Rv 17+2 ja tänään oli kolmas kertani neuvolassa, tapasin terveydenhoitajan sekä lääkärin. Tällä kertaa Pekalla oli vapaapäivä ja äitini vahti Helmiä, niin pääsimme menemään neuvolaan yhdessä, ihanaa! En tiedä mitä tekisin ilman vanhempieni apua, sillä muuten en pääsisi omille menoille tai emme pääsisi Pekan kanssa neuvolaan yhdessä.
Terveydenhoitaja on todella ihana, mukava ja kannustava. Minun ei tarvitse jännittää hänen tapaamistaan vaikka tietyllä tapaa jännitän aina vähän neuvolaan menoa, jos siellä havaittaisiinkin jotain poikkeavaa. Minulta mitattiin verenpaine ja lukemat oli hyvät. Ei olisi pissanäytteen mukaan tarvinut mitata hemoglobiinia, sillä näyte oli puhdas ja oloni ihan hyvä, mutta oman mielenrauhan takia halusin kuitenkin että hemoglobiini mitataan ja lukema oli oikein hyvä. Neuvolan vaaka näyttää aina 1-2 kiloa enemmän kuin kotivaaka, joten koen siellä vaa'alle menon aina vähän kiusallisena. Mutta toisaalta kun tiedostan tuon, niin en ota siitä stressiä. Vielä painoa ei ole tullut, mikä on ihan hyvä asia, kun olen ylipainoinen odottaja. Vaikka painoa ei ole tullut niin masu on kasvanut todella paljon. Aluksi tuntui siltä että masu ei ikinä kasva ja on jo nyt todella iso. Vähän jännittää minkä kokoinen se on sitten raskauden loppupuolella. Ystävänikin totesi minulle muutama päivä sitten, että "Ohhoh oletpas sinä kasvanut", hih.
Kerroin terveydenhoitajalle, että jännitän lääkärille menoa, koska esikoisen kohdalla sain lääkäriltä todella huonoa, ilkeää ja epäammattimaista kohtelua. Terveydenhoitaja lohdutti minua ja sanoi että ei minun tarvitse jännittää, sillä lääkäri on onneksi vaihtunut ja tämä nykyinen lääkäri on todella mukava. Ja huomasin heti, että niin onkin! Juttelimme lääkärinkin kanssa siitä, että haluan päästä pelkopolille, sillä Helmin synnytys ei mennyt mitenkään perinteisellä kaavalla, minulla ei tullut ennakoivia supistuksia tai mitään, synnytys jouduttiin käynnistämään rv 41+6, koska kehoni ei reagoinut mitenkään tulevaan synnytykseen ja verenpaine oli todella korkea. Lopulta melkein yli vuorokauden kärvistelyn ja kipuilun jälkeen päädyin kiireellisesti leikkauspöydälle, koska kuntoni huononi merkittävästi, pelkäsin että kuolen. Lääkäri harmitteli kurjaa synnytyskokemustani ja kertoi minulle kaikkia mahdollisia apukeinoja näiden asioiden läpikäymiseen. Ja kertoi, että pelkopolilla on mukavia ja asiantuntevia ihmisiä, että hänen sanojensa mukaan olen siellä sitten hyvissä käsissä.
Tietysti lääkäri myös tunnusteli ja paineli kohtuani ja se on kuulemma noin 15 cm pitkä. Kuuntelimme vauvan sydänääniä, jotka kuuluivat nyt paljon helpommin ja paremmin kuin edellisellä kerralla. Taas havaitsimme, että vauva liikkuu masussa todella paljon, välillä sydänääniä sai vähän hakea, hih. Koska kaikki kuulosti hyvältä eikä minulla ole ollut mitään kipuja tai vuotoja ja tunnen vauvan liikkeitä päivittäin, niin lääkäri sanoi minulle että "kaikki on tällä hetkellä hyvin" mikä rauhoitti minua todella paljon. Odotan, että saan tuon synnytyspelkoprosessin aluilleen ja pääsen juttelemaan siitä, myös se rauhoittaa minua, niin ainakin toivon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡