Rv 38 - Viimeinen raskausviikko

Tämä rv 38 tulee olemaan viimeinen kokonainen raskausviikko, sillä meidän pieni ihme tulee syntymään huomenna rv 39+0. ♡

Jotenkin minun on vaikea käsittää, että ihan oikeasti meillä on kohta vauva sylissämme. Tuntuu, että tämä raskaus on mennyt todella nopeasti. Se on ehkä vähän hassua, mutta jotenkin minulla on vähän haikea olo. Olen niin tottunut tähän raskaana olemiseen ja ihanaan pyöreään masuuni, olen nauttinut tästä. Mielessä on käynyt, että mitä jos tämä onkin viimeinen kerta kun olen raskaana? Sitä kun en vielä tässä vaiheessa voi tietää. Ajatus siitä, että tämä raskaus olisi viimeinen tuntuu haikealta. Toisaalta voi myös hyvin olla, että vielä joskus olen kolmannen kerran raskaana. Aika näyttää minkälainen perhe meistä lopulta muodostuu.

Samalla olen niin onnellinen, kiitollinen ja innoissani siitä, että olen saanut kokea raskauden mistä olen helposti pystynyt nauttimaan, olen saanut kasvattaa sisälläni uutta elämää jo toistamiseen. Ihan pian pääsen näkemään pienen ihmeen, meidän heinäkuisen. Pitämään häntä sylissä, hoivaamaan ja suukottamaan. Se on vaan niin ihanaa, että saamme vauvan, toisen tyttäremme ja Helmi saa pikkusiskon.

Minusta on ihanaa miten innoissaan Helmi odottaa vauvan syntymää. Hän aina välillä painaa hellästi sormella masuani ja sanoo "piip" toivoen että silleen nappia painamalla se vauva tulisi ulos ja muuttaisi jo meille. Tämän jälkeen hän vähän pettyneenä toteaa "ei se vauva vielä tullutkaan". Olen kyllä kertonut Helmille ja yrittänyt selittää, että äiti menee sairaalaan ja lääkäri ottaa vauvan pois äitin masusta, mutta neiti ehkä meinaa jos se vauva olisi tullut ulos nopeammin hänen keinoillaan, hih. Helmi odottaa jo kovasti, että pääsee tutustumaan "sissoon", halittamaan ja suukottamaan sekä järjestämään vauvalle hienoja esityksiä, hih. Helmistä tulee kyllä ihana isosisko meidän pienelle ihmeelle ♡

Tällä raskausviikolla minulla oli myös viimeinen neuvolapäivä. Vauvan pää tuntui vielä olevan suht ylhäällä, joten sain mielenrauhan näille viimeisille raskauspäiville, että ei se vauva sieltä ainakaan kovin äkkiä ole tulossa. Minua ei ole missään vaiheessa supistellut eikä "normi"kolotusten lisäksi ole tuntunut mitään suurempia kipuja tai tuntemuksia. Vauvan syke kuului hyvin ja potkuja tuntuu useasti päivän aikana, potkut ja liikkeet ovat voimakkaita. Pissanäyte oli puhdas, hemoglobiini oli hieman noussut, mutta jatkan silti raudan syömistä, myös pari viikkoa sektion jälkeenkin. Verenpaine oli koholla neuvolassa, mutta kotimittaukset ovat olleet hyviä, tämä on minulle tyypillistä sillä aina vähän jännitän verenpainemittauksia ja neuvolakäyntejä muutenkin. Painoa kertyi tässä raskaudessa noin 8kg.

Olen luonteeltani helposti huolestuva, jännittäjä ja stressaaja, ollut aina. Olen niin ylpeä itsestäni miten hyvin, järkevästi ja suht rauhallisesti olen pystynyt suhtautumaan tähän raskauteen ja tulevaan sektioon. Kyllä pelkään ja jännitän paljonkin tulevaa, mutta pystyn pitämään itseni kasassa, ainakin toistaiseksi. Epäilen kyllä, että ensi yönä en saa nukuttua ja aamu on minulle vaikea. Onneksi sairaalassa tiedetään pelkoni, joten uskon saavani hyvää hoitoa. Ja vaikka pelkäänkin, niin myös luotan siihen, että leikkaus sujuu hyvin. Selvisin viimeksi vaikeasta synnytyksestä ja kiireellisestä sektiosta, joten haluan uskoa siihen, että selviän tälläkin kertaa. Varsinkin kun leikkaus tapahtuu nyt rauhassa ja suunnitellusti minua tai vauvaa rasittamatta. Haluan uskoa, että myös tällä kertaa vauvalla tulee olemaan kaikki hyvin, haluan uskoa siihen, että kaikki menee hyvin, minun on pakkoa uskoa. Pelko, kipu ja jännitys, kestän ne kyllä kun tiedän saavani syliini ihanan pienen vauvan, meidän pienen ihmeen ♡

Vaikka olo on ollut jo aika tukala, liikkuminen hankalaa ja minua jännittää, olen nauttinut näistä viimeisistä raskauspäivistä. Olen ajatellut, että minun on pakko vielä ikuistaa masuni, ottaa vielä kauniita raskauskuvia, joista jää ihania muistoja. Uskon, että pienestä ihmeestäkin on joskus myöhemmin hauska nähdä miltä äiti on näyttänyt, kun hän on ollut masussani. On myös hauska itse muistella myöhemmin isoa masuani ja vertailla ensimmäistä ja toista raskautta keskenään, hih. Päätin, että tällä kertaa haluan, että minusta otetaan paljon raskauskuvia ja onneksi pysyin päätöksessäni, sillä nämä kuvat ovat todella ihania. Niissä näkyy onni, kiitollisuus ja rakkaus uutta elämää kohtaan. Iloitsen siitä, että ihan pian saan olla äiti kahdelle. Saan jälleen pitää pientä vauvaa sylissäni, ihastella häntä ja rakastaa. Rakastaa kahta täydellistä lastani, jotka ovat minulle koko maailma. En voisi olla onnellisempi. ♡