Yritän luottaa siihen, että en jää sairauteni (fibromyalgian) ja kuntoutuksen kanssa yksin

Yritän luottaa siihen, että en jää sairauteni (fibromyalgian)/ kuntoutuksen kanssa yksin. Kyllä asiat aina jotenkin järjestyvät. Kyllä joku minua auttaa.

Kun huhtikuussa kuntoutus- ja kipupoliklinikan lääkäri kertoi, että he eivät voi auttaa minua siellä enempää, pelkäsin jääväni yksin sairauteni kanssa, alkoi ahdistamaan. Kun varasin aikaa fysioterapiaan lääkärin ohjeen mukaan ja sain ajan, rauhotuin. Ymmärsin, että kyllä minua autetaan jatkossakin, joku auttaa. Sain varmuutta minua hoitavalta fysioterapeutilta, hän ymmärtää ja tukee minua, hän tekee parhaansa ja niin minäkin. Vain aika näyttää tuoko fysioterapia tilanteeseeni apua vai ei. Ja jos ei, niin sitten joku auttaa minua löytämään uuden suunnan. Käännän kaikki kivet, jos se ei auta, niin ei auta, mutta niin kauan kun on toivoa, aion jatkaa! 

Kipu, uupumus, aivosumu ja muistihäiriöt hankaloittavat jokapäiväistä elämääni. En selviäisi tästä elämästä ilman Pekkaa ja läheisten tukea. Olen niin kiitollinen ihanasta perheestäni. En muuta voi kuin mennä sisulla eteenpäin ja yrittää keskittyä kivoihin asioihin, niin hyvin kuin pystyn. Tsemppiä kaikille fibrosotureille, kaikille kivusta ja uupumuksesta kärsiville!