Tämä äiti on vähän väsynyt

Tämä äiti on vähän väsynyt. Olen herkkäuninen ja olen aina ollut huono nukkumaan, kuulemma ihan pienestä pitäen. Minun on vaikea rauhoittua nukkumaan, kun usein pääni on täynnä ajatuksia. Monesti kukun aamuyöhön, pahimmillaan jopa aamuun asti. Varsinkin silloin jos joku asia mietityttää, stressaa tai jännittää. Välillä minua valvottaa myös selkäkipu, liikenne (yöllä ajavat mopoilijat) tai sade.

En tiedä oletteko huomanneet sitä, mutta heinäkuu oli minulle rankempi kuukausi. Olen nukkunut erityisen huonosti viimeisten viikkojen aikana ja valitettavasti se on näkynyt myös postausten määrässä. Minua harmittaa, kun viime kuussa postasin niin vähän eikä tämäkään kuukausi ole vahvasti lähtenyt käyntiin.  Minulla olisi paljon aiheita mistä haluaisin kirjoittaa, mutta en vain ole jaksanut. Mutta kyllähän sen ymmärtää, jos arkea pyörittää pitkään vähillä unilla, ei sillon energiaa riitä mihinkään muuhun ns. ylimääräiseen. Ja valitettavasti nyt näin on päässyt käymään.

En ole ottanut kirjoittamisesta stressiä. Kirjoitan silloin kun jaksan ja kun se tuntuu hyvältä. Mutta se tässä harmittaakin kun tuntuu, että kovasti haluaisin, mutta en vain saa aikaiseksi ryhtyä hommiin. Toisaalta nyt kesällä on muutenkin ollut todella paljon tekemistä ja reissuja, että ei sitä samalla tavalla ehtisikään kirjoittamaan, mutta kun tilanne ei ole johtunut niinkään kiireestä vaan enemmän väsymyksestä, niin se pistää harmittamaan.

Helmi on aina ollut hyvä nukkumaan, ihan vauvasta asti. Helmi ei valvota minua ja tosiaan nukkuu aina pitkät yöunet ja on aamuisin/päivisin virkeä. Tunnen välillä siitä huonoa omatuntoa, kun en aina jaksa olla niin aktiivinen, leikkiä ja kehittää tekemistä. Mutta toisaalta ajattelen myös niin, että ei aina tarvitsekaan olla mitään erityistä tekemistä. Helmi osaa leikkiä myös itsekseen ja keksii helposti tekemistä. Nyt isompana hän kertoo usein itse mitä haluaisi tehdä esim. mennä pihalle leikkimään leikkimökkiin tai hiekkalaatikolle tai sisällä piirrellä, maalailla tai muovailla. Välillä on myös niitä päiviä, jolloin sorrutaan katselemaan enemmän tv:tä ja köllöttelemään. Toisaalta luulen, että jokainen vanhempi voi jollain tapaa samaistua tähän? Uskon, että nekin vanhemmat ketkä omaavat hyvät unenlahjat (+ että lapset eivät valvota syystä tai toisesta) ovat joskus väsyneitä. Jokaiselle meistä tulee jossain vaiheessa elämää kausia, että nukkuu huonosti.

Se että olen herkkäuninen ja huono nukkumaan on inhottavaa, sillä olen kärsinyt siitä jossain määrin aina. Onneksi olen kuitenkin oppinut pärjäämään myös vähillä unilla, vaikka se välillä rankkaa onkin. Se tässä onneksi lohduttaa, että tämä unettomuus on usein kausittaista. Tullessaan se kestää oman aikansa ja sitten se taas helpottaa.

Olen päättänyt, että otan itseäni niskasta kiinni ja väsymyksestä huolimatta kirjoittaisin / kuvaisin nyt enemmän. Kun ryhdyn taas hommiin, niin en jää harmittelemaan sitä, että "pitäisi ja pitäisi". Minulla on parempi fiilis silloin kun en jää voivottelemaan. Tämä äiti on vähän väsynyt, mutta en ole unohtanut blogia, vaikka en niin aktiivinen ole ollutkaan. Nyt alan kirjoittamaan "rästiin jääneitä" postauksia ja iloitsemaan tästä rakkaasta harrastuksestani ja taistelen väsymystä vastaan. Kuten sanoin, kohta tämä taas tällä erää helpottaa.