Oot niin ihana

Oot niin ihana - Yhteisöllinen vauvakirja, joka sopii kaikille perheille. Olen seurannut Oot niin ihanan matkaa aikalailla alusta asti, niin Facebookissa kuin Instagramissakin. Olen kommentoinut, osallistunut keskusteluihin ja kyselyihin sekä kertonut mielipiteitäni silloin kun vauvakirjaa vielä luonnosteltiin ja myös sen jälkeen kun se on tullut myyntiin. On ollut mukavaa seurata ja osallistua tälläiseen projektiin, jossa tuote on suunniteltu yhdessä asiakkaiden kanssa ja missä erilaiset perheet on otettu huomioon. Minusta on mahtavaa päästä tekemään yhteistyötä ja että pääsen vielä enemmän mukaan näihin Oot niin ihana juttuihin, nyt kun minut valittiin loppuvuodeksi heidän brändilähettilääksi. Luvassa on tämän vauvakirjan esittelypostauksen lisäksi mm. vinkkejä vauvakirjan täyttämiseen, arvontaa ja alekoodia, kannattaa pysyä kuulolla jatkossakin. ♡

Oot niin ihana on kotimainen, monipuolinen ja yksinkertaisen tyylikäs vauvakirja. Se mikä erottaa Oot niin ihanan muista on sen kansiorakenne ja se tulee kauniissa laatikossa. Laatikkoon mahtuu halutessaan säilömään myös ihania vauvamuistoja kuten esimerkiksi neuvolakortin ja sairaalan rannekkeen, ensimmäisiä vaatteita ja leluja. 

Vauvakirjassa on 42 paksua paperisivua, jokaisella sivulla on kaunis, inspiroiva kuvitus. Aiheina ovat mm. odotus, vauvan nimi, juhlat, kuukausisivut 1-12, nukkuminen ja muita vauvavuoden virstanpylväitä. Mukana on myös kuvitettuja, tekstittömiä sivuja, joihin voi kiinnittää kuvia tai kirjoittaa vapaasti. Sivut saa kansiosta irti, jotta sivuja on helpompi täyttää. Halutessaan myös sivujen järjestystä voi vaihtaa ja/tai lisäillä kansioon Oot niin ihana lisäsivuja, jatko-osia ja irtosivuja tai vaikkapa myöhemmin lapsen askarteluja. 

Minusta tässä vauvakirjassa ihanaa on se, että se sopii kaikille perheille, sillä otsikoita tai valmiita tekstejä ei ole lokeroitu sopimaan vain johonkin tiettyyn muottiin. Vauvakirja sopii siis hyvin myös uusperheille, yksinhuoltajille, adoptio- ja sateenkaariperheille. Mikä minulle on henkilökohtaisesti tärkeää on se, että vauvakirjassa on riittävästi tilaa valokuville ja kirjoittamiselle, pidän myös sen modernista ilmeestä. Hauskaa, että vauvakirjasta saa helposti persoonallisen ja juuri oman näköisen, jokainen voi täyttää sitä juuri niin kuin itse haluaa.

Vauvakirja on ihastuttanut minua siitä asti kun törmäsin Oot niin ihanaan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Minusta on nyt ihanaa päästä kirjaamaan meidän pienen ihmeen matkaa tähän kauniiseen vauvakirjaan. Ihastuttaako tämä vauvakirja sinuakin? Instagram-tililläni @laurahassu on käynnissä arvonta, jossa yksi onnekas voittaa omakseen Oot niin ihana vauvakirjan. Arvonta päättyy tiistaina 31.7.2018 klo: 23:59. Käykää osallistumassa ♡

Lisää tietoa Oot niin ihanan tuotteista löytyy täältä www.ootniinihana.fi

Viides hääpäivä - Puuhäät

Tänään 27.7.2018 on meidän viides hääpäivä, puuhäät. Viisi vuotta sitten sanoimme toisillemme "tahdon" Käpylän kirkossa Kouvolassa, häitämme tanssittiin Moision Kartanossa meille rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Meistä se oli kiva ajatus, että nyt viidentenä hääpäivänä kuvaamme itsemme täällä samassa paikassa, jossa viisi vuotta aiemmin juhlimme rakkauttamme. Muistelemme päivää, joka on meille hyvin erityinen, yksi parhaimmista ja ihanimmista ikinä! Meillä oli ihanat häät. ♡ Samalla tulee muutenkin muisteltua rakkaustarinaamme, miksi toiseen rakastui ja mikä toisessa on ihanaa.

Pekka on niin hyvä ja ihana minua kohtaan. Suhteemme alussa kahdeksan vuotta sitten silti mietin, onko tämä liian hyvää ollakseen totta? Voiko joku olla oikeasti niin hyvä minulle, voiko joku rakastaa minua oikeasti tälläisenä? Jos olen täysin rehellinen niin aluksi silloin pelkäsin, että milloin tulee vastaan joku ikävä yllätys. Ymmärsin melko pian kuitenkin, että Pekan sydän on puhdasta kultaa, miten hyvä ihminen hän on kaikella tapaa, minulle täydellinen. Aloin uskomaan, että vastaan ei tulisi ikäviä yllätyksiä, ei silloin, ei nyt, ei koskaan. Ja uskon siihen yhä. Minun on helppo olla onnellinen Pekan kanssa, sillä luotan siihen, että hän ei koskaan satuttaisi minua.

Minun on helppo kirjoittaa tunteistani Pekkaa kohtaan ja muutenkin minun on helppo ilmaista itseäni kirjoittamalla. Pursuan rakkautta ja rakastan täysillä. Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että Pekan kanssa olemme löytäneet toisemme, että hän kosi minua ja halusi minut vaimokseen. Olemme yhdessä toteuttaneet unelmiamme, joista suurimmat ovat sylissämme, meidän kaksi täydellistä tytärtä. Meidän mestariteokset ♡

Pekan isyysvapaat

Pekka oli meidän kanssa kaksi viikkoa kotona, kun hän vietti isyysvapaita. Kyllä hommia riitti pienen vauvan, touhukkaan leikki-ikäisen ja leikkauksesta toipuvan vaimon kanssa, että ei tässä hässäkässä hänellä kauheasti vapaata ollut, heh.

Olin niin onnellinen siitä, että kun me vauvan kanssa kotiuduimme sairaalasta, Pekalla oli siinä vapaapäiviä ja sitten pienen ihmeen laskettuna aikana 10.7 vauvan ollessa viikon ikäinen Pekalla alkoi isyysvapaat.

Ensimmäiset päivät menivät lepäilyyn ja uudenlaisen arjen opetteluun. Ihastelimme meidän pientä ihmettä ja ihanaa isosiskoa. Tätä olimme odottaneet, että pääsemme aloittamaan kunnolla elämän nelihenkisenä perheenä. Otimme vastaan vieraita, kun läheiset tulivat ihastelemaan meidän heinäkuista. Helmistä oli kiva päästä esittelemään vauva kaikille ja miten ylpeä isosisko hän onkaan, hih. Kävimme myös kyläilemässä muutamien läheisten luona.

Vietimme myös laatuaikaa yhdessä perheenä. Kävimme mökillä, leikimme pihalla ja puistossa ja kävimme pari kertaa Tykkimäessä. Helmille oli tärkeää, että "sisso" tuli katsomaan kun hän kävi laitteissa, oli myös kiva katsella yhdessä minimaatilan eläimiä.

Uskomatonta miten nopeasti nämä pari viikkoa menivät. Tänään pienen ihmeen syntymästä on tullut kuluneeksi jo kolme viikkoa! Vaikka sektiosta toipuminen sai takapakkia, niin meillä oli mukavaa yhdessä Pekan vapailla, vaikka toki olemme aika väsyneitä yövalvomisten takia. Uusi arki vauvan ja leikki-ikäisen kanssa on tullut jo tutuksi ja vaikka sektiosta toipuminen jatkuu vielä, niin kuitenkin pärjään näiden ihanien tyttösten kanssa. Saa nähdä milloin Pekka pitää lisää isyysvapaita, emme ole vielä niin tarkkaan suunnitelleet. Odotan kuitenkin sitä, koska sitten myöhemmin olen paremmassa kunnossa ja pystymme tekemään enemmän kivoja juttuja yhdessä :)

Sektion jälkeen: malttakaa levätä

Tosiaan sektion jälkeen malttakaa levätä! Olen kirjoittanut tänne blogiin siitä miten hyvin olen toipunut, miten hyvin olen voinut. Se on hämännyt minua ja minun täytyy myöntää, että en ole tajunnut levätä tarpeeksi ja se kostautui.

Se, että olo tuntui hyvältä niin minun olisi täytynyt siitä huolimatta ottaa todella rennosti ja malttaa lepäillä enemmän, kiinnittää enemmän huomiota siihen miten toimin, onhan kyseessä ollut iso leikkaus. Mutta toisaalta kun olo oli niin hyvä niin en vain ymmärtänyt, että olisin kuitenkin tarvinut enemmän lepoa.

Tällä kertaa muutenkin lepäily on ollut vaikeampaa kuin ensimmäisellä kerralla, sillä vauvan lisäksi täytyy huolehtia myös isosiskosta. Ja vaikka Helmi onkin jo aika iso ja monissa asioissa omatoiminen niin tarvitsee hän silti vielä apua ja hänen peräänsä täytyy katsoa. Ja koska on kesä, niin tekee mieli tehdä monenlaisia kivoja juttuja, reissuja ja retkiä, varsinkin kun tämä kesä on kelien puolesta ollut upea. Vauva on ollut nyt lähiaikoina myös aika itkuinen ja häntä on täytynyt kannatella ja nostella paljon. On tullut liikuttua ja touhuttua aika paljon ja huomaamattani olen nostellut tavaroita tai kumarrellut enemmän, rasittanut itseäni jne. Tajuan sen vasta nyt.

Sitten kävi niin, että alavatsani tuli todella kipeäksi, minun oli vaikea kävellä ja istua. En pystynyt hoitamaan vauvaa kunnolla enkä tekemään oikeastaan yhtään mitään. Pelästyin. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin levätä, olla tekemättä mitään. Pekalla oli vielä muutama päivä isyysvapaita jäljellä, silti iski huoli: "miten selviän muutaman päivän päästä jos oloni jatkuu näin huonona". Onneksi kuitenkin levossa mihinkään ei sattunut eikä haava ollut aran tuntuinen, joten ajattelin että ei tässä varmaan kuitenkaan mitään hätää ole.

Onneksi kuitenkin lepo on auttanut ja opin kantapään kautta, että ihan oikeasti täytyy malttaa levätä. Leikkauksesta toipuminen voi olla myös petollista, vaikka olo tuntuisi hyvältä niin täytyy silti muistaa olla rasittamatta itseään. Nyt se on tietysti vähän haastavampaa kun Pekka meni takaisin töihin ja olen tyttöjen kanssa päivisin yksin. Halusin kuitenkin kertoa tästä vähän ikävämmästä kokemuksestani liittyen sektiosta toipumiseen, jotta joku muu voisi välttää tämän minkä jouduin käymään läpi.

Harmittaa tämä takapakki tässä toipumisesssa, harmittaa myös koska jouduin perumaan kivoja menoja mm. illanvieton veljeni luona, minne olisin kovasti halunnut mennä. Täytyy mennä kyläilemään sitten, kun toivun kunnolla. Harmittaa myös se, että olisi ollut kiva viettää Pekan tällä erää viimeisiä isyysvapaapäiviä mukavemmissa merkeissä, tehdä jotain kivaa yhdessä. Nyt vain makaan ja lepään siinä määrin kuin pystyn, yritän olla tekemättä mitään silloin kun ei ole pakko, kiinnitän enemmän huomiota siihen miten toimin ja ajattelen, että kyllä tämä vielä joskus helpottaa. Vaikka tämä lepäily on todella tylsää ja turhauttavaa niin kyllä sen aika vielä tulee, että pystyn taas normaalisti toimimaan. Nyt vain pitää löytää malttia toipumiseen.

Punaherkkua

Punaherkku eli punaherukka, hih. Helmi on ihan pienestä asti tykännyt punaherukoista, punaviinimarjoista. Omaan makuuni marjat ovat vähän kitkeriä, mutta kyllä niitä tulee pieniä määriä syötyä, hih. Lähinnä itse niitä tulee nautittua mehuna tai leivonnaisissa.

Saimme punaherukoiden poimimisesta kivan koko perheen jutun, vaikka pieni ihme nukkuikin. Helmistä oli hauska kerätä marjoja ja välillä maistella niitä. Rehevä punaviinimarjapensas näytti upealta ja houkuttelevalta. Punaiset marjat olivat kuin pieniä kirkkaita helmiä, todella kauniita.

Marjojen poimiminen yhdessä oli hauskaa ja vaikka osa marjoista meni suoraan suuhun, niin toki päätarkoituksena oli, että Pekka pääsee leipomaan meille. Hän päätyi leipomaan herkullista piirakkaa, oikeasti ihanaa punaherkkua punaherukoista, hih. Piirakan kylkeen laitoimme vielä vaniljakastiketta, nam.

Tämä punaherukoista tehty piirakka on todella helppo tehdä ja mitä tämä postaus olisi ilman reseptiä, joten tässä ohje piirakan leipomiseen tai kuten Helmi sanoisi piirakkakakun leipomiseen, hih.

Punaherkkupiirakka

Pohja

• 1 kananmuna
• 1½ dl sokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• 3/4 dl sulatettua margariinia/voita
• 2 dl maitoa
• 4 dl vehnäjauhoa
• 2 tl leivinjauhetta

Täyte

• 3-4 dl marjoja
• ½ dl sokeria

Ohje

• Sekoita muna ja sokerit
• Lisää sulatettu margariini/voi ja maito
• Lisää jauho ja leivinjauhe nopeasti sekoittaen
• Kaada taikina voideltuun vuokaan
• Sokeroi marjat ja ripottele ne pohjalle
• Paista 175 asteessa n.35min tai kunnes piirakka on kypsä
• Marjapiirakan kanssa voi tarjota esimerkiksi vaniljakastiketta
• Ihania herkkuhetkiä!

Ihana isosisko

Helmi tykkää pikkusiskosta todella paljon. Hän silittää, suukottaa ja pitää aina välillä pientä ihmettä sylissä. Helmi on reipas apulainen, hän on mukana vaihtamassa vaippoja, syöttää pientä ihmettä välillä tuttipullolla, tuo tälle leluja ja välillä työntää vaunuja. Helmi on myös ihana huolehtiva isosisko, hän muistuttaa meitä vanhempia "olkaa varovaisia, vauva on pieni" ja varmistaa, että tuleehan vauva mukaan aina kun lähdemme johonkin. Hän myös monesti toteaa "vauva on ihana", tykkää silitellä ja kutitella vauvaa. Helmi on ihana isosisko! ♡

Se miten me Pekan kanssa Helmiä tunnemme, niin osasimme jo raskausaikana odottaa tätä. Siis sitä, että Helmi on innoissaan pienestä ihmeestä ja tykkää hoitaa sitä. Jo raskausaikana, oikeastaan melkein koko raskauden puhuimme paljon vauvasta Helmille, minkälaista sen kanssa tulisi olemaan ja että se on kiva ja ihana juttu. Helmille on tärkeää saada auttaa vauvanhoidossa ja että vauva tulee katsomaan kun hän tekee kivoja juttuja esim. pomppii trampoliinilla, on uimassa, isi hyppyyttää häntä jne. Helmi huolehtii myös, että vauva saa samaa kohtelua kuin hänkin, jos esimerkiksi isi leikkii Helmin kanssa niin myöhemmin Helmi toteaa, että "nyt on vauvan vuoro".

Helmistä on kiva tehdä vauvalle esityksiä. Välillä hänen pehmolelut jutustelevat vauvalle, Helmi laulaa tai tekee erilaisia temppuja. Helmistä on ollut myös todella hauskaa nyt kun vauvakin pääsee kylpyyn hänen kanssaan (molemmat omissa ammeissa) ja olemme käyneet yhdessä kaupassa, puistossa, mökillä ja Tykkimäessä. Toki, vaikka ihanaa onkin, niin joskus vauvan itku vähän turhauttaa "höh, miksi se vauva taas itkee". Siihen perään hän monesti silti toteaa "älä itke, ei ole hätää/ei haittaa" tai "vauvalla on nälkä tai "vauvalla on pissaa vaipassa". Helmi tietää myös, että koska vauva on pieni se ei osaa vielä leikkiä, istua eikä kävellä jne ja välillä Helmi joutuu odottamaan esimerkiksi silloin kun äiti imettää, mutta toistaiseksi ainakin meillä on mennyt tosi hyvin.

Helmi on suhtautunut ihanasti vauvaan, niin että se on kiva lisä meidän perheeseen. Siihen vaikutttaa varmasti se, että vauvasta on jo raskausaikana puhuttu paljon niin että se on kiva juttu ja se, että Helmi saa edelleen paljon huomiota, kun vauva lähinnä vain syö ja nukkuu, on hetken vain hereillä. Myös Pekka on vauvan kotiutumisesta asti ollut isyysvapailla. Saa nähdä muuttuuko tilanne kun jään ensi viikolla sitten päivisin tyttöjen kanssa kahdestaan. Olen asennoitunut myös siihen, että jossain vaiheessa mustasukkaisuutta voi tulla enemmän, mutta voi myös olla että niin ei käy. Eletään päivä kerrallaan ja toistaiseksi nautitaan tästä ihanasta vauva-arjesta leikki-ikäisen kera, ihanasta pienestä ihmeestä ja ihanasta isosiskosta. Niin kiitollinen että saan olla äiti näin ihanille tytöille. ♡

Vauvan kanssa mökillä

Oli niin upeaa keliä luvattu viikonlopuksi, että ajattelimme grillata. Sitten keksimme: mitä jos grillaisimmekin mökillä? Samalla Helmi pääsisi leikkimään kivoja vesileikkejä. Ajattelin, että ihan samahan se on parantelenko kotona vai mökillä, joten ex tempore pakkasimme kamppeet ja lähdimme ajelemaan.

Ihanaa, vauvan ensimmäinen mökkireissu. En olisi kyllä etukäteen ajatellut, että hän tulee mökille ihan näin pikkuisena. Toisaalta miksipäs ei? Kaikki sujui hyvin, vauva oli tyytyväinen, söi ja nukkui hyvin, hän ihmetteli järvimaisemaa ja katseltiin, kun isi ja Helmi olivat uimassa. Koska oli niin kuumia hellepäiviä, niin meillä vauvan kanssa suurin osa päivistä kului mökissä.

Helmistä oli kivaa olla vauvan kanssa mökillä. Se oli tärkeää, että vauva tuli katsomaan, kun hän on uimassa ja istuu yksisarvisen kyydissä, hih. He yhdessä köllöttelivät hetken viltin päällä ja katselivat näkyykö järvessä kaloja ja taivaalla lintuja. Helmistä oli tuttuun tapaan taas hauska leikkiä kivoja vesileikkejä, saunoa, leikkiä mökkileluilla (tällä kertaa erilaisilla nukkekodeilla) ja syödä pihviä.

Olin niin positiivisesti yllättynyt, että kykenin lähtemään mökille, sillä muutama päivä aiemmin liikkumien oli vielä niin huonoa ja kivuliasta, että en olisi osannut edes ajatella lähteväni mihinkään. Mutta koska olin loppuraskaudessa ja nyt leikkauksen jälkeen vain kökkinyt kotona niin oli ihanaa päästä käymään jossakin. Minun olisi kovasti tehnyt mieli myös uimaan, mutta jouduin tyytymään vain katselemaan toisten kivoja vesileikkejä, onhan leikkauksesta kulunut vasta 12 päivää. Olimmehan me aika väsyneitä mökkireissun jälkeen, koska tietysti vauvan kanssa piti heräillä yöllä ja mökillä tuli tehtyä monenlaisia juttuja. Päällimmäisenä kuitenkin mielessä miten kivaa meillä oli, ihanaa, vauvan ensimmäinen mökkireissu ♡

Kotikäynti vaihtui neuvolapäiväksi

Tällä kertaa meille ei tehty kotikäyntiä, sillä oman neuvolan terveydenhoitaja on kesälomalla ja hänen asiakkaat siirtyivät toiseen neuvolaan hänen loman ajaksi. Ja koska nyt tällä neuvolalla on kahden neuvolan asiakkaat, kotikäynti ei ollut mahdollinen. Se ei toisaalta haitannut, sillä minusta oli ihan kiva päästä vähäksi aikaa pois kotoa.

Kävimme eilen neuvolassa, tämäkin terveydenhoitaja oli todella mukava ja rauhallinen. Juttelimme leikkauksesta, toipumisesta ja miten olemme pärjäilleet vauvan kanssa, miten imetys on sujunut. Minun piti arvostella synnytyskokemukseni asteikolla 1-10 ja asetin kokemukseni 8-9 tienoille. Vaikka pelkäsin leikkausta todella paljon, niin olen toipunut tilanteeseen nähden hyvin ja sain hyvää hoitoa, sairaalassa olo ei jättänyt mitään hampaankoloon. Terveydenhoitajakin totesi, että puheeni kävivät yhteen arvioni kanssa. Hän kyseli myös Pekalta, miten tämä koki leikkauksen ja onko minulla ollut mielialanvaihteluita jne. Meillä on tällä hetkellä kaikki hyvin. Kerroin, että olen vain niin onnellinen ja kiitollinen siitä miten hyvin kaikki on mennyt, sillä ensimmäinen raskaus sekä synnytys olivat todella rankkoja kokemuksia. Meillä vauvanhoito tulee luonnostaan ja kokemuksen myötä kaikki tuntuu helpommata. Kerroin myös, että koska vauva on tyytyväinen, niin ei ole senkään puolesta tarvinut olla huolissaan. Odotin tältä käynniltä eniten sitä, että pääsen eroon Prevenasta.

Eli kun olin leikkauksessa, minulle asennettiin sellainen laite, joka hoitaa haavaa, haava teipattiin tiiviisti ja tämä kone hoiti haavaa itsestään. Prevenan tarkoituksena on mm. edistää paranemista, vetää suljetun haavan reunat yhteen, vähentää turvotusta ja pitää haavanseutu puhtaana. Tämä oli minulle uutta, sillä Helmin aikana tälläistä systeemiä ei ollut. Ajattelin, että tämä on kyllä hygieeninen ja hyvä laite, ainut huonopuoli oli vaan se, että jouduin viikon kantamaan sitä jatkuvasti mukanani. Laitteesta minuun menevä letku roikkui aina milloin missäkin, välillä laite jäi kiinni milloin mihinkänkin ja sain jännittää, että apua, pysyykö se kiinni. Mutta se oli todella hyvin kiinnitetty ja kesti vähän rajumpaakin kohtelua.

No kun olimme neuvolassa aikamme keskustelleet, niin terveydenhoitaja päästi minut jännityksestä ja oli aika poistaa Prevena ja hakaset. Hän totesi laitetta katseltuaan, että "olen käynyt luennon tästä, mutta en ole vielä koskaan poistanut tälläistä". Ajattelin, että kääks, kunnes hän sanoi soittavansa KOKS:iin ja kysyvänsä varmuuden vuoksi ohjeita. Laitteen poisto oli niinkin yksinkertainen, kun "paina laitteessa olevaa virtanappia pohjaan ja teippauksen sisällä oleva ilma tyhjentyy itsestään". Sitten vain teipit revittiin, mikä nyt niin kuin arvata saattaa tuntui vähän epämukavalta. Sitten hakaset poistettiin mikä vähän nipisteli, mutta ei pahemmin sattunut. Nyt haava on ollut vähän aran tuntuinen, mutta tunne helpottaa varmaan parissa päivässä. Olo on niin vapaa, kun ei enää tarvise muistaa kantaa laitetta jatkuvasti mukana, hih.

Neuvolassa oli katsottu, että me vanhemmat voimme ja jaksamme tilanteeseen nähden hyvin ja pärjäämme hyvin vauvan kanssa, niin olikin aika keskittyä meidän pieneen ihmeeseen. Terveydenhoitaja ihasteli, "miten kaunis ja sievä vauva, kyllä hänet tytöksi tunnistaa". Vauva punnittiin ja paino on lähtenyt hyvin nousuun, myös vauvan päänympärys mitattiin ja vauvaa muuten tutkittiin, terveydenhoitaja totesi samaa kuin lääkäri sairaalassa, että tyttö on napakka, jaloissa on voimaa ja hän kannattelee jo nyt päätä aika hyvin, että "älkää jättäkö häntä yksin mihinkään vahtimatta". Napatynkä irtoaa minä hetkenä hyvänsä, sillä se on ihan pienesti vaan enää kiinni, sitten pääsemme kylpyhommiin. 

Saimme ajan ensiviikolle lastenneuvolaan ja minä ajan jälkitarkastukseen, joka on elokuussa. Kiva, että vauva saa hyvin ruokaa, kasvaa ja kehittyy hyvin. Kaikki on hyvin, eli jatketaan samaan malliin, hih. Saimme vielä kotiin lähtiessä mukaamme paketin Muumivaippoja, jotka tulivat kauniissa pahvilaatkossa. Olemme saaneet joka puolelta niin pajon vaippoja, että meidän ei varmaan tarvitse tätä pienintä kokoa ostaa itse ollenkaan, hih. 

Vauvan ensimmäiset päivät kotona

Tänään 10.7 olisi meidän pienen ihmeen laskettu aika. Meidän heinäkuinen syntyi kuitenkin jo viikko sitten suunnitellulla sektiolla. Sairaalassa olimme kolme päivää ja nyt olemme olleet kotona jo neljä päivää. Miten meillä kotiutuminen on sujunut? Mitä tuore isosisko tuumaa siitä, että vauva on pitkän odotuksen jälkeen muuttanut meille? Miten minun toipuminen leikkauksesta sujuu? Mitä meille kuuluu?

Tosiaan minun suureksi yllätykseksi pääsimme perjantaina 6.7 jo kotiin, vietettyämme sairaalassa vain kolme päivää. Lähdin kotiin hyvillä mielin sillä toipuminen oli lähtenyt sujumaan hyvin. Vaikka toki liikkuminen oli vaikeaa ja kivuliasta. Kyllä se vaan niin on, että koti on maailman paras paikka. Toipuminen ja lepääminen onnistuu minulta paljon paremmin kotona kuin sairaalassa. Olemme kotiutuneet hyvin. ♡

Pieni ihme on syönyt ja nukkunut hyvin, hän on ainakin toistaiseksi ollut tyytyväinen vauva. Edelleen hän syö sekä tissiä, että pulloa ja näin hän pysyy tarpeeksi kylläisenä. Meidän heinäkuinen nukkuu helposti neljäkin tuntia putkeen. Olemme saaneet Pekan kanssa tilanteeseen nähden myös vähän levättyä. Olemme käyneet vauvan kanssa myös ulkona, katsomassa kun Helmi heittelee vesi-ilmapalloja, hih. Parina ensimmäisenä yönä en kauheasti nukkunut, sillä haava oli vielä niin kipeä. Toki haavaa särkee ja kiristää vieläkin, mutta olen saanut parempia nukkuma-asentoja, ylös nousemisesta on tullut vähän helpompaa tai sanotaanko näin, että nyt jo parin päivän aikana olen päässyt nousemaan sohvalta ylös omin voimin, hih. Ruokahalu palasi pari päivää sitten, mistä olen niin onnellinen. Aloin jo kyllästymään leipä+mehukeitto-jäätee+vesi linjaan. Ihanaa, että pystyn nyt syömään normaalisti.

Helmi tykkää pikkusiskosta todella paljon. Hän silittää, suukottaa ja pitää aina välillä pientä ihmettä sylissä. Helmi on reipas apulainen, hän on mukana vaihtamassa vaippoja, syöttää siskoa välillä tuttipullolla ja tuo tälle leluja. Helmi haluaisi, että vauva tulisi aina hänen mukaansa, jos he isin kanssa käyvät esim. kaupassa tai puistossa, Helmi jo kovasti odottaa sitä, että vauvan voi ottaa mukaan joka paikkaan. Helmi on myös ihana huolehtiva isosisko, hän muistuttaa meitä vanhempia "olkaa varovaisia, vauva on pieni, hän on ihana". Kun meille tuli isovanhemmat katsomaan vauvaa, Helmi sanoi: "Tulkaa katsomaan, minulla on teille yllätys: katsokaa, vauva!". Ihana! ♡

Pekalla oli viikonloppu vapaata, eilen äitini oli meillä koko päivän auttelemassa minua ja tänään Pekalla alkoi isyysvapaat. Nyt hän on kotona meidän kanssa kaksi viikkoa. Ihanaa ♡ Tämä vauva-arki taaperon kanssa ehtii hyvin arkeentumaan ja normalisoitumaan. Ehdimme kaikki hyvin tottua tähän ja minä ehdin toipumaan ja parantelemaan, että pärjään sitten kahden lapsen kanssa yksin, kun on Pekan aika taas mennä töihin. Nyt kuitenkin nautitaan koko perheen yhteisestä ajasta, elämästä nelihenkisenä perheenä. ♡