Marraskuussa en uskonut, että voisin löytää joulumielen, sellaisen mikä minulta yleensä löytyy, mieli oli aika synkkä. Vieläkin minulla on joulun suhteen vähän ristiriitaisia ajatuksia ja sen suhteen on vaikea tehdä päätöksiä. Tällä kertaa, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olen joulun kanssa vähän hukassa. Se on tuntunut hämmentävältä kaltaiselleni ihmiselle, joka oikeasti rakastaa joulua ja hössöttää siitä yleensä jo elokuusta asti.
Olen kuitenkin niin iloinen siitä, että joulumieltä on alkanut löytymään. Oikeasti. Ei niin isosti ja riehakkaasti ehkä kuin yleensä, mutta kuitenkin. Vaikka minulla ei ole ollut tänä vuonna voimia valmistautua jouluun niin hyvin kuin olisin halunnut, tiedän, että meille tulee ihana joulu. Joskus vähemmän on enemmän.
Osittain sitä joulumieltä on alkanut löytymään ns. pakottamalla. Vaikka en olisi yhtään jaksanut, olen laittanut kotiin vähän joulukoristeita, leiponut pipareita ja tehnyt muita jouluisia juttuja. Koska oikeasti tykkään niistä jutuista. Ostin myös tuon ensimmäisessä kuvassa näkyvän jouluhömppämukin itseäni piristämään, se on ollut minulla käytössä päivittäin. Kun se kädessäni katselen takapihan kuusien oksille leijailevaa lumisadetta, niin pakosti joulumieli alkaa löytymään. Tiedän sen kokemuksesta, että kun keskittyy hyviin ja kivoihin asioihin ja pakottaa itsensä miettimään niitä, lopulta hyvä voittaa pahan.
Mukavaa joulunodotusta kaikille. Jos se tuttu joulumieli ei heti löydy, älä luovuta! Tiedän, että myös se on ihan ok, vaikka joulumieltä ei löytyisikään, mutta minä olen halunnut löytää sen. ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡