Tänään oli niin kaunis päivä, että päätimme lähteä retkeilemään läheiselle suolle, samalla kävimme leikkipuistossa. Ilma oli ihana, mutta kyllä lunta olisi kaivattu. Tämä on niin outo talvi. Nyt on helmikuu ja keli on kuin huhtikuussa, ei lunta, ei pakkasta. Onneksi sentään aurinko paistoi.
Meidän pihalla ei ole lunta, mutta talon vieressä on vielä suht iso lumikasa auran jäljiltä. H:stä oli hauska mennä siihen kiipeilemään. Hyvä, että tällä kertaa otin kuvan, sillä kohta varmaan tämäkin lumikasa muuttuu vedeksi. Yleensä talvisin yksi meidän lempipuuhista on lumikasoissa kiipeily. Valitettavasti tämä hupi on jäänyt tänä talvena todella vähäiseksi.
Kiipeilyjen jälkeen pääsimme suolle. Lapset ihmettelivät jäisiä lammikoita. Oli hauskaa heitellä kiviä, käpyjä ja keppejä, katsoa mikä niistä rikkoo jään ja mitkä vaan liukuvat.
Näitä kuvia katsoessa ei millään uskoisi, että nyt on helmikuu. Nyt pitäisi olla isot kinokset lunta ja pakkasta, nyt pitäisi talvi olla parhaimmillaan. Lunta ja pakkasia ei ole tänä talvena juurikaan näkynyt, ihan pikkuisen vain, surullista. Aivot ei millään meinaa käsittää, että tosiaan nyt on talvi eikä kevät. Sillä kyllä tämä keli enemmän keväältä tuntuu.
Kun se "kunnon talvi" ei näytä tulevan niin tämä tilanne on nyt vain hyväksyttävä ja löydettävä iloa jostain muusta kuin lumesta. Tänään iloa toi aurinko ja lasten riemu leikkipuistossa. Oli kiva kiikkua, keinua keinulaudalla, kiipeillä ja laskea mäkeä. Nähdä lasten iloiset kasvot ja kuulla riemunkiljahduksia.
Vaikka lunta kaipaankin, niin mielestäni suolla oli silti omalla tavallaan kaunista. Näimme ihanan auringonlaskunkin, vaikka se ei kuvissa näytä oikein miltään. Meillä oli kiva päivä, oli ihana ulkoilla auringonpaisteessa ja kiva leikkiä kun oli kuivaa, vaatteet eivät kaatuneet, heh. Huomenna onkin jo viikonloppu, H:llä alkoi kerhosta talviloma, saa nähdä mitä kaikkea kivaa keksitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡