tiistai 22. elokuuta 2017

Keittokirja vuodelta 1948 - Mitä silloin syötiin?

Äitini löysi Mamman keittokirjan vuodelta 1948. Kirja on vanha, yksinkertainen ja tehty sotien jälkeen. Mielestäni se on upea! Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, vanhoista esineistä ja niiden tarinoista. Halusin kuvata tämän kirjan ja ottaa talteen mielestäni erikoisimpia reseptejä. Ihan vaan sen takia, että näen minkälaisia ruokia on syöty isovanhempieni nuoruudessa ja miten ruokailutottumukset ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet.



Se on ihan ymmärrettävää, että sotien jälkeen pula-aikana oli pakko syödä sitä mitä oli saatavilla. Eläimistä käytettiin ja syötiin kaikki osat, leivän päälle laitettiin monenlaisia aineksia, jotta siitä saataisiin täyttävämpää. Lihan lisäksi syötiin myös kalaa, viljasta ja perunoista tehtiin monenlaisia ruokia kuten myös kananmunista, kasviksista, sienistä ja hedelmistä/marjoista, ihan niin kuin nykyäänkin. Tänä päivänä Suomessa ruokailutottumukset ovat erilaiset ja kansainvälisemmät. Harvalla meistä on oma maatila, maatilaneläimiä ja peltoja, joiden antimista tehdä ruokaa. Nykyään kaupat pursuavat kaikenlaisia ruoka-aineksia, myös valmiita ruokia, meillä on vaihtoehtoja ja varaa valita. Mamman keittokirjassa oli paljon minulle ihan uppo-outoja ruokia, jopa sellaisia reseptejä mitkä tuntuvat omaan makuuni ihan mahdottomalta ajatukselta, en usko että pystyisin syömään niitä. Ja uskon, että se johtuu pitkälti tottumuksesta. Entä jos ei olisi koskaan ollut muuta vaihtoehtoa, jos olisi ollut aina pakko syödä ihan mitä vain/kaikkea saadakseen mahan täyteen, söisinkö nyt jopa kamalilta tuntuvia ruokia? Uskon, että söisin. 



En ole kuullut kenenkään tekevän tällä vuosituhannella tällaisia ruokia kuten: Sillivanukas, Munuaispaistos, Paistetut utareet, Verivanukas, Vasikanaivot, Aivomuhennos, Sisälmyssyltty, Kielihyytelö ja Mukautettu kilpikonnakeitto - Vasikanpääkeitto + . Hävettää myöntää ja kamala sanoa, mutta nuo ruuat ovat sellaisia, että ne saavat minut voimaan pahoin. Tuntuu hurjalta ajatella, että Suomessa on joskus näitäkin ruokia popsittu hyvillä mielin ja se on ollut ihan normaalia. Monessa maassa nämä/vastaavat ruuat ovat vielä tänä päivänäkin välttämättömiä vatsantäytteitä, jopa herkkuakin. Tosiaan, en ole koskaan maistanut yhtäkään näistä ruuista, joten en myöskään pysty sanomaan miltä ne maistuvat, ovatko ne edes niin kamalia kuin kuvittelen niiden olevan? Pekallekin mainitsin yhtenä päivänä, että "varmaan osa noista ruuista saattaisi olla ihan ok:n makuisia hyvin/reilusti maustettuna". Kuitenkin jokin ennakkoluulo kertoo minulle, että en usko pitäväni niistä.



Eivät kaikki vanhan keittokirjan reseptit olleet kamalia. Siellä oli monia ohjeita ihan tavallisiin, perinteisiin ruokiin ja leivonnaisiin, jotka ovat myös tänä päivänä yleisiä kuten makaronilaatikko ja lihapullat tai jäätelöt ja mustikkapiirakka. Kirjassa oli käytetty osittain hauskaa vanhaa kieltä, esimerkiksi rapu oli saanut ulkoasun "krapu", munan keltuainen oli "ruskuainen" ja perunatikut olivat "kuorukoita". Varmaan noita nimityksiä saattaa joku kuulla/käyttää vieläkin jossain, mutta minulle ne olivat uusia tuttavuuksia ja hassun kuuloisia. Huomasin myös, että tavallisiin voileipiin oli paljon ohjeita ja kerrottiin hyvin yksintyiskohtaisesti miten leivät pitää voidella ja päälliset asetella, monet ohjeet myös toistivat itseään. Voi ja margariini kävivät kovaa taistoa: "Täytyy aina miettiä kumpi on sillä hetkellä edullisempaa, voi vai magrariini". Se tuntui hassulta, että monissa ohjeissa leipien päälle laitettiin luumuja, porkkanoita ja punajuurta. En usko, että monenkaan aamupalapöydästä näitä aineksia löytyy leivän päältä?



Vaikka oma makuaistini ei ehkä ole kaikista laajin tai monipuolisin, niin kunnioitan ruokaa enkä pidä sitä itsestäänselvyytenä. Se on hienoa, että ruuasta on oltu aina kiinnostuneita ja on haluttu tarjota ihmisille uusia reseptejä ja kokemuksia helpottamaan arkea ja tekemään juhlista entistä parempia. Vaikka ruokatottumukset muuttuvat ja reseptit kehittyvät, niin tietyt ruuat ovat suosittuja vuodesta toiseen. Ne ovat osa meitä ja kulttuuriamme, ne ovat perinteitä. Mielestäni perinteitä tulee vaalia, joten vaikka uusia ruokia ja makuja tulee ja menee, niin on hyvä muistaa myös suomalaiset maut. Itselleni tulee mieleen esim: makaronilaatikko, lihapullat, peruna, porkkana, omena, omenapiirakka, marjapiirakat, letut, erilaiset pullat ja kuivakakut, joulukinkku, pääsiäisenä (miksei muutenkin) lammas, sekä karjalanpiirakat ja perunapiirakat +.

Makuja on monia, minkälaisista ruuista sinulle tulee mieleen suomalaiset maut? :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ❤️