Arki on todellakin alkanut

Arki alkoi rytinällä, kun lapset palasivat ekokuussa kouluun ja päiväkotiin. Siitä alkoi vauhdikkaat aamut ja aikataulut. On käyty lääkärissä, hammaslääkärissä vanhempainilloissa, te-toimistossa ja perhekerhossa. On tullut kutsuja neuvolaan, hoitajalle ja fyssareille. Harrastukset jatkuvat. Kaiken lisäksi olemme ehtineet sairastaa jo flunssaakin, huh. On täytynyt muistaa ja hoitaa paljon erilaisia asioita useampaan ihmiseen liittyen, se on minulle kivuista, uupumuksesta ja muistihäiriöistä kärsivälle ihmiselle vaikeaa. Suoraan sanottuna, en selviäisi arjestamme ilman Pekkaa ja läheisten apua. Olen niin kiitollinen heistä. 

Sain hiljattain ikäviä uutisia tilanteeseeni liittyen, mikä on meinannut musertaa minut. Sairaslomani ja kuntoutus/ tulevaisuuden suunnitelmat eivät toteudu, niin kuin lääkärin kanssa suunnittelimme, koska Kela on tilanteestani eri mieltä. Minua on tutkittu vuosien ajan, useampi lääkäri on todennut minut työkyvyttömäksi. Minut mm lähetettiin keväällä pois kuntoutus-ja kipupoliklinikalta, koska en ollut siinä kunnossa että minua pystyisi kuntouttamaan, eikä minulle ole vieläkään mitään ihmeparantumista tapahtunut. Lukuisista tutkimuksista ja useiden lääkärien raporteista huolimatta, nyt yksi ihminen on päättänyt minua näkemättä/hoitamatta, että mukamas mikään ei estä minua tekemästä lastenhoito- ja kasvatustyötä mikä vastaa koulutustani, vaikka mm. Kärsin jatkuvista kivuista, kävely, seisominen ja kumartuminen on minulle vaikeaa, olen uupunut, minua vaivaa muistihäiriöt, keskittymisvaikeudet enkä ymmärrä asioita niin kuin ennen. Valitus on tehty, mutta tuskin se mitään muuttaa. Nyt olen pakon edessä joutunut ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi työkyvyttömänä. Asia on minulle vaikea ja tilanteeni tuntuu epäreilulta. Mieli on synkkä, mutta haluan kuitenkin uskoa, että asiat jollain tapaa järjestyvät. Päivä kerrallaan eteenpäin, onneksi saan apua. Minulla alkaa miepä-hoito ja te-toimistossa on avuliaita ja ymmärtäväisen oloisia ihmisiä. Fysioterapia jatkuu ainakin toistaiseksi.

Vaikka elokuu on tuntunut minulle raskaalta, on arjen keskellä ollut onneksi kivojakin hetkiä. Olemme ulkoilleet ja pelanneet lautapelejä yhdessä. Kävimme Kouvolan Taiteiden yössä, mökillä ja olemme nähneet sukulaisia. Lapset osallistuivat Hippo-kisoihin ja ovat nähneet kavereita. Olen vielä nauttinut kesästä niin hyvin kuin olen pystynyt, olen mm. ihastellut kukkia ja sinistä taivasta. On tärkeää vauhdikkaan arjen keskellä tehdä välillä pieniä kivoja juttuja ja pysähtyä nauttimaan hetkestä.