Kuukausi koronakaranteenissa, miltä se on tuntunut?

Olen ollut lasten kanssa jo kuukauden oma-aloitteisessa koronakaranteenissa. Kuulun astman takia riskiryhmään ja siksi olen ottanut tämän vallalla olevan tilanteen vakavasti. Olen yrittänyt minimoida riskit pysymällä kotona, eristyksissä, näkemättä muita ihmisiä, vaikka se tylsää onkin. Onneksi minulla on ihana perhe, koska en tiedä miten muuten kestäisin tätä. Vaikka haluan keskittyä positiivisiin asioihin ja löytää joka päivä ilonaiheita, niin se on varmaan sanomattakin selvää, että tämä aika on ollut rankkaa. Miltä kuukauden pituinen koronakaranteeni on minusta tuntunut?

En olisi voinut kuvitellakaan aiemmin tälläistä tilannetta, että olen kuukauden kirjaimellisesti jumissa kotona ja vielä ties kuinka kauan. Vielä pahempaa on se, että en ole päässyt viettämään aikaa kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa ja ikävä on kova. Jos joskus aiemmin tunsin yksinäisyyttä, niin se ei ole ollut mitään verrattuna tähän. En olisi myöskään osannut ajatella, että pelkäisin tällä tavalla terveyteni puolesta. Tätä tilannetta on vielä entisestään pahentanut flunssa ja melko pitkään jatkunut kurkkukipu. 

Välillä on ollut epätoivoisia hetkiä ja pelonsekaisia tunteita. Unettomia öitä, ahdistusta, stressaamista ja itkemistäkin. Varsinkin silloin kun kurkku on tosi kipeä ja kun flunssa alkoi minulla oli hengenahdistusta. Silloin oikeasti pelkäsin ja ajattelin: "Voiko minussa olla korona? Mitä minulle tapahtuu?" Muutenkin tämä epätietoisuus tuntuu inhottavalta, milloin kaikki palautuu ennalleen? Sitä ei kukaan voi varmaksi sanoa ja se mietityttää.

Lähes aina kun minulla on flunssaa, niin hengittäminen on raskaampaa, ajoittain vaikeampaakin. Yritin lohduttautua sillä, että se olisi hyvin epätodennäköistä, että olisin koronaa mistään voinut saada. Olin ollut karanteenissa jo ennen kuin täällä Kymenlaaksossa oli todettu yhtään tapausta. Eikä minulla ole ollut esim yskää tai kuumetta. Silti tämä pitkään jatkunut kurkkukipu ihmetyttää. Tuntuu, että välillä pelko on meinannut ottaa minusta vallan. Mutta en oikeasti usko, että minulla voisi koronaa olla. Jotain perusflunssaa vain.

Kun koronasta tuli pandemia ja se alkoi Suomessa levitä, niin alkujärkytys oli minulle aika suuri. Silloin koin myös suurimmat tunteet tätä tilannetta kohtaan. Kuitenkin kaikkeen tottuu, kun on pakko. Nyt olen onneksi saanut vähän paremmin nukuttua ja minun on ollut helpompi sietää tätä tilannetta, vaikka ei se minusta kivaa olekaan. Mieleni rauhoittui huomattavasti, kun lakkasin lukemasta koronaan liittyviä lööppejä. 

Välillä hermoja kiristää, kun on niitä päiviä, että täällä kotona hiljaista hetkeä ei ole. On nahistelua, härnäämistä, huijaamista, uhmaamista ja kiukuttelua... Välillä tuntuu rankalta, huilitaukoa ei juurikaan ole. Olen yrittänyt olla mahdollisimman armollinen itseäni kohtaan ja välillä menen sieltä mistä aita on matalin. Tiedän, että teen parhaani, tiedän että moni muu on samassa tilanteessa. Kyllä me tästä selvitään. Tsemppiä kaikille kotoilijoille ♡

Vaikka välillä olo on ollut synkkä, niin ihan rehellisesti sanottuna on tähän kotoiluun mahtunut myös monia hyviä hetkiä, naurua ja iloa, ihan oikeasti. Juurikin perheeni ansiosta. Lapset saavat päivittäin hymyn huulilleni ja heidän kanssa on monenlaista kivaa tekemistä, heillä on myös keskenään ollut hauskoja leikkejä. Perheen kanssa vietetty kiireetön laatuaika on ollut ihanaa, olemme katselleet yhdessä elokuvia, on leikitty, pelattu ja ulkoiltu, herkuteltukin.

Kaipaan enemmän ihmisiä ympärilleni, kaipaan kaikkia rakkaita, kaipaan kaupassa käymistä, kaipaan hanin kanssa vietettyä kahdenkeskistä aikaa. Kaipaan reissuja, retkiä ja elämyksiä, niitä kivoja arjesta poikkeavia juttuja. Kaipaan sitä tunnetta, että voin mennä ja tulla miten huvittaa, voi nähdä läheisiä aina kun siltä tuntuu ja aikataulut saadaan sopimaan. Kaipaan ihan tavallista, normaalia elämää, aikaa ennen koronaa. Haluaisin päästä tästä kurkkukivusta eroon. Heti kun kunnolla tervehdyn lähden lasten kanssa metsäretkelle.

Luotan siihen, että kyllä tämä vielä helpottaa. Pysykää kotona, tehdään yhdessä kaikkemme sen eteen, että pääsisimme tästä kurjasta tilanteesta mahdollisimman nopeasti eroon. Tsemppiä ja jaksamista kaikille ♡