Me ulkoillaan yleensä omalla pihalla, leikkipuistossa, metsässä ja/tai suoalueella, samalla monesti tehdään joku pieni kävelylenkki. Meidän asuinalueella on paljon kivoja paikkoja missä ulkoilla lasten kanssa. Luonto inspiroi erilaisiin leikkeihin ja innostaa tutkimaan mitä kaikkea ympärillä näkyy, samalla luonnossa kulkeminen kehittää lapsen motorisia taitoja.
Epätasaisessa maastossa kulkeminen kehittää lapsen tasapainoa ja esim. meidän pikkuisen V:n kävelytaitoa. Hän osaa jo hienosti varoa tai väistää puunjuuria tai kulkea niiden yli, pysyä pystyssä, vaikka polku olisi pöpperöinen. Kivet ja kannot houkuttelevat lasta kiipeilemään, metsä on täynnä erilaisia kiipeilypaikkoja ja ainakin H tykkää kovasti kiipeillä ja hyppiä.
Metsästä niin kuin suopolultakin tarttuu joskus mukaan keppi, käpy tai pieni kivi. H usein keräilee myös kauniita vaahteranlehtiä tai heiniä matkamme varrella. Ihastelemme erilaisia varpuja, sieniä ja sammaletta. On kiva kävellä ja katsella ympärilleen, luonnossa sielu lepää.
Puistossa H tykkää kiipeillä, laskea liukumäkeä ja keinua, myös hämähäkkikeinussa, mikä on hänen lempparinsa tällä hetkellä. Pikkuinen V tykkää keinua ja olla siskon kanssa keinulaudalla, mutta kaikista kivoin juttu on liukumäen rappuset, on hän (tuettuna) laskenut liukumäkeäkin monet kerrat ja tykkää siitä.
Omalla pihalla leikitään hiekkalaatikolla ja järjestetään teekutsuja leikkimökissä, potkitaan/heitellään palloa. Joskus pelataan sählyä, kannustetaan toisiamme saamaan palloja maaliin. V tykkää keinua ja H pomppia trampalla, tosin kohta se pitää purkaa pois, kun alkaa olemaan liian kylmää ja märkää pomppimiseen. Usein myös katsellaan nähdäänkö lintuja, oravia tai pupuja, samoin minkälaisia autoja ja mopoja tiellä näkyy.
Ulkoilu tekee hyvää koko perheelle, lapset pääsevät purkamaan energiaa, oppivat uutta ja äiti tulee yleensä silloin pirteämmäksi ja paremmalle tuulelle, hih. Minusta tuntuu, että ulkona lapsia ei tarvitse komentaa niin usein kuin sisällä ja melu ei tunnu ulkona niin suurelta kuin sisällä. Vaikka tykkäänkin ulkoilla niin aina en kuitenkaan jaksa järjestää mitään erikoista retkeä tai seikkailua, silloin on kiva, että myös omalta pihalta löytyy viihdykkeitä. Joskus on myös päiviä jolloin emme ulkoile kauppareissua kummemmin eikä se haittaa. Pieni sade/tihku ei haittaa, mutta en vie lapsia ulos esim. silloin kun sataa kaatamalla tai sattuu kohdalle jokin tosi väsy päivä tai alkava flunssa. Se on ihan ok, jos joskus on joku päivä, että ei tule ulkoiltua, se ei kaada maailmaa, pitää olla myös armollinen itseään kohtaan.
Olemme kyllä onnekkaita, kun tosiaan meidän naapurustosta löytyy metsää, suota ja leikkipuistoja. Muutamia askeleita kotiovelta ja olemme jo luonnossa, silti asumme kaupungissa, melko lähellä keskustaa ja palevelut on lähellä. Ja kun luonto on lähellä, on sinne lähteminen helpompaa ja tulee tehtyä usein erilaisia retkiä, joita H kutsuu seikkailuiksi.
Olen niin samaa mieltä että luonnossa olo lasten kanssa on mahtavaa! Ja on suuri etuoikeus saada asua alueella ja maassa, jossa luonto on lähellä ja kuten sanoit, muutaman askeleen päästä kodista. Ja oma pihakin on luontoa! Meillä on sama homma, eli lähimetsä avautuu heti pihan takana ja siellä me päivittäin käydäänkin. Ja tuttua tuo, että luonnossa liikkuessa lasten käsiin tarttuu usein joku keppi, käpy tms. Meillä on välillä piha ihan täynnä risuja ja oksia ja kiviä ja käpyjä, joita lapset raahaa metsästä. Vaivihkaa sitten niitä isoimpia keppejä vien takaisin metsään tai roskiin...=)
VastaaPoistaAnna / Mustikkapasta
Totta, hyvin sanottu! Oi miten kiva kuulla, että teilläkin lähellä metsää. :) Niin tuttua :D
Poista