Tänään 27.7.2018 on meidän viides hääpäivä, puuhäät. Viisi vuotta sitten sanoimme toisillemme "tahdon" Käpylän kirkossa Kouvolassa, häitämme tanssittiin Moision Kartanossa meille rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Meistä se oli kiva ajatus, että nyt viidentenä hääpäivänä kuvaamme itsemme täällä samassa paikassa, jossa viisi vuotta aiemmin juhlimme rakkauttamme. Muistelemme päivää, joka on meille hyvin erityinen, yksi parhaimmista ja ihanimmista ikinä! Meillä oli ihanat häät. ♡ Samalla tulee muutenkin muisteltua rakkaustarinaamme, miksi toiseen rakastui ja mikä toisessa on ihanaa.
Pekka on niin hyvä ja ihana minua kohtaan. Suhteemme alussa kahdeksan vuotta sitten silti mietin, onko tämä liian hyvää ollakseen totta? Voiko joku olla oikeasti niin hyvä minulle, voiko joku rakastaa minua oikeasti tälläisenä? Jos olen täysin rehellinen niin aluksi silloin pelkäsin, että milloin tulee vastaan joku ikävä yllätys. Ymmärsin melko pian kuitenkin, että Pekan sydän on puhdasta kultaa, miten hyvä ihminen hän on kaikella tapaa, minulle täydellinen. Aloin uskomaan, että vastaan ei tulisi ikäviä yllätyksiä, ei silloin, ei nyt, ei koskaan. Ja uskon siihen yhä. Minun on helppo olla onnellinen Pekan kanssa, sillä luotan siihen, että hän ei koskaan satuttaisi minua.
Minun on helppo kirjoittaa tunteistani Pekkaa kohtaan ja muutenkin minun on helppo ilmaista itseäni kirjoittamalla. Pursuan rakkautta ja rakastan täysillä. Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että Pekan kanssa olemme löytäneet toisemme, että hän kosi minua ja halusi minut vaimokseen. Olemme yhdessä toteuttaneet unelmiamme, joista suurimmat ovat sylissämme, meidän kaksi täydellistä tytärtä. Meidän mestariteokset ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡