Raskauden ensimmäinen kolmannes

Aika on mennyt todella nopeasti, tuntuu hurjalta, että raskauden ensimmäinen kolmannes on jo mennyt. Näihin viikkoihin on mahtunut monenlaisia tunteita. Vaikka tätä olemme halunneet ja toivoneet niin monet asiat jännittävät minua, johtuen ensimmäisen raskauden ja synnytyksen epämukavuuksista ja traumoista. Onneksi tähän asti kaikki on mennyt hyvin mikä on rauhoittanut minua.

Plussasin marraskuussa rv 6+2 ja laskettu aika olisi 4.7. Tämä oli paras mahdollinen isänpäivälahja minkä pystyin Pekalle antamaan. ♡ Kuukautiset olivat yli viikon myöhässä, joten jo testiä tehdessä olimme aika varmoja raskaudesta. Minulla oli tullut ensimmäisiä raskausoireita  mm. närästys ja pissahädän lisääntyminen. Masussa tuntui pientä jomotusta. Seuraavaksi kuvioihin tuli mukaan nälkä ja jano ja suoli toimi vilkkaammin. Olin yllättynyt siitä miten nopeasti tulin raskaaksi ja miten hyvä oloni oli, kun ensimmäisessä raskaudessa olin erittäin huonovointinen jo ennen plussausta.

Tiedän, että raskaudet ovat erilaisia ja omanlaisiaan, mutta silti olen sortunut vertailemaan näitä keskenään. Olin aluksi ihmeissäni ja huolissanikin siitä miksi en ollut tällä kertaa huonovointinen. Mutta olisi vaan pitänyt olla tyytyväinen siihen miten hyvä oloni oli, sillä viikkolla 8 alkoi tuntumaan hieman erilaiselta ja 8+5 alkoi aika voimakaskin ällötys. Onneksi huono olo pysyi siedettävänä kun muistin syödä säännöllisesti. Vaikka huono-olo oli tullakseen niin onneksi oloni oli kuitenkin paljon miellyttävämpi kuin Helmiä odottaessa. Ensimmäinen neuvolakäyntini oli rv 8+6.

Viikolla 9 huomasin uusia raskausoireita, sellaisia joita minulla ei ole aiemmin ollut. Huomasin, että naamaani alkoi ilmestymään finnejä ja ihmettelin miksi hiukseni rasvoittuivat niin helposti. Aloin kiinnittämään huomiota siihen, että minua paleli päivittäin ihan hulluna. Mielialat vaihtelivat  johtuen hormoneista ja väsymyksestä. Millon itketti, milloin raivosin, milloin olin huolestunut ja peloissani, milloin olin onnellisempi kuin koskaan. Tunteet tosiaan menivät laidasta laitaan, onneksi tämä raskauden mukana tuoma sekoilu on jo Pekalle tuttua.

Viikolla 10 olo rupesi helpottamaan eli ällötys ei ollut enää niin voimakasta, oikeastaan se oli aika vähäistä. Kunhan vain muistin syödä säännöllisesti.  Olin myös erittäin väsynyt ja huomasin, että olin entistäkin herkempi, mm. tv-mainokset saivat minut itkemään. Kävin labrassa rv 10+6. Rv 10-12 aikana kerroimme raskaudesta läheisille. Helmi totesi innoissaan: "äitin masussa on pieni vauva. Se kasvaa isoksi, isoksi, isoksi." Rakkaalla serkunpojallani oli heti nimiehdotus Helmin tulevalle pikkusisarukselle: beibi-vauva. Pienet pojat, Helmin pikkuserkut myös ihmettelivät miten Helmistä voi tulla isosisko, "eihän Helmi vielä niin iso ole."  Viikolla 11 Pekka huomasi, että alavatsani oli vähän pyöristynyt. Rupesin enemmän ja voimakkaammin tuntemaan mahassani nipistelyjä. Ne on ihania tuntemuksia, tulee varmempi olo siitä, että siellä täytyy olla vauva ♡

Minua turhautti todella paljon, kun tiesin että ensimmäiseen ultraan piti vielä odotella. Helmistä ensimmäinen ultra oli jo viikolla 11, nyt tällä kertaa vasta viikolla 13. Muistan Helminkin kohdalla että pystyin rentoutumaan vasta kun olin oikeasti nähnyt että vauva voi hyvin ja tosiaan on siellä missä pitääkin. Minulla on ollut tällä kertaa muutenkin enemmän pelkoja sen suhteen että onkohan siellä oikeasti ketään ja onkohan siellä kaikki hyvin. Samalla olen pelännyt sitä jos tämä menisikin kesken. Se on jännää, että minulla on ollut huolia ja mietityttänyt monet asiat, vaikka ei minulla tavallaan ole ollut mitään syytä huoleen. Ehkä se kun tämä on niin iso, tärkeä ja rakas asia, niin se pettymys olisi musertavaa, sellainen, jota en koskaan haluaisi kokea.

Ensimmäisessä ultrassa kaikki näytti ja kuulosti juuri siltä miltä pitääkin. Oli ihana nähdä oma pieni muru ensimmäisen kerran. Laskettu aika siirtyi hieman eteenpäin ja uusi laskettu aika on 10.7. Eli ultra ei ollutkaan viikoilla 13+0 vaan 12+1 hih. Toinen neuvolakäynti oli viikon päästä ultrasta eli rv 13+1. Silloin kuuntelimme sydänäänet (joita ei aluksi meinannut kuulua, kun vauva liikkui niin paljon), minulta otettiin ylös paino ja verenpaine sekä mitattiin hemoglobiini. Juttelimme voinnistani ja raskauden kulusta.

Nyt tänään on menossa rv 14+0. Tästä eteenpäin aion joka viikko raportoida raskauden kulkua ja fiiliksiä tänne blogiin.

Jotenkin yllätyin siitä miten nopeasti tämä raskauden ensimmäinen kolmannes on mennyt. Ehkä siksi, kun oloni on ollut hyvä ja minulla on ollut paljon tekemistä Helmin kanssa, niin en ole samalla tavalla ehtinyt tai osannut pohtia ja miettiä tätä raskautta koko ajan. Ja se on ihan vaan hyvä juttu, minulla kun on tapana joskus liikaakin miettiä. Tietysti myös muut kivat jutut ovat vieneet aikaa reippaasti eteenpäin mm. Helmin synttärit, blogijoulukalenteri, jouluvalmistelut, joulu ja uusivuosi +.

Tämä on ihanaa ja jännää. Sisälläni kasvaa uusi elämä. Kiva, että viikot vierivät, mutta toivottavasti tämä raskausaika ei kuitenkaan menisi liian nopeasti. Haluan antaa tälle raskaudelle mahdollisuuden ja nauttia tästä enemmän. Olen päättänyt mitä vastaan tuleekaan yritän pysyä suht rauhallisena ja luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Näin pysyn paremmin järjissäni. Minulla on maailman paras mies ja ihanat läheiset tukenani. Helmin raskaus ja synnytys opettivat minua: selviän mistä vain. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja että kesällä meidän perhe kasvaa yhdellä pienellä ihmeellä ♡