHÄIRIÖ
Minulla todettiin helmikuun alussa TMD (temporomandibular disorders) eli purentaelimistön kipu- ja toimintahäiriö. Se on yhteisnimitys leukanivelten, puremalihasten hampaiston ja niihin läheisesti liittyvien kudosten sairaus- ja kiputiloille sekä toimintahäiriöille. Oireita voi olla mm: leukanivelten ja purentalihasten kipu, leukanivelnäänet, naksuminen, leukojen väsyminen ja jäykkyys, hampaiden yhteen pureminen, hammaskipu, korvakipu, kurkkukipu, päänsärky, äänenkäheys, puutuneisuuden tunne, palan tunne kurkussa... Puremalihaskivun ja nivelten ylikuormitusta ja jännittyneisyyttä saattaa aiheuttaa mm. tapa purra hampaita, vähän liian korkeaksi jätetty hammas hammaslääkärissä, leukojen jännittäminen, purukumin pureskelu, henkisesti ja fyysisesti kuormittava, stressaava elämäntilanne, jännittyneisyys...


Syksy oli rankka ja olen ollut pitkään stressaantunut. Marraskuussa tuli inhottavia tuntemuksia kieleen ja kurkkuun. Tammikuussa minulla alkoi kovempi hartia, niska ja kaulakipu mikä lopulta johti siihen, että minulla meni leuka jumiin tammikuun puolessa välissä. En saanut suuta useampana päivänä kunnolla kiinni enkä auki. Kipu oli ihan kamalaa. En pystynyt kunnolla esim. puhumaan tai syömään. Usein leukakipu kuulemma helpottaa ja katoaa ajan kanssa itsekseen, viikossa parissa. Ajattelin, että niin käy minullekin.

Leukakipu ei kadonnut, mutta onneksi pahin leukajumi helpotti viiden päivän kuluttua ja sain suun silloin kiinni ja auki, vaikka se oli vaikeaa. Kipua alkoi tuntumaan myös hampaissa, päässä, ajoittain myös korvissa ja korvat menee välillä lukkoon. Ihmettelin, että miten melkein kaikki hampaat kipuilevat samaan aikaan. Outoa. Välillä kipu on tosi kovaa, sitten se taas helpottaa. Kävin kovan hammaskivun takia useamman kerran hammaslääkärissä (minulle tehtiin juurihoito ja pari paikkausta), mutta hammaslääkäri totesi, että juurihoidon jälkeen tuntemani kova hammaskipu ei voi johtua hampaista, vaikka sitä hampaissa tuntuukin. Hammaslääkäri kokeili purentalihaksiani ja totesi niiden olevan todella jumissa. Hän kehotti minua ottamaan yhteyttä fysioterapeuttiin.


ALOITIN FYSIOTERAPIAN 8.2.2022
Helmikuun alussa tapasin fysioterapeutin ja hän tiesi heti mikä minua vaivaa: TMD eli purentaelimistön kipu- ja toimintahäiriö. 

Selvisi, että minulla on purentalihakset, leuan- ja päänlihakset sekä myös kaulan ja kielen lihakset todella jumissa. Niskan ja hartioiden lisäksi. Se vaikuttaa minulla eniten ehkä siten, että leuka, hampaat ja niska ovat tosi kipeät ja jäykät, välillä myös kipua päässä ja korvat menee lukkoon, kurkussa inhottavia tuntemuksia, kieli on jäykkä ja ajoittain huimaa. Tunnen kipua/jäykkyyttä päivittäin. En voi syödä kuin pehmeitä ruokia vähän kerrallaan, nälkä vaivaa usein. Nukahtaminen on välillä vaikeaa. Oikeanpuoleinen poskilihas jumittaa. Oikea puoli naamasta välillä nykii tai tärisee hetken, sinne kiristää, hymyily on välillä vaikeaa.

Fysioterapeutti hieroo päänlihaksia, niskaa ja kaulan lihaksia. Kipeitä kohtia tunnustellaan. Minua on ohjattu tekemään erilaisia harjoitteita, samalla on katsottu miltä ne minusta tuntuvat. Kipeää tekee. Fysioterapeutti on kertonut minulle paljon näistä purentalihas- ja leukavaivoista, kaikesta mahdollisesta mitä tähän tilanteeseeni voi liittyä. Hän on kertonut myös, että vaikka kipu on inhottavaa ja ajoittain todella kovaa, niin tämä ei ole vaarallista ja että tämä lähtee kyllä tästä helpottamaan. Siihen auttaa hieronta, harjoitteet, rentoutus ja lepo. Se, että tiedän mahdollisimman paljon, auttaa vähentämään stressiä, huolta ja jännittyneisyyttä tilanteeseen liittyen. Sain paljon ohjeita miten hoitaa tilannetta kotona. Käyn säännöllisesti, 2-3 viikon välein fysioterapiassa. Siellä seurataan edistyykö ja helpottuuko tilanteeni. Fysioterapiakäyntien jälkeen samana päivänä ja/tai seuraavina päivinä tuntuu aika paljon kipua ja on ollut vaikea nukkuakin. Se on kuulemma normaalia, kun kroppa on jumissa.

Siitä on nyt 10 viikkoa, kun päivittäinen kiputilanne alkoi. Olen käynyt fysioterapeutilla nyt 3 kertaa. Kiputilanne on edelleen niin kovaa, että varmaan vielä monta kertaa edessä. Siellä kipeitä lihaksia hierotaan ja venytetään. Olen saanut myös akupunktiohoitoa päähän, niskaan ja hartioihin. Keskustelemme tilanteestani, minua helpottaa se, että en ole tässä tilanteessa yksin, minua kuunnellaan ja saan apua. Fysioterapeutin mielestä se on hyvä asia, että kohdallani on välillä myös parempia päiviä kivun suhteen. Olen saanut paljon hyviä ohjeita miten hoitaa tilannetta kotona. 


NÄIN HOIDAN TMD TILANNETTA KOTONA
Tärkein tehtäväni on kiinnittää huomiota leuan ja kielen asentoon suussa. Eli rentouttaa leukaa ja kieltä aina, kun huomaan, että ne ovat  jännittyneet ja kireänä... ja niitähän kiristää koko ajan. Näin se rentoutus tapahtuu: pidän suun kiinni, mutta hampaat vähän erillään toisistaan, kieli "makaa" rentona suun pohjalla. Joudun tekemään töitä, että saan leuan ja kielen siihen asentoon, rennoksi. Se on ollut vaikeampaa kuin ajattelin. Joudun keskittymään tähän päivän aikana hirmuisesti, koko ajan. Sain myös tälläisiä ohjeita:  Ei saa syödä kovia, sitkeitä ruokia, ei purukumia (en niitä pystyisikään syömään), eikä leukaan saa nojailla. Suuta pitää aukoa niin kuin hyvältä tuntuu eli esim. ei väkisin liian auki. 

Lisäksi teen muutamia harjoitteita joka päivä tai joka toinen päivä. Ensin lämmitän lihakset kauratyynyllä. Aloitan kotitreenin pyörittelemällä käsiä, sen jälkeen hitaasti päätä puolelta toiselle. Seuraavaksi mm. liikuttelen leukaa hitaasti sivuille, työnnän leukaa eteenpäin ja palautan, venytän käsillä poskilihaksia samalla avaan ja suljen suuta. Hieron ja venytän purentalihaksia, kaulanlihaksia ja kielenlihaksia. Purskuttelen vettä suussa. Sellaista. Toistan liikkeitä 10 kertaa peräkkäin, ihan aina en ole pystynyt siihen, nykyään helpommin. Olen saanut lisää ohjeita niskan ja hartioiden hoitamiseen. Niskaan liittyviä liikkeitä teen aamuin illoin, joskus myös päivällä. Lisäksi vielä Pekka hieroo minun hartioita, niskaa ja päätä joka toinen päivä (kiitos hani ♡)

Hammaskipu (mikä ei johdu hampaista) ja varsinkin leukakipu on jokapäiväistä. Enemmän tai vähemmän. Inhottavaa. Välillä myös korvat menee lukkoon ja korvissa tuntuu kipua, päätä ja niskaa koskee/kiristää, huimaa ja kurkussa on inhottavia tuntemuksia. Välillä oikeanpuoleinen poskilihas jumittaa ja hymyily on vaikeaa. Välillä naama myös nykii/tärisee hetken oikealta puolelta. Sellaista.


TAKAPAKKEJA ON TULLUT
Tämän 10 viikon aikana olen kiputilanteen kanssa kokenut monia takapakkeja, ne lannistaa. Pahimmillaan kipu on niin kovaa, että on vaikea olla ja puhua, vaikeaa syödä ja nukkua, särkylääkkeet eivät poista kipua. On ollut jaksoja milloin nukun ja syön todella vähän. Kipu on lamaannuttavaa. Kun menossa on parempia päiviä (milloin kipu on lievempää) uskon siihen, että vielä kipu joskus helpottaa. Kun kiputilanne yltyy pahaksi, mieli on synkkä ja olo toivoton. Silloin mietin, että pääsenkö tästä kivusta ikinä eroon. Voinko enää koskaan syödä normaalisti?

Viimeisin takapakki oli yksi rajuimmista ja se kesti 8 päivää. Kipu oli todella kovaa, en pystynyt nukkumaan. Oli vaikea nukahtaa ja heräilin keskellä yötä kipuun. Nukuin yössä 3-5 tuntia ja heräilin siinä välissä. Onneksi kiputilanne alkoi helpottamaan, että pystyn taas nukkumaan paremmin. Enemmän kuin 5 tuntia. Arkea on kuitenkin pakko jaksaa pyörittää. Onneksi, kun kiputilanne on ollut pahempaa, olen saanut apua äidiltäni ja ystävältäni. Pekka on tehnyt parhaansa auttaakseen minua. Onneksi takapakkien jälkeen tulee niitä kivun suhteen lievempiä/helpompia päiviä. Odotan niin paljon sitä, että pääsisin jokapäiväisestä kivusta eroon. 


KEHITYSTÄ ON ONNEKSI TAPAHTUNUT
Harmittaa, että vielä 10 viikon jälkeenkin kipua/jäykkyyttä tuntuu edelleen joka päivä. Usein kipu on kovimmillaan aamulla. Kipua tuntuu tällä hetkellä eniten leuassa, hampaissa, korvissa, kaulassa ja niskassa. Kieli on jäykkä. Onneksi kuitenkin edistystä on tapahtunut. Olen huomannut, että kotiharjoitteiden tekeminen on nykyään helpompaa ja minua ei enää huimaa ja okseta, niin kuin ensimmäisinä viikkoina hoidon aloittamisesta. Nykyään pystyn myös monipuolisemmin ja enemmän syömään kuin ensimmäisinä viikkoina. Alussa en voinut pureskella hampailla yhtään, söin vain sosekeittoja ja pehmeää leipää kielellä pilkkoen. Olin niin vähällä ruualla monta viikkoa, että paino putosi monta kiloa, myös vatsa alkoi oireilemaan. Onneksi tilanne alkoi pikkuhiljaa korjaantumaan. Edelleen syön pehmeitä ruokia, mutta sentään pystyn vähän pureskelemaan, syömään enemmän ja useammin. Kun muutaman viikon jälkeen pystyin taas vähän pureskella hampailla, purenta tuntui oudolta. Ihan kuin hampaat eivät kuuluisi suuhuni. Ajattelin, että se johtuu TMD:stä, mutta minulla olikin juurihoidettuhammas jäänyt liian korkeaksi ja siksi purenta oli väärä. Nyt purenta on hammaslääkärissä korjattu ja uskon, että sillä on nyt iso vaikutus toipumiseeni. Pureskelu ja puhuminen on helpompaa ja viimeisin takapakki lähtenyt korjaantumaan. Olo tullut vähän paremmaksi eikä kipu ole niiiiin kovaa. (Kiputilanteen alussa, kun en pystynyt puhumaan palautin mieleen opiskeluaikoina opeteltuja viittomia ja sormiaakkoset.)


VERTAISTUKI ON TÄRKEÄÄ
Minulle TMD oli tuntematon vaiva ennen kuin se sattui omalle kohdalle. Päätin, että haluan olla tilanteeni suhteen avoin, jotta joku muu ei kokisi olevansa yksin tälläisten tuntemuksien kanssa. Instagramin puolella (@laurahassu) olen kertonut kuulumisiani ja jakanut tietoa TMD:stä. Olenkin saanut useampia yhteydenottoja missä minulle on kerrottu kokemuksia TMD:stä. Olen saanut myös vinkkejä ja tsemppejä tilanteen hoitoon. Kiitos kaikille teille keneltä olen saanut vertaistukea ja tsemppejä, ne lohduttavat ja kannustavat. Niillä on minulle todella suuri merkitys. Minusta on tuntunut hyvältä, kun olen saanut myös itse olla vertaistukena muille. Kaikkia ei kiinnosta kuulla sairastelustani (ja ymmärrän sen kyllä), mutta jos voin omilla kokemuksilla antaa vertaistukea kaltaisilleni, teen sen mielelläni. Minua ainakin vertaistuki auttaa ja ajattelen sen olevan tärkeää. 

HALUAN USKOA, ETTÄ VIELÄ TULEE SE PÄIVÄ KUN EN TUNNE ENÄÄ KIPUA
Jos olen rehellinen, en todellakaan aina ole tätä mieltä. Kyllä monet itkut on itketty, mutta... sisimmissäni silti uskon siihen. Ajattelen, että minun on pakko uskoa siihen, että vielä tulee se päivä kun en tunne enää kipua. Päivä kerrallaan eteenpäin. Jatkan kotiharjoitteiden tekemistä ja fyssarikäyntejä. Yritän pysyä mahdollisimman positiivisena ja nauttia elämästä niin hyvin kuin pystyn. Lupaan kertoa, kun joskus pääsen tämän akuutin kipuvaiheen yli. Kun en tunne enää päivittäistä kipua. Kun voin jättää nämä rankat kuukaudet taakseni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♡