Joka vuosi se on yhtä ihana yllätys: ensilumi! H juoksi aamulla minulle kertomaan "äiti ulkona on lunta". Ajattelin ensin, että hän jekuttaa minua, mutta kyllä se totta oli. Maahan oli satanut pieni hento lumikerros, ensilumi.
Joka kerta lunta pitää mennä mahdollisimman pian ulos ihmettelemään. Miten noinkin pieni määrä lunta tuo iloa ja kauneutta ympärilleen? Ensilumen kunniaksi Pekka kävi ostamassa minulle suklaapukin (samalla kun vei H:n kouluun ja kävi muutenkin kaupassa). Kiitos hani ♡
Halusimme V:n kanssa jo vähän tonttuilla ja ottaa ulkona hauskoja kuvia! Sen jälkeen V halusi jäädä "lumileikkeihin", hih. Olikin ihmetystä kun hiekka oli muuttunut kovaksi.
Poitsu jäi tällä kertaa sisälle, koska hän on ollut vähän nuhanenäinen ja väsy. H ehti ihmetellä hetken lunta kanssamme ennen kuin hän lähti kouluun. Vau, H teki muutamia pieniä lumipalloja, aika hauskaa!
Koska Pekka oli kotona, halusin kerrankin mennä lenkille valoisaan aikaan. Lähdin niin vauhdikkaasti ulos miettien miltä lähimetsässä ja suolla näyttää, että unohdin kuulokkeet kotiin. Hups. Päässäni alkoi kuitenkin soimaan joululaulut, hih.
Ihana ensilumi! Sääli vain, että se sulaa pois. Toivottavasti saisimme lunta pian lisää, vaikka vähän enemmänkin, hih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡