Tämä syksy tuo muutoksia meidän arkeen, sillä meidän esikoinen aloittaa eskarin. Leppoisat, kiireettömät aamut tulevat painottumaan viikonloppuihin ja arki tulee sisältämään enemmän aikatauluja kuin ennen. Mielenkiintoista ja jännittävää.
Muutokset aina jännittävät minua, mutta tiedän, että eskarin aloitus on kiva juttu ja tietenkin hyvää harjoittelua koulua varten. Mukavaa, että H saa samanikäistä seuraa ja ns. jotain omaa mielenkiintoista tekemistä. H pääsee kehittämään taitojaan ja oppimaan uutta. ♡
H on ollut kanssani koko ajan kotihoidossa, kerhossa hän kävi pari kertaa viikossa pari tuntia/kerhopäivä. Luulen, että tämä vaatii minulta aluksi totuttelua olla erossa hänestä joka arkipäivä useamman tunnin. Tiedän sen kuitenkin tekevän hyvää meille molemmille. ♡
Samalla ajattelen kuitenkin miten ihanaa, kivaa ja spessua se on, että pääsen viettämään aikaa V:n kanssa kahdestaan, kun hän on vielä pieni. Koska H oli kolmevuotiaaksi asti ainokainen ja sai paljon huomiota, on reilua, että V:kin saa omat hetkensä arjessa äidin kanssa kahdestaan. Äidin ja isin koko huomion muutaman tunnin ajan Pekan arkivapaina. Tiedän, että tämä kahdenkeskinen aika on ihana kokemus sekä minulle, että V:lle. Aion nauttia siitä ♡
Tuntuu, että lapset kasvavat niin nopeasti, että en meinaa perässä pysyä. Esikoisemme menee jo eskariin ja nuorimmaisen kanssa ajattelimme aloittaa perhekerhossa käymisen, ellei koronatilanne tule pahentumaan. Hassua kun tuntuu, että vastahan H:n kanssa kerhoiltiin ja nyt V on jo niin iso, että kerhoilu tuntuu ajankohtaiselta. Jännää.
Perhekerhoa on vain pari kertaa kuussa, että ei se isoja muutoksia arkeemme ajallisesti tuo. V:n kohdalla se on kuitenkin iso, mielenkiintoinen ja kiva uusi juttu, isojen tyttöjen juttu, hih. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡