Elämä on välillä aika vauhdikasta

Arki tuntuu olevan aika vauhdikasta ja työntäyteistä minulla nykyään. Huomaan, että instagramille ja blogille on vähemmän aikaa kuin ennen. Olen hyväksynyt sen. Haluan olla läsnä lapsille, viettää aikaa ja leikkiä heidän kanssaan. Lisäksi on tietenkin perus kotiäidin hommia kuten vauvanhoitoa, läksyjen tarkastamista, siivoamista, pihatöitä, ruuantekoa, minun omia juttuja. Haluan järjestää aikaa myös parisuhteelle. Sellaista. Kuvaaminen ja kirjoittaminen on minulle edelleen mielekästä puuhaa ja tärkeitä harrastuksia. En kuitenkaan stressaa, kuvaan ja kirjoitan silloin kun siltä tuntuu, silloin kun ehdin ja jaksan. Joskus vaikka joka päivä, joskus tulee viikon tauko. Elämä ei ole somessa, vaikka täällä vähän elämää näkyykin. 

Monesti olen kirjoittanut/luonnostellut blogia illalla tai yöllä. Nykyään olen iltaisin niin väsynyt, että mielessä pyörii vain ajatus siitä milloin pääsee nukkumaan, heh. Vaikka väsyttää ja välillä on aamulla sellainen olo, että en millään jaksaisi nousta, päivät sujuvat ihan hyvin. Ei minulle yllätyksenä ole tullut, että kolmen lapsen kanssa kädet ovat aika täynnä, mutta ehkä kuitenkin tämä väsymys vähän yllättää. Tiedän, että tämän hetkiseen olemukseeni vaikuttaa myös TMD ja ikävät tuntemukset. Mielessä pyörii paljon asioita ja näen paljon unia. Ei ihme jos väsyttää aamuisin, kun koko yön seikkailee.

Joku olisi voinut varoittaa minua koululaisen tunnemyrskyistä, heh. Täytyy sanoa, että ne ovat välillä yllättäneet minut, vaikka osasin olettaa, että tottakai kasvaessa tulee itsenäistymistä ja sellaista. Huhhuh. Siihen päälle kolmevuotiaan uhmistelua ja vauvan itkua. Kyllä jotkut päivät ovat aika raskaita, vaikka enemmän minulla on heidän kanssaan kivaa. Minulla on ihania lapsia. Jos riidellään, riidat aina selvitetään ja pyydetään anteeksi puolin toisin. Meidän kotona saa näkyä kaikenlaiset tunteet, vaikka ei se äidille aina helppoa olekaan. 

Välillä on niitä tilanteita kun kolme lasta tarvitsee minua yhtä aikaa. Olen aika hyvä havaitsemaan kuka tarvitsee minua sillä hetkellä eniten ja kuka voi pikkuisen odottaa. Lapsetkin onneksi ymmärtävät sen, että en tosiaan pysty tekemään kolmea asiaa samaan aikaan, heh. Olin haaveillut isosta perheestä, silti jännitin sitä miten pystyn pyörittämään sellaista arkea. Se on sujunut hyvin, vaikka helppoa ei aina olekaan ja välillä hermoja kirisrää. Kun poitsu syntyi minulla on kuitenkin ollut koko ajan varma olo. Ehkä siksi kun minulla on niin vahva tunne siitä, että näin tämän pitikin mennä. Näin on tarkoitettu.  Kyllä minulla riittää aikaa ja jaksamista päivän aikana jokaiselle, vaikka väsyttääkin. Siitä on iloinen. 

Vaikka päivät ovat minulla työntäyteisiä en todellakaan hoida kaikkea yksin. Vaikka Pekka käy töissä hän tekee kotona ihan yhtä paljon kuin minäkin, joskus enemmänkin. Se on ihanaa miten paljon hän arvostaa sitä miten käytän aikaa lapsiin, kun kasvatan ja hoidan heitä kotona. Jos en ole ehtinyt tai jaksanut aina kotitöitä tehdä se ei haittaa. Hän ymmärtää sen. Minun ei tarvitse sellaisesta kokea huonoa omatuntoa, vaikka kotona olenkin. Joskus on päiviä, että en kaikkea ehdi tekemään mitä olen suunnitellut. Toisaalta joskus on myös päiviä, että ehdin tekemään vaikka mitä! Jokainen päivä on erilainen ja hyvä niin. 

Vaikka elämä on nykyään vauhdikasta, niin en koe kuitenkaan että arkena olisi kiire (Paitsi joskus kerho- ja kouluaamuina) Tiedättekö mitä tarkoitan? Vaikka minulla hommia riittää, niin minulle on tärkeää, että lapset saavat elää mahdollisimman helppoa, huoletonta ja kiireetöntä lapsuutta. 

Elän elämäni parasta aikaa, perheeni on kokonainen. Unelmani on käynyt toteen. Kotiäitinä olo on unelmatyöni. Tätä aikaa muistelen joskus kaivaten. En tule muistelemaan väsymystä, mieleeni jää paremmin leikkejä, naurua, söpöjä tuhisevia pikkuisia, haleja, silityksiä, suukkoja, sylittelyä, leffahetkiä, pieniä varpaita, kirjojen katselua, laulu- ja tanssiesityksiä, ihania piirrustuksia, retkiä, kivoja juttuja, höpinöitä, rakkautta... Nautin elämän pienistä iloista. Joka päivä tapahtuu jotain hyvää, kun vain osaa katsoa. Lapset tuovat niin paljon iloa elämääni ♡