Muumimaailma

Viime vuonna teimme kesälomareissun Tallinnaan. Tänä kesänä matkasimme Suomen Turkuun ja Naantalin Muumimaailmaan. En ole aivan varma että kumpi meistä odotti tätä reissua enemmän, äiti vai taapero? Olen käynyt Muumimaailmassa ensimmäisen kerran 90-luvulla ja edellisen kerran vuonna 2007. Odotin innoissani tätä reissua. Olen ollut muumifani lapsesta asti, joten olin ihan yhtä fiiliksissäni muumitalosta ja muumeista kuin Helmikin.

Helmi oli varmaan maailman onnellisin lapsi nähdessään muumitalon ja sitä pitikin heti päästä tutkimaan lähempää. Myös muumitalon vieressä oleva Muumipeikon rakentama talo kiinnosti kovasti ja siellä piti käydä ihan ensiksi.

Menimme muumitalon edustalle katsomaan muumihahmoja ja huomasin, että Helmiä hahmot kiinnostivat paljon, mutta samalla häntä vähän jännitti. Rohkaisin Helmiä ja menimme yhdessä tervehtimään muumeja. Helmi halasi Muumimammaa, Muumipappa piti Helmiä kädestä ja kutitti Helmiä. Menimme tervehtimään myös Muumipeikkoa, joka Helmiä kiinnosti kaikista eniten.

Menimme sisälle muumitaloon ja Helmi totesi sisään astuessaan "vau". Alimmassa kerroksessa oli Muumimamman keittiö ja ruokahuone. Pöytä oli katettu täyteen erilaisia herkkuja, joita Helmi menikin ihastelemaan. Siitä sitten suuntasimme rappusia ylös toiseen kerrokseen, jossa sijaitsi Niiskuneidin, Muumipeikon ja Pikku Myyn sängyt. Ikkunalaudalla oli shakki-peli, jota Helmi meni tutkimaan, myös pöydällä oleva puinen laiva kiinnosti ja Helmi ottikin pöydällä olevan vasaran käteen ja rupesi rakennushommiin. Tällä kertaa emme menneet ylemmäs vaan lähdimmekin alaspäin ja ulos tutkimaan mitä kaikkea hauskaa Muumimaailmassa on vielä näkemättä.

Kävimme tutkimassa muumilaivan ja Helmi leikki sen vieressä vesileikkejä. Seurasimme samalla käynnissä olevaa näytelmää. Siitä sitten lähdimme katsomaan Niiskun kotia ja tervehtimään Hosulia ja Sosulia, jotka hengailivat kahvipurkkinsa edessä. Leikimme vähän aikaa hiekkalaatikolla ja siitä jatkoimmekin matkaa Nuuskamuikkusen teltalle, jossa Muikkunen oli juuri kertomassa tarinaa mamelukkikalasta. Kävimme myös kaukoputken luona, katselimme Kultarantaan päin ja menimme hetkeksi köllöttelemään huilipuistoon.

Helmi pääsi halimaan Nipsun kanssa ja sitten suuntasimme rannalle. Näimme laiturin, uimahuoneen ja Drontti Edvardin. Menimme laiturille ja sieltä näkyi kaunis merimaisema. Jotenkin siinä seistessä tuli niin sellainen olo kuin olisimme oikeasti olleet Muumilaaksossa. Näimme myös joutsenia ja niiden ihania pieniä poikasia.

Tutkimme jättikurpitsan, paloaseman, poliisiaseman, Nipsun kodin, Hemulin kodin ja puutarhavajan. Sitten lähdimme tutkimaan satupolkua.

Satupolku oli mielenkiintoinen Ja siellä oli paljon nähtävää ja ihmeteltävää mm. jännittävä tunneli, Hattivattien luola, Mörön luola, ja kuningasrubiini. Satupolulla kohtasimme Tiuhdin ja Viuhdin sekä Noidan ja Aliisan. Seikkailimme myös yksinäisillä vuorilla.

Ensimmäinen päivä Muumimaailmassa oli todella kiva ja onnistunut. Aurinko paistoi, oli ihana lämmin kesäpäivä. Näimme kaikki kivat muumihahmot ja Helmi odotti jo innoissaan seuraavaa päivää, jolloin hän pääsee taas ihailemaan muumitaloa.

Toinen päivä oli valitettavasti viileämpi ja sateinen,  joten menimme Muumimaailmaan vain vähäksi aikaa. Helmi tykkää muumitalosta, joten menimme sinne suojaan sateelta. Nyt tutkimme koko muumitalon, myös kaksi ylintä kerrosta. Siellä sijaitsikin Muumimamman ja Muumipapan makkari ja papan työhuone. Olikin mahtavaa päästä istumaan Muumipapan tuoliin, kirjoituspöydän ääreen ja kirjoittaa kirjoituskoneella. Jospa tästä saisi vähä inspiraatiota kirjan kirjoittamista varten? Helmikin tykkäsi kirjoittaa kirjoituskoneella ja katsoa kaukoputkella merelle. Pekka sovitti Muumipapan hattua ja kävimme tutkimassa ihan ylimmän kerroksen, josta oli huikeat näkymät.

Menimme katsomaan muumeja ja kivaa tanssiesitystä. Tanssimme Helmin kanssa ja lopuksi taputimme hauskalle esitykselle. Menimme muumitalon vieressä olevalle purolle leikkimään pienillä laivoilla ja Pikku Myy tulikin Helmin kanssa leikkimään. Lopuksi Helmi halusi vielä käydä halaamassa Muumipeikkoa. Kävimme myös hyvästelemässä Muumimamman, Muumipapan ja Nuuskamuikkusen, jotka vielä hengailivat kuistilla.

Täytyy sanoa, että meillä jäi tosi hyvä fiilis Muumimaailmasta. Helmi pääsi halimaan ja tapaamaan kaikkia muumihahmoja ketä halusikin ja muumitalo oli ihastuttava! Hahmot olivat superhauskoja ja pysyivät hienosti rooleissaan. Vilijonkka ja noita tekivät erityisen hyvän vaikutuksen suorituksillaan, mutta kaikki hahmot olivat mainioita. Hahmot olivat iloisia ja ottivat lapset ja aikuisetkin hyvin huomioon. Mahtavaa! Nipsun putiikista ostimme Helmille triangelin, kaksi avaimenperää ja minulle kokoelmastani puuttuvan Arabian Tove 100 muumipurkin. 

Heippa Muumit, siihen asti kunnes taas joskus tavataan!

Ihana kesä, ainakin tällä hetkellä

Ihana kesä, ainakin tällä hetkellä. Olemme ottaneet ilon irti näistä ensimmäisistä kunnon kesäpäivistä. Siis nyt kun on ollut oikeasti lämmintä, yli 20 astetta, vihdoinkin! Tämä kevät ja alkukesä on ollut todella kylmä, näitä kesäpäiviä on niin paljon toivottu, kaivattu ja odotettu. Kunpa vain tämä ihana lämpö pysyisi. 

Olemme ulkoilleet paljon, sillä nämä ihanat lämpimät kesäpäivät menisivät hukkaan sisällä. Helmikin totesi tänään pitkästä aikaa, että "uu, kuuma päivä", hih. Olemme nauttineet auringosta, kävimme rannalla ja olemme puistoilleet. Helmi on myös innoissaan leikkinyt uuden saippuakuplakoneensa kanssa. Neiti on ollut myös ahkera keräämään kukkia ja ilahduttaakin äitiä ja isiä ihanilla kukilla päivittäin. 

Teimme tänään Helmin kanssa hienon linnan, läträsimme vedessä ja teimme hiekkakakkuja. Kyllä nuo vesileikit on niin hauskoja, myös meidän aikuistenkin mielestä, hih. Vesi oli vielä todella kylmää, mutta kyllä siinä rannassa vähän tarkeni kahlailla. Ajattelimme, että jos huomenna on tämmöinen hyvä lämmin päivä, niin menemme uudestaan rannalle. 

Lohduttavaa ja helpottavaa, että tälle Pekan kesälomalle sattui myös näitä lämpimiä päiviä niiden kylmien ja sateisten rinnalle. Toivotaan, että kylmästä alusta huolimatta tästä kesästä tulisi lämmin ja aurinkoinen!

Uusi ihana tukka

Tosiaan kesäkuu kun vaihtui niin samalla vaihtui hiustyylini. Olin jo useamman kuukauden pohtinut, että pitäisi varata aika kampaajalle. Pekka oli jo monta viikkoa sanonut minulle "varaa jo se aika, kun olet siitä niin paljon puhunut ja niin paljon sitä haluat" ja viimein sain kuin sainkin aikaiseksi hoitaa tämän tukka-asian. Päätin varata ajan meidän kotikulmilla olevaan kampaamoon. On kiva tukea oman asuinalueen palveluita ja onhan se helppoa, että tämänkin asian voi hoitaa tässä ihan lähellä. 

Täytyy myöntää, että kyllä minua jännitti, sillä en edes muista milloin olisin edellisen kerran käynyt kampaajalla. En kuitenkaan ollut epävarma tukkamuutoksen suhteen, sillä en yhtään tykännyt pitkistä hiuksistani. En osannut pitää niitä koskaan auki, minusta tuntui aina siltä, että ne vain roikkuvat latteasti ja koin pitkät hiukset ja Helmin hankalaksi yhdistelmäksi. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut hiusten laittamisesta, enkä osaa tehdä hiuksilleni käytännössä mitään. Pidin pitkiä hiuksiani aina suttuisella äiti-nutturalla, koska en muutakaan osannut/keksinyt + se oli nopea laittaa ja näin hiukset sai aina helposti pois tieltä. Pitkät ja paksut hiukset olivat myös painavat ja niitä oli hankala pestä + niiden kuivuminen/föönaaminen oli työlästä ja siinä kesti aina todella kauan. ÄH.

Minulla oli ollut jo pitkään inhottava olo, johtuen tästä omasta mielestäni suttuisesta olemuksesta. Halusin, että voisin tuntea itseni kauniiksi enkä vain homssuiseksi kotiäidiksi. Tiesin, että tämä uusi hiustyyli sopisi minulle, sillä minulla on ollut tämä tyyli monet kerrat. Tiedän, että minulle sopii lyhyt tukka, mutta silti minulla tulee aina jossain vaiheessa päähänpisto. että pitkät hiukset olisi kivat. Vaikka aina kuitenkin lopulta päädyn leikkauttamaan ne taas lyhyiksi. Hassua eikö? Sanoinkin Pekalle, että "älä enää ikinä anna minun kasvattaa pitkiä hiuksia, sillä viihdyn tässä lookissa ja näytän niin paljon paremmalta", ainakin minusta tuntuu siltä ja se riittää. Jotenkin tuli freesimpi olo ja ai, että miten kiva, että hiuksia ei tarvitse sen kummemin stressata kun ne on niin lyhyet ettei niille voi juuri mitään tehdä, hih, Tykkään tästä helposta ja tyylikkäästä ratkaisusta! 

Tämä kampaajakäynti jännitti minua, sillä asioin ensimmäistä kertaa kyseisessä kampaamossa, paikka oli minulle uusi ja myös henkilö joka leikkasi hiukseni oli minulle vieras. Olen melko arka ja jännitän uusia tilanteita. Tykkään siitä, että on rento meininki ja voin jutella kampaajan kanssa. Jotenkin se että voin höpötellä ja se, että keskustelu tuntuu luontevalta saa oloni kotoisaksi enkä jännitä enää niin paljon. Mutta sitä kun ei voi etukäteen sanoa miten tälläinen sosiaalinen tilanne hoituu, miten jutut käy yksiin ja onko yhteisiä puheenaiheita jne. Jännitän monesti tilanteita, joita en voi ennustaa tai kun en voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Mutta kuten arvata saattaa, jännitin ihan turhaan, sillä sain ihanaa palvelua, kampaaja oli todella mukava ja tukastani tuli vielä parempi mitä olin ajatellut! Kiitin ja kerroin miten tyytyväinen olin kampaamokäyntiini ja että aion tulla takaisin. Tätä tukkaa täytyy nimittäin ylläpitää, että se pysyy kivana ja en todellakaan enää aio olla saamaton ajanvarauksen suhteen, hih. Tämä on ihana tunne, kun pitkästä aikaa voin todeta, että "tämä uusi ihana tukka on niin kiva!"