Se, että lepään paljon, ei tarkoita sitä että olisin laiska tai päivä menisi hukkaan. Kehoni tarvitsee paljon lepoa, että kykenen tekemään päivän askareita. 🦋
Fibromyalgian takia joudun pitämään lepotauon melkein jokaisen homman välissä. Esim siivouksen jälkeen täytyy levätä, ruuanteon jälkeen täytyy levätä, ulkoilun jälkeen täytyy levätä, kyläilyn jälkeen täytyy levätä, leikkien jälkeen täytyy levätä jne. Uuvun helposti. Jos on päivän aikana enemmän tekemistä esim silloin, kun olemme reissussa, sen jälkeen ainakin seuraava päivä menee suurilta osin vaakatasossa. Nykyään täytyy suunnitella päivät ja tekemiset niin, että minulla on riittävästi lepotaukoja. 🦋
Tämä asia on harmittanut minua kovasti, mutta nyt alan pikkuhiljaa hyväksymään tilanteeni ja pidän taukoja silloin kun siltä tuntuu, lepään kun siltä tuntuu. Kuuntelen kehoani ja mietin mitä se tarvitsee. On täytynyt opetella uudenlainen arki. Olen iloinen siitä miten ihania lapsia minulla on. He tietävät ja ymmärtävät sen, että äitin täytyy välillä levätä. He ovat jo tottuneet siihen. Vaikka meillä on riehakkaita lapsia, niin onneksi he osaavat välillä myös rauhoittua köllöttelemään kanssani tai leikkimään rauhallisempia leikkejä. 🦋
Ennen koin huonoa omaatuntoa siitä, että väsyttää ja uuvuttaa. Jotenkin makoilu ja lepäily hävetti. Kun sain selityksen levon tarpeelle, syyllisyys ja häpeä katosivat. Tosiaan kehoni tarvitsee paljon lepoa, kun lepään, jaksan paremmin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minun on ollut pakko opetella miettimään itseäni ennen muita. Selviydyn arjesta, kun huolehdin riittävästä levosta. Selviydyn fibromyalgian kanssa, kun huolehdin paremmin omasta hyvinvoinnistani. 🦋
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡