Viime sunnuntaina mentiin kirkkoon katsomaan Pekan veljen konfirmaatiota. Ei oltu kuuntelemassa koko kaksituntista jumalanpalvelusta, vaan mentiin katsomaan viimeiset 20-30 min. Helmi ei olisi mitenkään jaksanut olla kahta tuntia aloillaan, eikä sellaista tietenkään voi edes vaatia näin pieneltä lapselta. Helmiä kyllä kiinnosti urut ja laulut, Helmi innoissaan rupesi taputtamaan niiden jälkeen. Välillä käytiin kirkon leikkihuoneessa ja välillä ulkona. Tämä oli Helmin 2. kerta kirkossa (viime vuonna Helmi oli ensimmäistä kertaa kirkossa veljeni häissä). Kirkon jälkeen suunnattiin tietysti rippijuhliin. Tarjolla oli taas upeita, herkullisia kakkuja ja tiestysti paljon muutakin syömistä. Oli mukava nähdä sukulaisia ja monet näkivät Helmiä taas pitkästä aikaa. Helmi nautti saamastaan huomiosta ja "heekuista" (herkuista). Myös trampoliinilla pomppiminen oli huippukivaa "pomppii, pomppii". Sääkin suosi meitä, oli aurinkoista, mutta ei liian kuuma. Viihdyttiin ulkona ja Helmi sai hyvin ajan kulumaan leikkiessään koirien kanssa.
Minusta on mukava käydä kirkossa, siellä ei vaan tule usein käytyä. Joka kerta kun astun kirkon ovista sisään niin sisälläni tuntuu sellainen rauha. Usein jopa vähän herkistyn kirkossa, jotenkin se paikka saa minut joka kerta tuntemaan että olen turvassa. Olen vaan niin kiitollinen siitä kaikesta mitä olen elämältä saanut, miten rukouksiini ja toiveisiini on vastattu. Koen olevani siunattu ja että minua ja perhettäni suojellaan. Aina kun ovi on sulkeutunut, niin ikkuna on auennut. Aina kun olen kokenut vääryyttä ja menettänyt jotain, olen saanut tilalle jotain paljon parempaa. Usko Jumalaan on auttanut minua elämässäni niin monet kerrat, että en enää edes pysy laskuissa. Juuri se, että olen saanut vastauksia rukouksiini on vahvistanut uskoani siihen, että minusta pidetään huolta. Usko tuo minulle myös turvaa ja lohtua. Haluan uskoa siihen, että elämä jatkuu vielä, edesmenneillä rakkaillani on kaikki hyvin ja saan nähdä heidät vielä jonain päivänä. Usko on auttanut minua myös toiminaan niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Tiedän, en ole pyhimys, teen itsekin virheitä ja joskus käyttäydyn typerästi. Mutta pyrin olemaan kiltti, ystävällinen ja oikeudenmukainen kaikille. Tämä on myös arvo, jonka haluan opettaa Helmille. Kiltteydestä on ikävä kyllä ollut minulle joskus haittaakin, mutta en ole antanut sen lannistaa minua. Vaikka olen tullut kaltoin kohdelluksi niin uskon sisimmissäni että kaikissa ihmisissä on jotain hyvää, ei kukaan voi olla täysin läpimätä. Uskon myös että kaikki ketkä tietävät olleensa ilkeitä tai tehneensä väärin, katuvat tekojaan, vaikka eivät sitä kenellekään myöntäisi. Tuskin kukaan oikeasti haluaisi aiheuttaa turhaan pahaa mieltä tai tehdä toisen elämästä vaikeaa katumatta sitä. Ainakin minun on vaikea uskoa sitä. Sanalla "anteeksi" voi korjata monia asioita, se on pieni sana, mutta sillä on todella suuri merkitys. Onneksi kuitenkin kilttinä olemisesta on ollut minulle enemmän hyötyä kuin haittaa. Minulla on puhdas omatunto, sisäinen rauha ja tiedän toimineeni oikein. Minulla on ollut elämässäni paljon hyötyä siitä että osaan asettua muiden asemaan (en tietenkään kaikissa tilanteissa, mutta yleisellä tasolla), olla empaattinen ja rehellinen. Mielestäni ihan kaikkia asioita ei kuitenkaan tarvitse sanoa ääneen, kurjaa jos aiheuttaa sillä toiselle turhaan pahaa mieltä. On mukavaa tehdä toiset iloiseksi ja olla hyvä muille, siitä tulee myös itselleen hyvä mieli. Mielestäni jokainen ansaitsee sellaista kohtelua niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Suurin vastaus rukouksiini on ehdottomasti Pekka. Pekka on juuri sellainen mies minulle, millaisesta osasin vain haaveilla ja uneksia. En usko että kukaan voisi kohdella vaimoaan paremmin, olen vaan niin onnellinen että Pekka rakastui minuun. Pekka tuli elämääni muutenkin juuri sopivaan aikaan ja käänsi elämässäni vaikeudet voitoksi. Pekka on juuri oikeanlainen ihminen minulle, hän ymmärtää minua ja on aina minun tukenani. Mikä tärkeintä hän aidosti rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen ja hyväksyy minut tällaisena. Pekan kanssa olen kokenut elämäni mahtavimmat hetket, hän on minun ensirakkaus, aviomies, lapseni isä ja paras ystäväni. Olen erittäin kiitollinen Pekasta ja siitä kaikesta mitä hän on tuonut elämääni, mitä kaikkea olen saanut ja saan kokea hänen kanssaan. Olen Pekan kanssa saanut myös kaikista suurimman lahjan: lapsen. Olen Pekan kanssa turvassa ja rakastettu. Elän Pekan kanssa juuri sellaista elämää minkälaista olen halunnutkin elää. Se että minulla on rakastava mies ja terve, onnellinen lapsi + tietysti kaikki ihanat läheiset, koen että minulla on kaikki. Olen kiitollinen, siunattu, onnellinen. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡