Perhekerho

Tasan kuukausi sitten (11.1.2017) aloitimme Helmin kanssa perhekerhon. Perhekerhoon lapsi menee yhdessä aikuisen kanssa, siellä askarrellaan, leikitään, lauletaan ja hiljennytään hartaus- ja lukuhetkeen. Kerhossa meille tärkeintä on se, että Helmillä on kerhossa hauskaa ja seuraa muista lapsista. Meillä kerhossa käynti on myös harjoittelua päiväkotia varten, jonka Helmi aloittaa noin kolmevuotiaana. Helmi oppii olemaan ryhmässä, odottamaan omaa vuoroa ja jakamaan leluja. Helmi oppii myös rauhoittumaan, kuuntelemaan ja keskittymään. Minusta on kiva, että Helmillä on jotain kokemusta ryhmässä olemisesta, ennen kuin hän aloittaa päiväkodin. Olen itse sellainen, että jännitän uusia tilanteita, siksi koen tärkeäksi jotenkin valmistella Helmiä päiväkotia varten. Ainakaan ryhmässä oleminen ei ole sitten mikään ihan uusi juttu. 

Meidän ensimmäisestä kerhopäivästä voi lukea täältä, tein siitä nimittäin ihan oman postauksen. Olemme olleet perhekerhossa jo kolme kerta, kerhopäivä on aina parillisen viikon keskiviikkona ja kerho kestää 1,5 tuntia. Keskityn tässä postauksessa meidän toiseen ja kolmanteen kerhopäivään. Miten ne menivät, mitä siellä tehtiin jne. Jatkossa ajattelin kirjoittaa jokaisesta kerhopäivästä oman postauksen. 

Toinen Kerhopäivä

Meidän toinen kerhopäivämme oli keskiviikkona 25.1. Mietin, että mitenköhän kerhossa tällä kertaa sujuu. Menimme molemmat kerhoon hyvillä mielin. Nyt onneksi perhekerhossa järjestys oli vaihtunut, eli ensiksi oli vapaata leikkiä ja toisessa huoneessa askartelua samaan aikaan. Ajattelin, että nyt kun leikit ja askartelu ovat eri tiloissa, niin Helmikin saattaisi nyt paremmin malttaa askarrella. (Aiemmin askartelu oli hartauden ja lukuhetken välissä huoneessa jossa samalla leikittiin, ensimmäisellä kerralla emme askarrelleet.) Ajattelin muutenkin että nyt täällä kerhossa ollaan harjoittelemassa, niin kyllä me nyt  tällä kertaa askarrellaan. 

Tällä kertaa kerhossa askarreltiin suloinen vauva. Helmi sai valita tekeekö hän vaaleansinisen vai vaaleanpunaisen vauvan. Helmi valitsi vaaleanpunaisen ja yhdessä valitsimme siihen pieniä kangaspaloja koristeeksi. Leikkasimme Helmin kanssa yhdessä vauvalle pään, joka liimattiin vauvan vaaleanpunaiseen vartaloon. Ajattelin kun Helmi oli aika malttamaton, koska tilanne oli uusi ja jännä, että leikataan tuo vaaleanpunainen osa sitten kotona pyöreäksi (silloin se oli suorakulmainen, sellainen kortin mallinen). Ajattelin myös, että kyllä me nuo kaikki ottamamme kangaspalat liimaataan ennen kuin lähdemme leikkimään. Yhdessä sitten koristelimme, kunnes Helmin käteen meni liimaa, sitten hän ilmoitti että ei halua enää tehdä. Sitten laitettiin viimeiset kangaspalat niin, että minä liimasin ja Helmi näytti minne koristeet laitetaan. Vauvan kasvot jäivät piirtämättä, mutta ajattelin että Helmi voi piirtää kasvot sitten kotona. Olin tällä ensimmäisellä askartelukerralla Helmiä kohtaan armollinen, koska tilanne oli uusi. Askartelu ei itsessään ollut uutta, sillä askartelemme, piirrämme ja maalaamme kyllä kotona. Nyt kun kerhossa oli paljon porukkaa ja uudet lelut, niin tietysti piti päästä kavereiden kanssa leikkimään ja tutkimaan tavaroita. 

Askartelun jälkeen Helmi tutkaili nukkekotia ja pehmoleluja. Helmi ihastuiki koirapehmoleluun ja se kulki Helmin mukana. Sitten Helmi leikki vähän aikaa Duploilla poikien kanssa ja rakensi tytön kanssa tornia sellaisista kupeista, sitten katsottiin vielä Nooan arkin eläimiä. Helmi vieläkin kulki paikasta toiseen, mutta malttoi paremmin leikkiä kuin ensimmäisellä kerralla. Nähtävästi kerhopaikka ja kokemus oli jäänyt Helmin mieleen ja nyt toisella kerralla Helmistä ryhmässä oleminen ei ollut enää niin jännitävää. 

Sitten olikin aika yhteisleikkien. Leikimme ja lauloimme "piiri pieni pyörii.... " ja "pakkasaamuna paleltaa...". Helmistä oli hauskaa leikkiä piirissä porukalla, mutta turvautui minuun ja osallistui leikkiin sylissäni. Sitten siirryttiin toiseen huoneeseen hartaus- ja lukuhetkeen. Olin varautunut siihen, että Helmi ei malta, eikä se haitannut olenkaan. Olin kuitenkin päättänyt, että tälläkin kertaa istutaan ja kuunnellaan, vaikka se ei olisikaan Helmistä niin mukavaa. Mehän olemme kerhossa harjoittelemassa. Aluksi kuunneltiin laulu ja sen jälkeen meille esitettiin Raamatun tarina nukeilla. Helmi aluksi katsoi ja kuunteli, mutta sen jälkeen alkoi kiemurtelu ja kitinä. Sain Helmin aina välillä houkuteltua katsomaan itse selostamalla Helmille mitä nuket sanovat tai tekevät. Hyödynsin myös kaulassa roikkuvaa silikoni koruani ja houkuttelin Helmin tunnustelemaan korua samalla kun katsoimme nukke-esitystä. Vaikka Helmiä harmitti ja tylsistytti, niin olin silti Helmistä ylpeä, koska tiesin että tilanne on hänelle hankala. Me istuimme tuolilla esityksen ja loppusadun loppuun asti. Huomasin myös, että Helmi malttoi paljon paremmin katsoa ja kuunnella kuin ensimmäisellä kerralla. Olen varma, että kuuntelu ja paikallaan istuminen helpottuvat tässä kevään aikana. Tällä kertaa muutenkin oli järkevää, että hartaushetki ja lukuhetki olivat peräkkäin, niin ei tarvinut Helmiä käskeä kesken leikkien kuuntelemaan enää satua. 

Sitten olikin aika lähteä kotiin. Helmi kävi ohjaajalta hakemassa oman hienon vauva-askartelun ja yhdessä katsoimme sitä ja ihastelimme. Kerhossa oli taas niin kivaa, että neiti ei olisi malttanut kotiin lähteä. Pakattiin tossut ja askartelu kissareppuun, heipatettiin kavereille ja ohjaajille ja lähdettiin mamman kyydillä kotiin. Kotimatkalla kävästiin mamman kanssa kirpparilla ja kaupassa ostamassa kerhopäivän kunniaksi jätskiä. Kirpparilta tarttui mukaan pieni Pluto-lelu, josta tuli Helmille tärkeä. Hän piti Plutoa tiukasti kädessään ja leikki sillä koko päivän. Joskus 1€ maksava lelu voi olla se kaikkein paras juttu,  hih.

Kolmas Kerhopäivä

Tällä viikolla 8.2 oli meidän kolmas kerhopäivä. Helmi odotti jo kovasti kerhoon menoa ja kavereita. Tälläkin kertaa Helmi lähti kerhoon innoissaan. Mamma oli ihana ja vei meidät autolla kerhoon, niin meidän ei tarvinut aamulla pakkasessa kävellä. Meiltä on kerhoon n. puolentunnin kävelymatka. Kerhoon päästyämme Helmi tiesi jo mikä on homman nimi. Tervehdittiin ohjaajia ja eteisessä olevia kavereita, ulkovaatteet riisuttiin, laitettiin tossut jalkaan ja käytiin käsipesulla. Sitten mentiin askartelemaan. 

Olen sitä mieltä, että aina ensiksi askarrellaan, niin sitten voidaan leikkiä. En usko, että Helmi malttaisi kesken leikkien tulla askartelemaan. Tällä kertaa kerhossa tehtiin ystävänpäiväkortti. Helmi valitsi useasta eri värivaihtoehdosta harmaan korttipohjan (äitin tyttö, hih <3), sitten Helmi valitsi korttiin leikattavan ja liimattavan sydämen. Helmi valitsi korttiin keltaisen sydämen, yhdessä leikkasimme sen oikeaan muotoonsa ja sitten Helmi sai liimata sydämen juuri siihen kohtaan mihin hän halusi. Sitten rypistettiin silkkipaperia ja liimattiin niitä korttiin. Helmi sai itse valita mihin kohtaan korttia silkkipaperipallot liimataan. Taas kävi niin, että kun liimaa meni Helmin sormeen, niin minä sitten liimasin loput silkkipaperipallot niihin kohtiin mihin Helmi ne halusi laittaa. Kortista tuli ihana! Helmin kanssa oli useampi lapsi yhtäaikaa askartelemassa. Helmi malttoi hienosti askarrella muiden lasten kanssa.

Heti ensimmäiseksi Helmi muisti ihanan koirapehmon ja se istuikin meidän vieressämme sillä välin kun askartelimme. Helmi muisti myös ihanan pitkän käärme pehmolelun, otti sen kainaloonsa ja kulki sen kanssa leikkihuoneeseen. Siellä olikin paljon lapsia leikkimässä. Pian käärme unohtui viltille ja Helmi meni poikien kanssa Duploilla leikkimään. Helmi nosti laatikosta erilaisia Duplopalikoita, eläimiä sekä dinoja ja ihasteli niitä. Sitten siivottiin Duplot ja Helmi halusi tytön kanssa mennä junaradalla leikkimään. Oli hauskaa kun juna meni tunnelista. Tunnelissa oli nappi ja sitä kun painoi niin kuului "tuut tuut". Tytöt vuorotellen painoivat nappia ja kikattelivat. Tällä kertaa Helmi ei vaellellut yhtään vaan leikki mielellään kavereiden kanssa. Oli aika korjata lelut ja leikkiä yhteisleikkejä. Leikimme ja lauloimme "pakkasaamuna paleltaa..." ja sitten oli pilkkileikin vuoro. Kolme lasta kerrallaan pääsi maton päälle onkimaan kaloja kun muut sillä aikaa leikisti kairasivat ja lauloivat vanhempien sylissä. Helmi olikin onnekas ja pääsi ensimmäisten joukossa onkimaan. Helmi oli niin reipas ja oli kiva huomata miten hän nautti yhdessä leikkimisestä eikä enää ollut koko ajan sylissäni. 

Seuraavaksi oli taas hartaus- ja lukuhetken vuoro. Olin taas varautunut "taistelemaan" Helmin kanssa, mutta kuitenkin avoimin mielin katselin ja kuulostelin millä mielellä Helmi on. Helmi sanoi minulle "äitin yppään" ja hän istuutui syliini. Sytytettiin kynttilä, laulettiin, kuunneltiin Raamatun tarina, rukoiltiin ja taas laulettiin, sitten puhallettiin kynttilä sammuksiin. Täytyy sanoa miten aidosti olin yllättynyt ja Helmistä niin ylpeä. Helmi ei "temppuillut" yhtään hartaushetken aikana, vaan istui ja kuunteli todella hienosti. Kehuin ja tsemppasin Helmiä, tosi hieno juttu! Sitten vielä katsottiin ja kuunneltiin kun lopuksi ohjaaja näytti meille Pikku Myy kirjaa. Ja se kiinnostikin Helmiä todella paljon. Uskomatonta, tämä oli vasta kolmas kerhopäivämme ja Helmi malttoi istua ja kuunnella todella hienosti. Onneksi olin päättäväinen alusta asti, että istutaan ja harjoitellaan paikallaan olemista ja kuuntelemista. En vain osannut ajatella ette se tuottaisi tulosta jo kolmannella kerralla. Vaikka nyt meni todella hienosti, niin ymmärrän kyllä sen, että joku kerta Helmi saattaa olla taas malttamattomampi. Nyt kuitenkin fiilistelen Helmiä ihan täysillä, hyvä Helmi <3

Napattiin Helmin tekemä upea ystävänpäiväkortti mukaan ja käveltiin eteiseen pukemaan, samalla Helmi sanoi minulle "kivaa, kivaa". Kerhossa oli siis ollut todella mukavaa. Taas puettiin, heipatettiin ohjaajat ja kaverit ja lähdettiin mamman kyydillä kotia kohti. Mamma jäikin meille leikkimään ja syömään kanssamme jo perinteeksi muodostuneet kerhojätskit. Aina kerhopäivän jälkeen Helmi saa kotona jätskin, minusta se on pieni kiva juttu, joka tekee kerhopäivästä hauskan ja erityisen.