Vietimme Pekan kanssa viime viikolla ihanan kylpyläloman Scandic Aulangossa. Siitä pääsee lukemaan enemmän täältä. Yksi reissumme kohokohdista oli tutustua Aulangon luonnonsuojelualueeseen mikä on kävelymatkan päässä hotellilta. Kiertämämme reitti oli n. 3km pitkä, hotellilta näkötornille/näköalapaikalle ja takaisin.
Fibromyalgian takia minun täytyy huolehtia lepotauoista. Lähdimme retkeilemään aamupalan jälkeen, joten pientä aamujäykkyyttä ja väsymystä oli havaittavissa. Jo alkumatkasta uuvutti ja tuntui että en jaksaisi kävellä. Siksi etenimme rauhallista tahtia. Menimme luonnonsuojelualueelle vähän kiertoreittiä, koska se oli loivempi ja helpompi kulkea minun lonkkia ajatellen. Tietä pitkin pääsimme kulkemaan meidän ensimmäiseen kohteeseen ihastuttavaan Ruusulaakson paviljonkiin.
Ruusulaakson paviljonki on peräisin 1800-luvun loppupuolelta ja se sijaitsee söpön pienen Joutsenlammen läheisyydessä. Se oli suunniteltu piknikvieraiden vilvoittelupaikaksi. Kesällä miljöö on varmasti vielä ihanampi ja oikein kutsuu piknikille. Pidimme pidemmän lepotauon tässä. Ihastelimme Paviljonkia, tutkimme sen yksityiskohtia. Mietin miten hauskaa olisi kesällä ottaa kuvia siinä jossain vintage vaatteissa. No.. meillä on kesäksi muita suunnitelmia, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka vielä palaisimme joskus Ruusulaakson paviljongin luokse.
Siitä matkamme jatkui Aulangon näkötornille ja sen edessä olevalle tasanteelle, näköalapaikalle. Näkötorni on valmistunut 1907. Sinne ei pääse talvella, mutta se ei meitä haitannut, koska tornin edustalla olevalta näköalatasanteelta avautui upea Suomalainen kansallismaisema Vanajaveden laaksoon.
Meitä olisi kiinnostunut mennä tutkimaan tasanteen vierestä lähteviä portaita ja alhaalla olevaa Karhuluolaa missä olisi ollut 1906 valmistunut Rober Stigelin patsas karhuperheestä, mutta portaat olivat jäässä ja vaarallisen näköiset. Portaita oli myös paljon, joten niiden edes takaisin kulkeminen olisi varmasti ollut minulle hankalaa. Tällä kertaa siis, emme kulkeneet portaita alas, vaikka mieli olisi vähän tehnytkin. Tasanteella lepäsimme ja sen jälkeen loppumatka taittui helpommin, piristyin.
Lähdimme kävelemään takaisin päin hotellille tietä pitkin, mutta tällä kertaa oikaisimme vähän ja menimmekin loppumatkan metsäpolkua pitkin emmekä jatkaneetkaan autotietä pitkin takaisin hotellille. Polku vei meidät suoraan vanhan Graniittilinnan luo mikä on peräisin 1800-luvun loppupuolelta. Graniittilinna sijaitsee Scandic Aulangon lähettyvillä, vain tien toisella puolella.
Aulangon puistometsän, luonnonsuojelualueen historia on mielestäni mielenkiintoinen. Sen on rakennuttanut 1800-luvun loppupuolella rikas asetehtailija, vieraanvarainen hyväntekijä ja liikemies Hugo Standerstskjöld. Hän rakennutti puistometsän alunperin rakkaudenkohteelleen puolalaiselle kreivittärelle, joka ei kuitenkaan halunnut saapua Suomeen. Useista naimatarjouksista huolimatta Hugo jäi perheettömäksi poikamieheksi. 1920 Hän myi puistometsän Hämeenlinnan kaupungille sillä ehdolla, että se olisi edelleen kaikkien vapaassa käytössä. Puistometsä siirtyi valtion omistukseen 1963. Lisää tietoa Hugo Standerstskjöldistä ja Aulangon puistometsän historiasta pääsee lukemaan esimerkiksi täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡