keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kerhopäivä

Tänään oli meidän 4. kerhopäivä. Kyllä tuo perhekerho on ollut Helmille huippukiva juttu. On kavereita ja kaikkea kivaa tekemistä. Mukavaa, että meillä on Helmin kanssa yhteinen harrastus ja tämä on samalla hyvää harjoittelua päiväkotia varten.


Helmi oli nukkunut yöllä vähän huonosti ja jostain syystä aamupalakaan ei oikein maistunut. Helmi kuitenkin lähti kerhoon mielellään niin kuin aina. Olin kyllä varautunut siihen, että Helmi saattaa kerhossa olla vähän nuutunut ja itkuinen.


Pääsimme heti askartelemaan kerhoon tultuamme. Tällä kertaa teimme soman lumiukon. Tosiaan kun kerhossa Helmi on vähän malttamaton askartelemaan, niin usein vähän sovellamme tai teemme askartelun loppuun kotona. Harjoittelemme kuitenkin sitkeästi askartelua kerhossa. Tosiaan leikkasimme Helmin kanssa kaksi pyöreää palloa lumiukoksi ja liimasimme ne päällekkäin. Helmi valitsi lumiukolle violetin hatun ja punaisen kaulahuivin. Kotona piirsimme lumiukolle vielä kasvot. Voi että miten söpö pieni lumiukko siitä tulikin, hih.



Helmi oli jotenkin vähän levoton, mutta jaksoi kuitenkin hienosti leikkiä. Ensin leikittiin nukkekodilla, sitten Duploilla. Helmi halusi tosi usein syliini istumaan. Kun leluilla oli jonkun aikaa leikitty niin sitten alkoi sellainen kulkeminen. Vähän aikaa käveltiin käytävällä ja sitten olikin hartaushetken vuoro.


Järjestys oli muuttunut. Aiemmin askartelun ja leikkien jälkeen oli ollut yhteisleikit, sitten hartaus- ja lukuhetki. Jännitin vähän, että miten hartaushetki tällä kertaa sujuu. Mutta taas jännitin ihan  turhaan. Niin kuin viime kerralla kerhossa, niin myös tällä kertaa Helmi malttoi hienosti kuunnella kertomusta sylissäni. Ohjaaja kertoi kertomuksen samalla liikutellen nukkeja. Helmiä kiinnosti minne nuket liikkuvat ja mitä ne tekevät.


Siirryimme toiseen huoneeseen yhteisleikkeihin ja ajattelin että Helmistä olisi mukava leikkiä, liikkua ja touhuta. Mutta neiti halusi osallistua yhteisleikkeihin sylissäni. Aina välillä yritin kannustaa Helmiä seisomaan ja osallistumaan leikkeihin itse. Mutta hän halusi olla sylissä ja kyllä se minulle sopi. Lauloimme ja leikimme: "piiri pieni pyörii", pupulaulun ja lumiukkomarssin.


Sitten olikin loppusadun aika. Tiesin että leikkien ja touhuamisen jälkeen Helmi ei jaksaisi enää uudestaan istua ja kuunnella satua. Meille oli sopinut paremmin, että hartaus ja lukuhetki olivat putkeen. Silloin Helmi jaksoi kuunnella paremmin. Mutta luulen että monille lapsille tämä järjestys on parempi. No joka tapauksessa kuuntelimme ja katselimme kirjassa näkyviä kuvia: bussia, junaa, laivaa ja lentokonetta. Samalla Helmi räpläsi silikonikoruani. Se auttoi Helmiä vähän keskittymään. Kitinästä huolimatta selvisimme lukuhetkestä ja sitten olikin aika lähteä kotiin.


Helmi oli väsynyt ja monesti kerhossa halusi syliini ja varmisteli että olen koko ajan lähellä. Väsymyksestä huolimatta Helmi oli todella reipas ja hänellä oli kerhossa ollut kivaa. Heipatettiin kavereille ja mamma tuli meitä hakemaan.


Käytiin kaupassa ja mamma osti meille jätskiä ja mehua. Meillä kerhopäivään kuuluu herkkuhetki, silloin syödään jätskiä. Kyllä tuo jäätelönpidike on ollut oikea arjen pelastaja! Vaatteet pysyvät puhtaina eikä kädet tahmaannu. Mamma jäi meille herkuttelemaan, leikkimään ja ihastelemaan Helmin tekemää hienoa lumiukkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ❤️