Meillä on rakas, iso ja taitava tyttö

Syksy on saapunut. Kesä oli niin vauhdikas, että nyt syksyllä on mukava rauhoittua. Olenkin ruvennut pohtimaan sitä miten uskomattoman paljon Helmi on muuttunut, kasvanut ja oppinut uutta kevään/kesän aikana. Helmistä on tullut niin ison tytön näköinen ja oloinen. Helmi on erittäin ketterä. Hän kiipeilee mieluusti ja tykkää myös hyppiä, pomppia ja juosta. Olen pienestä asti leikkinyt Helmin kanssa "hyppyytys-leikkejä", "kipikipi-leikkejä" ja olemme antaneet Helmin kiipeillä ja harjoitella, olemme myös jumpanneet ja muuten touhunneet kaikenlaista. Luulen että sillä on ollut vaikutusta siihen että Helmi osaa niin hyvin hyppiä, juosta sekä kiipeillä ja muutenkin pitää liikkumisesta. Helmi on todella vauhdikas ja minusta se on kiva juttu. Välillä tosin meillä on isin kanssa hommaa pysyä touhuavan taaperon perässä.

(Luonnossa on paljon mahtavia kiipeilypaikkoja ja polkuja pitkin kävellessä harjoittuu tasapaino, kun vastaan tulee juuria ja kiviä. Maastossa käveleminen on hyvää liikuntaa taaperolle, mutta myös meille vanhemmille. Samalla voi ihastella maisemia ja tutkailla mitä kaikkea luonnossa voikaan nähdä.)

Helmillä on tukka kasvanut hirmuisesti. Helmin tukka onkin ihana, vaalea ja kihara. Helmillä on kuulemma ihan samanlainen tukka kuin minulla lapsena. Hauska huomata että Helmillä on jotain minunkin piirteitäni, sillä yleisesti Helmi muistuttaa monilta osin enemmän Pekkaa. Tietysti kuitenkin Helmi on ihan oman näköisensä. Todella kaunis ja ihana juuri tuollaisena.

Helmi on todella puhelias, sanoja ja lauseita tulee todella paljon. Helmi osaa hienosti tervehtiä ja kiittää. Aina kaupassakin neiti niin nätisti sanoo kassalle aina "moooi" tai "hei hei" ja sanoo lopuksi "kiitti". Minusta on ihanaa että Helmi osaa toivoa/pyytää esimerkiksi "lisää maitoo", "haluu kattoo Mikkii", "Helmi kiikkuu kaakkuu". Meitä helpottaa kummasti kun tiedämme mitä Helmi haluaa, mutta siitäkin huolimatta emme kuitenkaan aina toteuta hänen kaikkia toiveitaan, hih. Minusta on niin kiva jutella Helmin kanssa. Katselemme yhdessä kirjoja ja esineitä ja nimeämme niitä, Helmi aina välillä kysyykin "mikä" ja osaa hienosti vastailla. Helmi on aina ollut kiinnostunut ympäristöstään ja erilaisista esineistä. Olen myös ihan vauvasta asti Helmille selittänyt aina mitä tehdään ja millä tavaralla tehdään mitäkin. Aina kun Helmi on ihmetellyt jotain esinettä niin olen kertonut hänelle mikä se on, myös silloin kun Helmi ei osannut vielä kysyäkään. Kyllä lapsesta näkee, jos hän on ihmeissään.

Helmi osaa hienosti myös numeroita. Hän osaa toistaa perässämme/yhtäaikaa numeroita 1-10 (joskus kaikki numerot, joskus vain muutamat,  vähän tilanteesta riippuen). Olen ihmeissäni siitä miten taitava Helmi on. En ollut ajatellut että alle kaksi vuotias osaisi jo numeroitakin, vau. Helmi laskee mieluusti esineitä "ykki kakki koome...". Laskeminen on hyvää viihdettä myös kaupassa jonottaessa kassalle, Helmi ei tylsisty kun laskemme montako ostosta hihnalle menee, hih. Helmi tykkää myös laulaa ja tanssia. Helmillä onkin monia ihania tanssiliikkeitä. Helmi on ihan vauvasta asti ollut mielestäni musikaalinen ja selvästi tykkää musiikista. Helmi rupeaa tanssimaan kaikenlaisen musiikin ja laulun tahtiin, mutta eniten kuitenkin Helmin pistää tanssimaan Mikki Hiiren Kerhotalon Tiptop-/ Mikkitanssi ja mammanmamman laulama "tanssi mun vauvani...".

Minusta on hauskaa, että kaikenlainen oppiminnen on lähtenyt Helmistä itsestään, siitä että häntä kiinnostaa monet asiat ja hän haluaa oppia ja tehdä juttuja. Minun ei ole tarvinut "patistaa" häntä tekemään, enkä koskaan tekisi niin. Kyllä kaikki lapset oppivat nämä jutut aikanaan, toiset aikaisemmin ja helpommin, toiset myöhemmin. Lapset ovat yksilöllisiä, jokainen oppii asioita omaan hyvään tahtiinsa. Helmin kanssa nämä asiat ovat sujuneet kuitenkin helposti ja tuntuu että Helmi on oppinut monia asioita ihan itsestään. Helmi aina välillä pääsee yllättämään meidän uusilla taidoillaan ja tempuillaan. On meillä kyllä rakas, iso ja taitava tyttö.