Rv 20 - raskauden puoliväli, oho mihin tämä aika on mennyt? Vastahan oli syksy ja tikkuun ilmestyi kaksi viivaa, vastahan oli joulukuu ja kerroimme teille tämän suuren salaisuuden, ihanan uutisen. Tuntuu, että ei siitä ole kauaa, kun kävimme ensimmäisessä ultrassa ja nyt tällä raskausviikolla on jo toinen tulossa. Tällä kertaa olen oikeasti nauttinut tästä raskaudesta, joten sen takia toivon, että raskaus ei menisi liian nopeasti. Toisaalta kuitenkin toivon, että olisi jo kesä ja saisimme vauvan syliimme.
Oloni on ollut väsymystä lukuunottamatta hyvä. Tämä raskaus ei ole rajoittanut elämääni (ainakaan vielä). En ole ollut huonovointinen muuten kuin raskauden alussa ja toisen kolmanneksen alussa. Ja silloinkin ensimmäiseen raskauteen verraten oloni oli hyvä. Ei siis mitään oksentelua tai suurta kuvotusta, ihan pientä ällötystä ja närästystä vain. Se on ollut suuri helpotus, että oloni on ollut hyvä, sillä Helmiä odottaessa olin todella huonovointinen ja se varjosti raskautta.
Olen ollut aika väsynyt. Olen raskauden alusta asti heräillyt öisin, monesti jopa useamman kerran yön aikana. Syynä on joko se, että on vain pakko nousta pissalle tai käsi on puutunut. Välillä herään myös siihen, että tyyny on ihan kuolassa ja nenä ihan tukossa. Olen aina nähnyt aika paljon unia, mutta nyt raskauden aikana joka yö ja siis muistan aamuisin mitä unia olen nähnyt. Ja täytyy sanoa, että monet unista ovat usein todella sekavia, välillä jopa ahdistavia. Varmaan johtuen siitä, että mielessäni pyörii monenlaisia asioita. Ja sitten, kun joutuu yöllä heräämään, niin välillä on vaikea löytää hyvää asentoa kasvavan masun takia. Tai sitten vauva myllertää ja potkii masussa niin, että silloin on mahdoton nukkua. Nyt kun on jo usemman kuukauden aikana tullut nukuttua vielä huonommin kuin yleensä, niin olen välillä äkänen. Eilenkin oli sellainen päivä, että kaikki kiukutti. Kun tajusin myöhemmin hölmön käytökseni niin tietysti pyysin Pekalta anteeksi. Pekka ei onneksi ollut pahoittanut mieltään, hän on kyllä näiden vuosien aikana muutenkin tottunut tuliseen luonteeseeni, mutta ymmärtää sen, että nyt raskaana ollessa mielialat voi heitellä.
Aluksi tuntui siltä, että masu ei kasva ollenkaan eikä se tule ikinä näkymään, sillä Helmistä pieni kumpu näkyi aikaisemmin, tosin olin silloin vähän hoikempikin. Mutta sitten kun tämä masu alkoi kasvamaan niin sittenhän se kasvoi. Tuntuu, että jo tässä vaiheessa masu on jo melko iso eikä sitä enää piiloon saa, hih (riippuu tietysti vaatteiden mallista), kun taas Helmiä odottaessa raskauden puolessa välissä näytin siltä, että olen vain lihonut eli masu oli pienempi/huomaamattomampi.
Minulla on aina ollut huono itsetunto ja epävarmuus liittyen ulkonäkööni. Jotenkin raskaana ollessa olen kuitenkin rennompi ulkonäköni suhteen, masu kun kasvaa ja on iso joka tapauksessa, niin koen että voin pukeutua miten vain eikä tarvitse välittää mitä muut ajattelevat, eikä tarvitse hävetä tai yrittää peitellä sitä jne. Vaikka ajattelenkin kehostani positiivisemmin kuin yleensä, niin on minulla silti omat epävarmuuteni. Esimerkiksi masukuvien ottaminen on minulle vaikeaa, vaikka haluankin ikuistaa tämän raskauden kokonaisuudessaan, (sillä Helmin raskaudessa minusta on vain muutamia masukuvia). Tuntuu, että löydän aina kuvistani "vikoja" mitä yleensä muut eivät edes huomaa. Siitä ärsyttävästä kriittisyydestä itseään kohtaan pitäisi päästä eroon.
Ensimmäinen raskaus oli minulle tukala, sillä olin koko raskauden todella huonovointinen ja huimausta oli paljon. Siksi omalla tavallaan olin pelännyt tätä toista raskautta. Onneksi kuitenkin uskalsin ryhtyä tähän ja tämä raskaus onkin ollut paljon helpompi. Olen niin onnellinen siitä, että olen voinut nauttia tästä, keskittyä hyviin asioihin ja elää ns normaalisti. Minusta on ihanaa, että tunnen päivittäin vauvan liikkeitä ja varsinkin iltaisin alkaa aina kova myllääminen. Pieni ihme on niin ovela, että aina kun hän myllertää masussa ja jos käden laittaa masulle niin liikkeet loppuu heti. Joten ainakaan vielä Pekka ei ole päässyt tuntemaan liikkeitä, mutta ei siihen varmaan enää montaa viikkoa mene, hih. Ensimmäinen puolisko meni todella nopeasti, saa nähdä kuinka nopeasti tämä toinen puolisko tulee menemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡