Fibromyalgia on heikentänyt toimintakykyäni, se on minulle raskasta

Viimeksi, kun kävin verikokeissa, pidin peukut pystyssä, että kaikki olisi hyvin. Minulla oli kuitenkin vähän paha aavistus, koska olen ollut lähiaikoina hurjan väsynyt. Niinhän siinä kävi, että rautavarastot ovat tyhjentyneet. Eikun taas rautaa syömään ja toivotaan, että olo kohenee. Kilpirauhasen kanssa onneksi kaikki on tällä hetkellä hyvin. Sellaista.

Minulla on jo viikkojen, ehkä jopa kuukausien ajan ollut kamppailua ajatusteni kanssa. Synkkyys ja epätoivo meinaa valtaa mieleni. Toimintakykyni on muuttunut todella paljon fibromyalgian myötä, se tuntuu raskaalta ja tulevaisuus pelottaa. Onneksi saan apua ja läheiset ovat tukenani. Siitä olen kiitollinen.

Voi olla vaikea ymmärtää, että sosiaalisen ja iloisen oloisen ihmisen hymyn takana on paljon tuskaa. Näin kuitenkin on. Voi olla vaikea ymmärtää, että tunnen joka päivä kehossani kipua ja jäykkyyttä, niin kovaa kipua, että en esimerkiksi pystyisi nukkumaan ilman lääkkeitä. Kokemaani kipua nivelissä ja lihaksissa kun ei voi päälle päin nähdä. Välillä kävely on vaikeaa ja tarvitsen tuekseni keppiä, välillä on hankala niellä ruokaa eikä ruoka aina maistu, muistihäiriöt ja aivosumu vaivaavat. Väsyttää, uuvuttaa. Kipua on minulla joka päivä, joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aina, minua väsyttää aina. Sellaista elämäni fibromyalgian kanssa on. Minun on kuitenkin pakko tsempata, etenkin lasteni takia.

Olisi helpompaa luovuttaa, mutta aion jatkaa taistelua. Yritän edelleen keskittyä kaikkeen hyvään niin hyvin kuin pystyn. Siinä minua auttaa ihana perheeni ja läheiset. Joka päivä olen kiitollinen rakkaista ihmisistä. Kiitos, kun olette, kuuntelette, piristätte ja  tsemppaatte. Kiitos erityisesti sinulle mun rakas Pekka 🤍