Viime viikonloppuna jouduin kokemaan kolmannen kipukohtauksen. Ensimmäinen kipukohtaus tuli toukokuun lopulla, toinen kesäkuun alussa. Kiinnikkeet kipuilivat aika rajusti, myös vatsassa oleva venähdys juilii. Olin taas liikaa "rehkinyt", vaikka varovaisesti olen toiminut ja apuakin vähän saanut. Kuitenkin kolmen lapsen kanssa hommia riittää (7v, kohta 4v ja 1v), hankalaa on ollut, koska olen vieläkin toipilaana lonkka- ja lantionalueen rasituskivun takia.
Olen niin onnellinen, kun Pekalla alkoi muutama päivä sitten loma. Nyt minulla on oikeasti tilaisuus lepoon. Uskon, että nyt toipuminen kunnolla alkaa. Niin ainakin toivon. Alkaa jo tämä sohvalla makoilu ja kökkiminen kyllästyttämään. Kipu on inhottavaa. Tällä hetkellä vatsassa oleva venähdys ja lonkat tuntuvat todella inhottavalta, istuminenkin on epämukavaa.
Harmittaa tietenkin, et kipu taas koveni, juuri kun tuntui siltä, että alkaa helpottamaan. Salakavalaa. Vaikka olo alkaisi tuntumaan edes vähän paremmalta, niin nyt ymmärrän silti levätä, nyt kun minulla on siihen mahdollisuus. Näyttää hyvin vahvasti siltä, että juhannussuunnitelmat menee uusiksi. Pekan kesälomalla on turha haaveilla mistään reissuista. Tärkeintä on saada minut kuntoon.
Nyt kun minulla on mahdollisuus ensimmäistä kertaa rasituskivun alkamisesta oikeasti lepoon, toivon että se auttaa. Jos ei, niin täytyy tutkia tätä asiaa lisää. Nyt kuitenkin yritän miettiä hyviä asioita, toivoa parasta ja levätä. Katse eteenpäin.
Monen päivän mökkireissu pitää unohtaa, mutta haluan toivoa, että pääsisin edes käymään mökillä. Mutta jos niin ei käy, niin sitten fiilistelen juhannusta mökillä jälkikäteen, kutsun perheen koolle myöhemmin. Olen alkanut jo asennoitumaan kaupunkijuhannukseen, se harmittaa. Mutta kyllä me jotain kivaa kotonakin keksitään. Ainakin tiedossa on grilliruokaa ja kukkajalkakylpy. Haluan keskittyä iloisiin asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡