Meidän lasten ensimmäiset Hippo-kisat

Kaikki lapsemme osallistuivat tänä vuonna Hippo-kisoihin, ensimmäistä kertaa ikinä! Tämä tapahtuma on kyllä ollut mielessämme jo useamman vuoden, mutta aina aikaisemmin on käynyt niin, että olemme unohtaneet ilmoittautua tai olemme kuulleet tapahtumasta vasta, kun se on ollut jo ohi. Nyt olisi käynyt samalla tavalla, ellei veljeni olisi minua muistuttanut: "huomenna on muuten viimeinen Hippo-kisojen ilmoittautumispäivä", kiitin veljeäni ja ilmoitin lapset samantien. H halusi osallistua 60m juoksuun ja pituushyppyyn, V 60m juoksuun, L 40m juoksuun ja pallonheittoon. Hauskaa! 

Saavuimme yleisurheilukentälle, lapset saivat päälleen kilpailunumerot, odotellessa he harjoittelivat juoksua radalla ja poitsu sai myös etukäteen harjoitella pallonheittoa. Kaikki halusivat kokeilla pituushyppyäkin, vaikka H olikin ainut joka pituushyppykilpailuun osallistui. Tietenkin kävimme moikkaamassa Hippo-maskottia!

Meidän lisäksi lapsia olivat kannustamassa myös veljeni perheineen sekä mamma ja pappa. Hauskaa, kun lasten serkutkin osallistuivat Hippo-kisoihin, tietenkin kannustimme myös heitä! Oli niin mukavaa viettää aikaa yhdessä. Nähdä iloiset ilmeet lasten kasvoilla ja miten kivasti serkukset odotellessa leikkivät ja harjoittelivat juoksua yhdessä. 

Poitsu oli 40m juoksussa oman lähtönsä nopein, hän juoksi hurjan kovaa. Pallokin lensi pitkälle. Pienten suorituksia ei mitattu. Oli niin kivaa yhdessä kannustaa poitsua ja nähdä iloinen ilme hänen kasvoillaan. Juokseminen ja pallonheitto oli hänestä hauskaa! Tietenkin kannustimme myös meidän tyttöjä, kun he olivat juoksemassa ja kun H hyppäsi pituutta. Oli niin hauskaa nähdä ensimmäistä kertaa lapsia urheilukilpailuissa. Miten paljon he nauttivat siitä, että pääsivät osallistumaan, heitä kannustettiin ja miten hienot mitalit he lopuksi saivat. Jokainen pieni ja isompikin urheilija oli kivan osallistumispalkintonsa ansainnut. Mukavaa, että kaikki lapset saivat osallistumisesta mitalit palkinnoksi, mutta mukavaa myös, että isommilla lapsilla palkittiin vielä erikseen kolme parasta kulta-, hopea- ja pronssimitaleilla palkintokorokkeella.

Hippo-kisat oli kiva hyvänmielen urheilutapahtuma missä tärkeintä oli liikunnan ilo! Meille kaikille jäi kilpailuista todella hyvä mieli. 

Haluan tähän lopuksi vielä muistella sitä, kun olen itsekin osallistunut Hippo-kisoihin 90-luvulla, en ole varma vuosista, mutta kuva minusta on otettu vuonna 1998 tuolla samalla yleisurheilukentällä. Lajeina on ehkäpä ollut juoksua ja/tai pituushyppyä? Äitini on säästänyt minun osallistumispalkinnot: muovisen Hippomukin, hopealusikan ja voittamani pronssimitalin. Siihen aikaan mitalin saivat vain lajien kolme parasta. Minä voitin pronssia, mutta kukaan perheestäni ei muista tuliko se juoksusta vai pituushypystä. No, ei sen väliä, kiva muisto jokatapauksessa. Pekkakin on kuulemma lapsena osallistunut Hippo-kisoihin, ainakin Kuopiossa asuessaan. Näin hän muistelee. 

Olin lapsena kovakuntoinen urheilijatyttö. Harrastin kaksi vuotta taitoluistelua ja 10 vuotta koripalloa. Minulla on useita mitaleja, muutama lasten hiihtokilpailuista, useita koulun yleisurheilukilpailuista ja eniten tietenkin koripallosta. Se aika tuntuu niin kaukaiselta, nyt kun olen jo vuosien ajan sairastanut fibromyalgiaa, kroonista kipu- ja uupumussairautta mikä vaikuttaa isosti liikkumiskykyyni. 

Olen niin onnellinen siitä, että lapsemme ovat oivaltaneet sen, että tärkeintä ei ole voitto, vaan osallistuminen, liikunnan ilo ja se, että yrittää parhaansa.