Meidän elokuu

Elokuu, kesän viimeinen kuukausi. Täytyy sanoa että kelien puolesta elokuu on ollut pettymys. On ollut melko koleaa ja sateista, ihan syksyinen fiilis. Elokuu alkoi meillä ikävästi, sillä olin pari viikkoa tosi flunssainen. En muista milloin olisin ollut niin kipeä kuin silloin. Huomasin hyvin pian että ei kannata sairastua kun kotona on lapsi. En nimittäin saanut mitenkään tarpeeksi levättyä ja nukuttua, mikä todennäköisesti pitkitti tautia. Harmitti myös kovasti sillä rakkaan sukulaispojan syntymäpäivät jäivät väliin ja jouduin perumaan muitakin menoja. Jossain vaiheessa jo ajattelin että en varmaan ikinä parane, mutta kuten hyvin tiedätte niin onneksi flunssa ei kestä ikuisesti, hih. 

Elokuussa oli myös hyviä hetkiä ja tehtiin kivoja juttuja. Nähtiin ystäviä ja sukulaisia, minusta on niin ihanaa miten rakastettu Helmi on. Helmi on meille maailman ihanin ja ihana myös monelle muulle. Olemme onnekkaita kun meillä on niin paljon läheisiä ympärillämme, se on meille suuri voimavara. Helmi kokee varmasti olevansa rakastettu. 

Minun ja Helmin kuvan voi bongata lehdestä, Kaksplus 8/2016 sivulta 60, hih. Kuva on pieni, mutta siitä jää meille kiva muisto. Elokuussa kävimme puistoissa leikkimässä, pyöräilemässä ja Helmi leikki ihanassa leikkimökissään. Käytiin metsäretkillä ja kaupungilla ihmettelemässä Taiteiden yötä. Käytiin katsomassa myös Tykkimäen ilotulitusta. 

Elokuussa blogini täytti 5kk! Aika on mennyt todella nopeasti. Hurjaa ajatella että kohta olen jo puoli vuotta kirjoitellut blogia. Kun selailen kaikkia niitä postauksia mitä olen kirjoitellut, niin kyllä tosiaan olen onnekas. Minulla on ihana perhe, kaunis koti ja arkeni on täynnä iloisia asioita. 

Omppuja mamman omenatarhassa

Minun mamman (Helmin mammanmamman) pihassa on upeita vanhoja "käkkärä"omenapuita. Toukokuussa postailin ihanista omenapuun kukista, nyt on omppujen vuoro. Mamman pihassa on paljon omenapuita, pihaa voisi jopa kutsua omenatarhaksi. Omenoita on monen värisiä ja monen makuisia. Helmi kävikin testaamassa miltä omput maistuvat, "nam nam". Söin ennen paljon omenoita, ikävä kyllä raskauden aikana allergisoiduin omenalle, enkä voi niitä enää syödä. Onneksi kuitenkin Helmi ja Pekka voivat syödä näitä kotimaisia herkkuja.

Vaikka en voikaan enää omenoita syödä, niin onneksi kuitenkin voin ihastella kauniita omenapuita ja muistella niitä hetkiä, kun istuin papan kanssa liiterin rappusilla syömässä omenoita. Tällaisina hetkinä ikävöin pappaa todella paljon. Olisi mahtavaa jos hän voisi nyt istua Helmin viereen rouskuttamaan omenoita. Pappa on kuitenkin ajatuksissani, mieltäni lämmittää se, että tiedän miten rakas olin hänelle ja tiedän myös sen että Helmi olisi hänelle äärettömän rakas. Mielessäni voin kuvitella hänet viereemme syömään omenoita ja jakamaan kanssamme kaikki nämä hyvät hetket. 

Pappa 1926-2007 <3

Lähimetsää tutkimassa

Oli niin kaunis elokuinen päivä, että päätettiin lähteä tutkimaan läheistä metsää. Minusta on ihanaa asua paikassa missä luonto on lähellä, asumme kaupugissa, keskustasta 2-3km ja silti ihan kotinurkilta avautuu upea metsämaisema. Vaikka 6 tie on siinä melkein vieressä, niin jännä että emme kuulleet mitään liikenteen ääniä, eikä missään näkynyt ihmisiä muutenkaan. Oli ihana rauha. Helmi tutkaili luontoa ja nautti maisemista, eniten siellä kiinnostivat kävyt ja sienet. Mustikatkin olisivat kiinnostaneet, mutta ne olivat niin polun vieressä että en uskaltanut antaa Helmin syödä niitä, tiedätte kyllä miksi, hih. 

Nyt kun Helmi on jo isompi ja osaa/jaksaa kävellä, niin tälläiset jutut ovat niin kivoja. On mukava lähteä retkelle metsään, puistoon tai sitten leikkiä ihan vaan omalla pihalla. Minusta on muutenkin mukavaa että Helmi on touhukas ja innostuu kaikesta mitä tehdään. 

Polku oli ajoittain juurakkoinen ja kivinen, mutta neiti käveli hienosti itse. Oli meillä kyllä rattaat mukana että Helmi pääsee tarvittaessa huilimaan, mutta ei rattaita kyllä juurikaan tarvittu. Polku oli onneksi suurimmaksi osaksi sen verran leveä että rattaidenkin kanssa pääsi hyvin kulkemaan. 

Metsäretki oli ihana! Helmi viihtyi siellä hyvin ja oli ihana huomata miten Helmi halusi tutkailla kaikkea ympärillään. Tosiaan kun tämä metsä on ihan kotinurkilla niin varmasti tulemme tänne uudestaan. Viekää lapset metsään ja luontoon leikkimään ja tutkimaan. Lapsilla on hyvä mielikuvitus ja he keksivät metsässä vaikka mitä kivaa tekemistä. Aikuisillekin tekee hyvää rauhoittua metsässä ja nauttia hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä, suosittelen. :-)