maanantai 26. helmikuuta 2018

Rakenneultra

Täytyy sanoa, että olen odottanut jo viikkoja, että pääsen rakenneultrassa näkemään pienen ihmeemme, kuulemaan ja näkemään miten raskaus on edennyt ja onko kaikki hyvin.


Koko raskausaika on tietyllä tapaa pelottavaa, koska koskaan ei voi olla täysin varma mistään. Olen raskauden alusta asti ottanut kuitenkin sen asenteen, että jos ei tavallaan ole mitään syytä huolestua, niin en turhaan murehdi. Toki silti mielessäni pyörii välillä kysymys: Onkohan kaikki hyvin?


Vaikka odotin tätä rakenneultraa suurella mielenkiinnolla ja sillä ajatuksella että ihanaa nähdä pieni ihme jälleen, niin olin samalla myös vähän kauhuissani. Mitä jos siellä havaitaan jotain poikkeavaa, jotain ikävää, miten reagoin siihen? Olemme Pekan kanssa kyllä puhuneet siitä mitä jos kaikki ei olekaan hyvin ja ajattelemme niin, että mitä vastaan tuleekaan siitä selvitään kyllä.


Lähdimme aamulla ajelemaan KOKS:iin ja minua jännitti todella paljon. Pääsimmekin etuajassa jo sisään ja oli kyllä mukavaa, että heti perille päästyämme alkoi tutkimukset, niin ei tarvinut odotushuoneessa tuijottaa kelloa. Kätilö oli jälleen ihana, hän puhui rauhallisesti ja näytti ja kertoi meille selkeästi ja tarkasti mitä monitorilla näkyy ja mitä siellä olisi hyvä näkyä jne.


Kaikki näytti juuri siltä niin kuin tässä vaiheessa raskautta pitääkin. Laskettu aika pysyy samana, sillä viikot vastasivat vauvan painoa. Elimet ovat hyvin kehittyneet ja ovat oikeilla paikoilla. Ultrassa tarkasteltiin perusteellisesti vauvan rakenne ja vauva oli sellaisissa asennoissa, että kätilö sai tutkittua hyvin kaiken tarpeellisen. Istukka on etuseinämässä eli se voi vaimentaa vauvan potkuja, mutta siitä ei ole haittaa. Vauva on tällä hetkellä perätilassa, mutta asento voi muuttua vielä. Vauva oli kyllä taas vauhdikas, hän huitoi käsillä ja jaloilla. Pieni ihme näytti niin ihanalta ja piti söpösti käsiään kasvojen edessä.


Hän näytti jo nyt niin ihanalta. Uskomatonta miten tarkasti vauvan voi nyt jo nähdä. Kyllä se, että vauvan näkee niin tekee kaikesta konkreettisempaa. Siellä se pieni kulta oikeasti köllöttelee. Olo on kyllä niin helpottunut, kiitollinen ja onnellinen. Tietysti se on kaikista tärkeintä, että vauvalla on kaikki hyvin, mutta kuten olen jo aikaisemmin kertonutkin niin meitä kiinnosti kovasti myös vauvan sukupuoli ja saimmekin vahvan lupauksen siitä kumpi meille on tulossa, kerron sen myöhemmin blogissa tällä viikolla. Illalla paljastamme läheisille kumpi siellä masussa köllii ♡

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♡