Helppoa ei ole ollut, mutta kyllä minä tästä selviän

Syksystä asti pitkään jatkunut stressi on johtanut monenlaiseen vaivaan...

Marras-joulukuun taitteessa minut valtasi masennus. En aluksi voinut uskoa sitä. Minulla on ollut jo vuosia ajoittain, säännöllisin väliajoin alakuloisuutta, henkisesti rankempia jaksoja. Niiden kanssa olen oppinut elämään. Masennus on kuitenkin paljon pahempaa, 5 vuoden tauon jälkeen jouduin kohtaamaan sen uudelleen. Helppoa ei ole ollut.

Alkuvuodesta alkoi jo vähän henkisesti helpottamaan. Luulen, että Pekan isyysvapailla oli siihen vaikutusta, varmasti myös terapian aloittamisella. Ihan kuin masennus ja muut mt asiat eivät olisi tarpeeksi vaikeita, uuvuttavia ja inhottavia, niin siihen päälle alkoi myös fyysinen kipu...

Tammikuun puolessa välissä alkoi kovempi hartia, niska ja kaulakipu mikä lopulta johti siihen, että minulla meni leuka jumiin. En saanut suuta useampana päivänä kunnolla kiinni enkä auki. Kipu oli ihan kamalaa. En pystynyt kunnolla esim puhumaan tai syömään. Usein leukakipu kuulemma helpottaa ja katoaa ajan kanssa itsekseen, viikossa parissa. Ajattelin, että niin käy minullekin.

Olin kärvistellyt kipeän leuan kanssa monta päivää... juuri kuin sain leuan viimein avattua ja suljettua kunnolla (vaikka se teki kipeää), niin minulla alkoi sellainen hammaskipu mitä en ollut koskaan eläessäni kokenut. Kipu oli niin kamalaa, ajattelin, että en kestä sitä, että järki lähtee. Kipu alkoi yöllä. Sain onneksi ajan hammaslääkäriin aamuksi. Selvisi, että minulla on yhden hampaan hammasjuuri tulehtunut. Alkoi hampaan juurihoito mikä ei ollut kovin mukavaa... varsinkaan erittäin kipeän leuan kanssa. 

Minulla alkoi tuntumaan kipua muissakin hampaissa.... Kovaa kipua, ei kuitenkaan niin kovaa kipua kuin mitä jouduin kokemaan juurihoitohampaan kanssa. Hammaslääkäri oli ihmeissään, kun minun muissa hampaissa ei ollut sellaista vikaa mikä aiheuttaisi kipua. Kipu ei voi johtua hampaista, vaikka sitä hampaissa tuntuukin. Sitä oli vaikea uskoa. Hän tunnusteli purentalihaksiani ja sanoi, että ne ovat todella jumissa. Kipu on joko hermoperäistä tai lihasperäistä. Syy olisi hyvä selvittää. Hän suositteli minua ottamaan yhteyttä fysioterapeuttiin.

Ihan kuin mt asiat, hammaskipu, juurihoito, ja leukakipu eivät olisi olleet tarpeeksi, kaiken tuon päälle minuun iski flunssa. Inhottavampi kuin syksyllä koetut pikkuflunssat. Ei onneksi k*r*naa kuitenkaan. Minulla oli (astman takia) raskasta hengittää ja muutenkin inhottava, räkäinen, voimaton olo. Ajattelin, että tämä kaikki ei voi olla totta. Tämä ei voi tapahtua minulle. Kun flunssasta selvisin ja hampaan juurihoito saatiin valmiiksi, pääsin vihdoin tapaamaan fysioterapeutin.

Selvisi, että minulla on purentalihakset, leuan- ja päänlihakset sekä myös kaulan lihakset todella jumissa. Niskan ja hartioiden lisäksi. Siis todella. Ei ihme, että olen kärsinyt kovista kivuista. Minulla todettiin TMD eli purentaelimistön kipu ja toimintahäiriö. Oireita voi olla mm: leukanivelten ja purentalihasten kipu, leukanivelnäänet (naksuminen) leukojen väsyminen ja jäykkyys, hampaiden yhteen pureminen, hammaskipu, korvakipu, päänsärky, äänenkäheys, puutuneisuuden tunne, kurkkukipu, palan tunne kurkussa... Puremalihaskivun ja nivelten ylikuormitusta ja jännittyneisyyttä saattaa aiheuttaa mm. tapa purra hampaita, vähän liian korkeaksi jätetty hammas hammaslääkärissä, leukojen jännittäminen, purukumin pureskelu, henkisesti ja fyysisesti kuormittava, stressaava elämäntilanne. Että sellaista. 

Päänlihaksia, niskaa ja kaulan lihaksia hierottiin. Kipeitä kohtia tunnusteltiin. Minua ohjattiin tekemään erilaisia harjoitteita, samalla katsottiin miltä ne minusta tuntuvat. Kipeää teki. Fysioterapeutti kertoi minulle paljon näistä purentalihas- ja leukavaivoista, kaikesta mahdollisesta mitä tähän tilanteeseeni voi liittyä. Hän kertoi myös, että vaikka kipu on inhottavaa, niin tämä ei ole vaarallista ja että tämä lähtee kyllä tästä helpottamaan. Siihen auttaa hieronta, harjoitteet, rentoutus ja lepo. Se, että tiedän mahdollisimman paljon auttaa vähentämään stressiä, huolta ja jännittyneisyyttä tilanteeseen liittyen. Sain paljon ohjeita miten hoitaa tilannetta kotona. Olin käynnin jälkeen niin helpottunut, että itku tuli. Minut kohtasi mukava ja asianosaava fysioterapeutti, joka sai vakuutettua minuun uskoa, että kyllä tämä kipu ja ikävät tuntemukset vielä joskus helpottavat. Käyn hänen vastaanotollaan ainakin vielä 2-3 kertaa. Seurataan edistyykö ja helpottuuko tilanteeni. Haluan uskoa, että niin käy. Pitäkää minulle peukkuja. 

Nämä  kolme(ja puoli) viikkoa ovat olleet oikeasti kamalia. En ole voinut syödä kuin pehmeitä ruokia ja keittoja, vähän kerrallaan. Nälkä vaivaa usein. Myös vatsa on välillä oireillut. Särkylääkkeitä on kulunut hurjia määriä (vaikka ne eivät ole kipua täysin poistaneetkaan). Minulle tarjottiin kipulääkkeitä mitkä eivät valitettavasti sopineet minulle, menin niistä vain sekaisin. Olen kivun takia nukkunut todella huonosti, useampia öitä 3-5 tunnin yöunilla, tähän kolmeen viikkoon on valitettavasti mahtunut myös neljä sellaista yötä milloin en kivun takia nukkunut silmäystäkään. Onneksi nyt lähiaikoina olen alkanut nukkumaan paremmin ja kiputilanne on helpottunut, vaikka se onkin edelleen jokapäiväistä. Nukahtaminen on usein vaikeaa, mutta kun nukahdan nukun koko yön. Onneksi. Ihminen tarvitsee unta. Varsinkin kun kyse ei ole vain minusta. Arjesta kolmen lapsen äitinä täytyy selvitä. Onneksi minulla on ihana puoliso, olemme tasavertaisia vanhempia. Hän on viettänyt paljon aikaa lasten kanssa (niin kuin yleensäkin). Minulla on ollut tilaisuus myös lepäillä. ♡ Olen saanut paljon apua äidiltäni, sanat eivät riitä kertomaan miten kiitollinen olen saamastani avusta. ♡ Iso kiitos tuesta myös sinulle ystäväni S ♡  

Haluan elämässä edelleen keskittyä positiivisiin asioihin. Varsinkin rankempina aikoina se on erityisen tärkeää, vaikka se välillä vaikealta tuntuukin. Vaikka rankkaa on ollut, on elämässä tapahtunut paljon hyvääkin. Joka päivä. Lapset tuovat hymyn huulilleni ja ihanaa miten Pekka on pitänyt minusta huolta ja hoivannut. Elämä jatkuu. Positiivinen ajattelu auttaa minua selviämään. Tunnelin päässä näkyy valoa. Kyllä elämä voittaa. Helppoa ei ole ollut, mutta kyllä minä tästä selviän, tiedän sen. Vielä tulee se päivä, kun huomaan, että en tunne enää kipua.