Kesäsuunnitelmat... niitä ei enää montaa ole

Tämä vuosi on ollut minulle vaikea TMD:n ja lonkka/lantionalueen rasituskivun takia. Jälkimmäisestä vaivasta johtuen näyttää siltä, että monet kesän suunnitelmat eivät toteudu, ainakaan Pekan loman aikana mikä alkaa muutaman päivän päästä. Olen niin pettynyt. Harmittaa. 

Meillä oli varattuna muutaman päivän reissu Turun seudulle heti loman alkuun. Olimme tehneet suunnitelmia mitä kaikkea haluamme siellä tehdä ja nähdä, mistä lapset tykkäisivät. Tietenkin odotetuin juttu olisi ollut päivä muumimaailmassa. Jouduin tuottamaan lapsille pettymyksen, vaikka tuntuu että minulle reissun peruuntuminen on isoin pettymys. Onneksi niin päin. Emme voi lähteä reissuun, koska minulla liikkuminen on vaikeaa ja kipu kovaa. Parina päivänä hoidin poitsua ilman apua ja sen seurauksena kipu on pahentunut. En voi siis edelleenkään nostaa poitsua. Nyt kun kipu lonkissa ja lantiolla on taas kovempaa, kävely on vaikeampaa ja kipu todella inhottavaa. En näe mitenkään mahdollisena sitä, että ensi viikolla istuisin monta tuntia autossa ja kävelisin kilometritolkulla. Sellaista tämä nyt on. 

Ennen kesää olin ajatellut ottaa tavoitteeksi kiertää kevään, kesän ja alkusyksyn aikana kaikki Kouvolan luontopolut. Ainakin tutustua niihin luontopolkuihin missä en ole aiemmin käynyt. Voin heittää tuolle haasteelle jo hyvästit. En ehdi mitenkään kaikissa käymään, mutta vielä elättelen toivoa, että kesän aikana pääsisin kiertämään edes kaksi uutta luontopolkua. Saa nähdä miten käy, milloin pystyn pidempiä matkoja kävelemään.

Meillä on V:n kanssa sopimus, että hän pääsee minun ja S-kummin kanssa Tykkimäkeen, kun H pääsi sinne helatorstaina kavereiden kanssa. Saa nähdä milloin kykenen Tykkimäessä kiertelemään. Tarkoitus olisi ollut kesäkuussa mennä, mutta nyt sekin alkaa vähän huonolta näyttämään.  Onneksi kun huvipuisto sijaitsee tuossa muutaman kilometrin päässä, niin sinne voi nopealla aikataulullakin mennä sitten kun kunto sen sallii. Ja jos alkaa näyttämään siltä, että toipumisessani menee todella kauan, niin sitten täytyy miettiä jotain muuta ratkaisua. Kyllä V:kin Tykkimäkeen pääsee. Onneksi hän ei ole siitä muistanut kysellä.

Viime kesän loppupuolella saimme tehtyä remppapihastamme viimein siistin. Keväällä aloitin innoissani puutarhanhoidon ja olin iloinen siitä, että tämä olisi ensimmäinen kokonainen kesä kauniissa siistissä pihassa. Aloin pitämään pihatöistä ja minulla oli monia ideoita mitä kaikkea pihalle voisi laittaa ja tehdä. Nyt kun olen kaksi viikkoa, toistaiseksi koko kesän köllötellyt ja lepäillyt niin piha rehottaa joka puolelta. Harmittaa ja olen niin pettynyt. Kevään raadanta oli turhaa, koska nyt en kykene pihatöitä tekemään ja Pekka ei ehdi. Toistaiseksi en mahda tälle mitään. 

Olin odottanut kesää monta kuukautta. Miettinyt ja suunnitellut mitä silloin haluaisin tehdä. Kuka tahansa olisi lannistunut ja pettynyt, kun ei pystykään tekemään niitä asioita mitä oli suunnitellut. Harmittaahan sellainen. Haluaisin retkeillä ja seikkailla!

Kesällä kuuluisi ulkoilla, retkeillä ja seikkailla, pitää hauskaa. Se on aika vaikeaa, jos lääkkeistä huolimatta koko ajan kolottaa. En pysty kauaa seisomaan, kävelemään tai istumaan. Se syö itsetuntoa, kun en pysty kunnolla tai täysin itse poitsua hoitamaan, kantamaan ja nostamaan. Tarvitsen siihen apua. Onneksi minulla on äitini apuna ennen kuin Pekalla alkaa loma. Tämä tilanne on nyt suoraan sanottuna todella kurja.

Kesäsuunnitelmat... niitä ei enää montaa ole. Toivon, että kipu helpottuisi, että kaikkia kesän suunnitelmia ei tarvitsisi kuopata. Sen olen päättänyt, että vaikka tilanne olisi pitkään huono, mökkeilystä en luovu. Onneksi mökille ei aja kauaa (vain +30min) ja sielläkin on mahdollisuus lepäillä. En suostu vain kökkimään kotona. 

Onneksi tilanteestani huolimatta voin nähdä sukulaisia ja ystäviä. Syödä kesäherkkuja mm. mansikoita ja jäätelöä. Pukeutua ihaniin kesämekkoihin. Ihastella kukkia. Odotan sitä päivää, että pääsen rannalle, viemään lapsia huvipuistoon ja tekemään jonkun pienen reissunkin. Haluan uskoa, että minulla on aikaa. Kesä on vasta alussa. Nyt en voi muuta kuin lepäillä ja toivoa parasta. Vaikka kovasti harmittaa, niin yrittää löytää niitä pieniä kivoja juttuja jokaisesta päivästä.