Minulle oli miepähoitaja viime syksynä puhunut, että ongelmani terveyteen liittyen ratkeaisivat kipupolilla. Asiani tulevaisuuteni suhteen järjestettäisiin siellä. No, niin ei käynyt. Olen nyt yhtä yksin ja ymmälläni sairauteni/kiputilanteeni kanssa kuin viime syksynäkin. Tulevaisuuteni on yhtä epäselvää nyt kuin aiemminkin. Alkaa uudelleen ahdistamaan se miten minä tästä elämästä työkyvyttömänä selviän... juuri kun aloin uskomaan, että kyllä asiat järjestyvät.
Vaikka olo on pettynyt siihen, että en saa enää kuntoutus- ja kipupoliklinikalta apua ja tukea, sain sieltä kyllä tämän n. puolenvuoden aikana kuitenkin monenlaista apua. Siitä olen iloinen, että siellä minua hoiti sama lääkäri, minun omalääkäri, koska terveyskeskuksessa aina joutuu kohtaamaann eri lääkärin.
Kipupolin ensi käynnillä loppuvuodesta 2024 lääkäri tutki minut, hän kuunteli minua ja teki lähetteen lannerangan magneettikuvaukseen, liittyen oikean jalan erikoisiin kipuihin. Minulla alkoi kiireesti psykologin tapaamiset, koska olin syvästi masentunut ja ahdistunut tilanteestani. Alkusyksyllä alkanut miepähoitajan kontakti katkaistiin.
Minulla oli tosiaan useampi psykologin aika, olisiko ollut 3-4 tapaamista ja 2-3 puhelinaikaa. Pääsin hänen kanssaan käsittelemään sairauttani ja purkamaan tunteitani. Minulla oli aivan ihana psykologi. Hän ymmärsi minua ja yritti auttaa minua varmasti niin hyvin kuin hän pystyi. Hän myös uskoi siihen, että jossain vaiheessa tilanteeni järjestyy, vaikka kivut eivät katoakaan ja minäkin aloin uskomaan siihen. Aloin nähdä tilanteessani toivoa. Harjoittelimme yhdessä erilaisia rentoutusharjoituksia ja aivojumppaa. Enemmän aikaa vieviä juttuja, mutta myös sellaisia mitä voi arjessa tehdä nopeastikin. Tein harjoituksia siellä ja kotona omatoimisesti. Teen niitä vieläkin. Valitettavasti ne eivät ole minulla kipuun auttaneet, mutta tuovat hetkeksi sellaista helpotuksen tunnetta, se ei kuitenkaan kauaa kestä. En osaa kuvailla sitä tuon paremmin. Psykologin käynnit päättyivät alkukeväästä siihen, kun opin paremmin hyväksymään tilannettani, opin olemaan armollisempi itseäni kohtaan, minusta tuli iloisempi ja synkät/pelottavat ajatukset väistyivät. Aloin luottamaan siihen, että minua autetaan ja kyllä asiat järjestyvät.
Tammikuun loppupuolella 2025 pääsin lannerangan magneettikuvaukseen. Putkessa oli ahdistavaa, mutta selvisin siitä yllättävän hyvin, vaikka kroppani kipuili kovasti ja sen jälkeen oli vaikea kävellä. Helmikuun loppupuolella 2025 lääkäri soitti ja kuvauksesta selvisi, että minulla on fibromyalgian lisäksi myös välilevyn pullistuma selässä. Minulle tehtiin resepti viimeisestä hermokipulääke vaihtoehdosta mikä oli vielä minulla kokeilematta. Lääkäri toivoi, että se kohdallani toimisi, niin minäkin. Aiemmat kipulääkkeet/hermokipulääkkeet eivät ole minulle sopineet/ne eivät tehonneet. Mitkään kokeilemani kipulääkkeet eivät ole tepsineet minulla kipuihin. Uskokaa pois, olen kokeillut näiden kipuvuosien aikana useita erilaisia kipulääkkeitä/hermokipulääkkeitä. Toivoin kuitenkin, että viimeinen lääkevaihtoehto minulla toimisi, vaikka pahaa pelkäsin. Niinhän siinä kävi, että ei se auttanut. Ei ole olemassa lääkettä tilanteeseeni, mikä voisi minua kiputilanteeni suhteen auttaa. Kuulostaa vähän synkältä ja sitä se myös on. Ei auta kuin kestää.
Minulla on ollut pitkään (ainakin 2 vuoden ajan) rautavajetta/anemiaa, mihin en ollut aiemmin saanut apua, aina oli jotain muuta ns. tärkeämpää selvitettävää. Olin useamman kerran eri lääkäreille puhunut runsaista kuukautisista, mutta minulle terveyskeskuksessa sanottiin aina vain: "sitten kun, sitten kun.... syö näin ja näin paljon rautakapseleita, katsotaan myöhemmin jne... Eivät rautakapselit auttaneet. Kipupolin lääkäri tarttui tähän rautavaje aiheeseen heti ja piti erittäin tärkeänä, että rauta-arvoni saadaan kuntoon. Kun kerroin hänellekin runsaista kuukautisista, hän teki minulle heti lähetteen naistenpoliklinikalle kierukan laittoon.
Kirjoitin aiemmin postauksen kokemuksistani liittyen kierukan sekä ehkäisykapselin laittoon. Pääset lukemaan siitä tarkemmin täällä. Mutta lyhyesti se meni näin: minulla oli maaliskuun alussa 2025 naistenpolilla aika, missä varmistettiin, että runsas vuoto on hormoniperäistä. Parin viikon päästä maaliskuun loppupuolella minulle yritettiin laittaa kierukkaa siinä onnistumatta. Sen jälkeen naistenpolikilikan lääkäri teki minulle reseptin ehkäisykapseleihin. Huhtikuussa 2025 käteeni asennettiin kaksi ehkäisykapselia. Toivotaan, että vuoto puolittuisi ja parhaimmassa tapauksessa loppuisi kokonaan. Aika näyttää kuinka käy. Heinäkuussa ehkäisyneuvolan hoitaja soittaa minulle ja kyselee kuulumisia asian suhteen.
Tosiaan kuntoutus- ja kipupoliklinikan lääkäri kertoi viimeisessä puhelussaan, huhtikuun lopulla, että he eivät voi siellä auttaa minua enempää. Olin siitä todella yllättynyt. Hoitoni siellä päättyi, vaikka kipu- ja elämäntilanteeni ei ole korjaantunut. Lääkäri suositteli minua pudottamaan painoa mahdollista leikkausta varten (välilevyn pullistumaan liittyen) ja aloittamaan fysioterapian. Fysioterapia ei ole minulla aikaisemminkaan auttanut, en usko siitä olevan erityistä hyötyä, mutta ei siitä haittaakaan ole. Tietenkin olen valmis kokeilemaan kaikkea, jotta voisin paremmin. Fibromyalgiaan ei mikään auta, mutta fysioterapiasta voisi olla apua välilevyn pullistuman oireisiin.
Kukaan ei enää seuraa sitä paraneeko tilanteeni uupumuksen ja kivun suhteen vai ei, nouseeko rauta-arvo, onko fysioterapiasta apua jne. Olen jälleen yksin tilanteeni kanssa. En muuta voi kun mennä sisulla eteenpäin prkl. Tällä hetkellä työkyvyttömänä en voi muuta kuin hakea lisää sairaslomaa. Onneksi minulla on ihana lähipiiri, jotka kaikki tukevat minua. Onneksi minulla on ihana perhe, tiedän, että vaikka olisi kuinka vaikeaa, minulla on kuitenkin monta syytä olla onnellinen.
Vaikka kuntoutus- ja kipupoliklinikalla minua ei voida enää auttaa, tiedän, että saan kyllä tilanteeseeni muuta apua. Kela oli yhteydessä minuun ja antoi hyvät ohjeet siitä mitä vaihtoehtoja minulla on tulevaisuudessa. Kerron niistä sitten jossain vaiheessa lisää, mahdollisesti syksyllä, kun itsekin tiedän enemmän.
Kyllä tästä elämästä jotenkin selviää, kun löytyy sitä suomalaista sisua. Asioilla on tapana järjestyä. Siihen on vain pakko luottaa. Positiivisella asenteella eteenpäin. Aina löytyy keino, periksi en anna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡